matkapäiväkirja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkapäiväkirja. Näytä kaikki tekstit

#IGTT: MATKAPÄIVÄKIRJA OSLOSTA

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

oslo norja norway

Vihdoin ja viimein yhteenvetoa Oslon reissusta matkapäiväkirjan muodossa. Vajaaseen kolmeen vuorokauteen mahtui monenlaista näkemistä ja tekemistä, joista näin jälkikäteen ajateltuna parhaiten jäivät mieleen Oopperatalon katolle kiipeäminen, Holmenkollenin päiväkävely, Vigelandin puiston hämmentävät patsaat ja käsittämättömän aurinkoinen lokakuun sää. Pitkän viikonlopun aikana ennättää nähdä perusnähtävyyksiä ja kiertää vähän kauempanakin. Helppo ja kaikin puolin varteenotettava viikonloppukohde, jos kaipaa vaihtelua Tukholmalle tai Kööpenhaminalle, toki mitään kovin eksoottista tai maata mullistavan ihmeellistä tuskin tulet kokemaan.

Päivä 1 - Hello Oslo!

oslo norja norway

Lähdin Osloon torstaina töiden jälkeen ja lyhyt lentomatka sujui hyvin. Olin ostanut liput neljä kuukautta aikaisemmin ja maksanut niistä kohtuullisen hinnan, tosin sen jälkeen oli monia vielä parempia tarjouskampanjoita. Hyppäsin lentoasemalta paikalliseen junaan, en siis siihen kalliimpaan turistiversioon enkä bussiin, joilla pääsee myös keskustaan. Lipun ostaminen onnistui helposti automaatista, tosin hetken mietin päärautatieaseman nimeä, kun ensimmäiset yritykset eivät tuottaneet tulosta. Vinkki: Ostopäätteen yläpuolella on iso lappu, johon aseman nimi on kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin.

Ystäväni oli vastassa keskustassa, josta jatkoimme ratikalla hänen kotiinsa. Oli pimeää ja kaupunki näytti hyvin samanlaiselta kuin Helsinki. Rautatieasemalla oli valtavasti porukkaa, eikä se vaikuttanut houkuttelevalta, mutta ratikka kulki kivojen alueiden läpi ja pidin näkemästäni huomattavasti enemmän. Illalla vaihdoimme kuulumisia ystäväni kanssa ja suunnittelimme tulevaa viikonloppua. Luvassa olisi monta kivaa paikkaa ja kokemusta ja mikä parasta, pääsisin kiertämään niitä ihmisen kanssa, joka tunsi kaupungin minua paremmin.


Päivä 2 - Keskustan nähtävyydet

oslo norja norway

Aamulla ystäväni lähti töihin ja minä heräsin samoihin aikoihin keittämään kahvia ja valmistamaan aamupalaa. Olipa ihana herätä myöhemmin kuin kuudelta! Istuin sängyssä kahvimuki kädessä ja katsoin vastapäisen toimistorakennuksen työntekijöitä, jotka tunnollisesti yksi toisensa jälkeen tulivat paikalle ja istuivat koneensa ääreen. Jostain syystä olin harvinaisen onnellinen ikkunan tällä puolella.

Päivän ohjelma muodostui kahdesta osasta. Aamupäivällä kiersin ystäväni asunnon läheisiä alueita ja iltapäivällä yhteisen lounaan jälkeen jatkoimme keskustaan. Kävelin Akerselva-nimistä jokea pitkin, ihailin hiljalleen alkavaa ruskaa ja päädyin hämmästelemään koskea, joka pauhasi niin, että vesi kasteli meidät, jotka seisoimme aidan vieressä. Luulin käveleväni  hitaasti, mutta päädyinkin Mathallen Food Hallille asti. Jos tykkäät ostaa ruokaa kauppahallista, tämä on sinun paikkasi.

Paluumatkalla kävelin Maridalsveieniä pitkin, jonka vanhoja puutaloja ystäväni oli kehunut. Kävelin betonisten kerrostalojen välissä ja mietin olinko sittenkin väärällä kadulla. Pian tulin oikeaan kohtaan ja voi niitä kauniita ja koristeellisia omakotitaloja! Todella ihastuttava kadunpätkä, joka pääsi oikeuksiinsa aurinkoisessa säässä ja ruskan väreissä. Palasin asunnolle puolenpäivän jälkeen, tosin sitä ennen kävin ostamassa take away -kahvin läheisestä Kaffebrennerietistä. Tarjoilija oli suomalainen ja tein tilauksen suomeksi, tietenkin. Kaffebrenneriet on hyvä valinta, jos kaipaat vaihtelua tutulle Espresso Houselle.

Söimme lounasta ystäväni luona ennen kuin lähdimme ratikalla keskustaan. Aloitimme turistikierroksen rautatieasemalta, jossa on muun muassa tunnettu tiikeripatsas ja jatkoimme siitä sitten Oopperatalolle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ohut villakangastakki oli aivan liian paksu kivutessamme Oopperatalon kattotasanteelle. Tasanteelta on hienot maisemat, mutta sinne johtavalla liuskalla kannattaa olla varovainen. Meinasin kompastua todella kummallisiin pieniin askelmiin. Päivän reittivalinta oli kaikin puolin fiksu ja tehokas tapa nähdä Oslon keskusta lyhyessä ajassa. Noin 27 000 askeleen aikana näin ison osan kaupunkia.

Seuraavaksi suuntasimme Akerhusin linnalle, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä Oopperatalosta. Alueella oli yllättävän vähän ihmisiä, vaikka se oli ihan hieno ja sieltä oli hienot näköalat keskustaan ja Aker Bryggen rantaan, jonne menimmekin seuraavaksi. Nautimme lasillisen viiniä viihtyisässä ja rauhallisessa paikassa ja kävelimme ympäriinsä. Vastaan tuli hämmentäviä patsaita, joita Oslossa on enemmän kuin tarpeeksi.

Pian alkoi hämärtää, joten hyppäsimme ratikkaan ja kävelimme Karl Johans Gatea pitkin, minkä jälkeen saavuimme kuninkaanlinnalle. Paikka oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan tehnyt suurta vaikutusta pimeällä. Illalla laitoimme ruokaa, katsoimme telkkaria ja kuten reissussa usein käy, nukahdin todella väsyneenä ja erittäin hyvissä ajoin.


Päivä 3 - Holmenkollen ja Vigelandin puisto

oslo norja norway

Toisena päivänä oli kaksi tavoitetta - nähdä Holmenkollen ja Vigelandin puisto. Menimme ensin ratikalla keskustaan ja sieltä metrolla Holmenkollenille. Oli hauska bongata ihmisiä, sillä en ole koskaan nähnyt yhdelläkään metroasemalla niin paljon porukkaa ulkoiluvaatteissa ja vaelluskamojen kanssa. Metrolla pääsee kätevästi luontoon ja useiden patikkapolkujen äärelle. Kannattaa siis pitää mielessä.

Suurin osa turisteista jäi pois Holmenkollenin pysäkillä, mutta me jatkoimme eteenpäin linjan päätepysäkille. Kävelimme sieltä noin 1,5 km alas Holmenkollenille. Kävely oli kiva, mutta valitsemallamme reitillä ei ollut kovin erikoisia maisemia. Maisemat olivat huomattavasti paremmat metrosta. Kävimme katsomassa peikkopatsasta ja sen jälkeen menimme hissillä mäkihyppytornin huipulle. Jouduimme jonottamaan hetken, sillä paikalla oli pari muutakin turistia. Näköala huipulta oli hieno, tosin ei kovin eksoottinen suomalaisen metsän keskellä kasvaneelle.

Holmenkollenilta otimme metron Majorstuenin asemalle ja kävimme läheisessä intialaisessa ravintolassa lounaalla. Ruoka oli hyvää, mutta paikan sisustus ei ollut viihtyisä, kuten lähes aina intialaisessa. Seuraavaksi kaipasimme kahvia. Vigelandin puiston läheisestä kahvilasta nappasin elämäni nopeimmin valmistetun cappuccinon, joka oli aivan liian kuumaa ja poltti kieleni. Palaneesta kielestä huolimatta Vigelandin puisto oli hieno ja nautin sen inhimillistä ihmispatsaista suunnattomasti. Osa patsaista oli kunnostettavana ja siksi pressun alla. Iso suositus puistolle!

Mietimme hetken, mitä tekisimme seuraavaksi ja päädyimme drinkeille Grunerløkkaan. Juon tosi harvoin drinkkejä, joten olin aivan pihalla listan kanssa ja valitsin lopulta ihan hyvänmakuiseksi osoittautuneen ginipohjaisen drinkin. Ystäväni puolestaan oli fiksu ja tilasi samaa kuin mitä edellinen seurue oli tilannut. Aika pian huomasimme, että kyseinen drinkki oli lähes kaikilla kaikissa pöydissä. Illalla katsoimme vielä elokuvan ja nukahdimme väsyneinä, mutta onnellisina. Takana oli kiva ja pitkä päivä ja erityisen kivan siitä teki se, että olimme viettäneet suurimman osan ajasta ulkona.


Päivä 4 - Kahvilakierros Grünerløkkassa

oslo norja norway

Viimeisen puolikkaan päivän missio oli selvä - kiertää mahdollisimman monta kahvilaa Grünerløkkassa. Ajatus oli hauska ja käytännössä myös toimiva. Olimme tutustuneet alueen kahvilatarjontaan etukäteen ja tehneet alustavan game planin, johon kuitenkin tuli muutamia pieniä viilauksia. Alue sijaitsi aivan ystäväni asuinalueen vieressä, joten pystyimme vaivattomasti kävelemään paikasta toiseen. Jälleen lähes 20 000 askelta, ei voi valittaa.

Kirjoitin kahviloista enemmän omassa postauksessaan, joten en toista samoja asioita tässä, mutta se kannattaa sanoa, että Grünerløkka on loistava paikka syödä ja juoda. Alueena se ei ole omasta mielestäni kovin ihmeellinen, muistuttaa monella tavalla Helsingin Kalliota tai muita nousussa olevia kaupunkialueita, joihin ainakaan itse en tunne suurta vetoa, mutta hyvää ruokaa ja kahvia sieltä saa. Grünerløkkaan pääsee helposti ratikalla, jotka ovat muuten sinisiä ja hurjan söpöjä.

Lähdin lentokentälle kolmen maissa ja paluulento sujui myös ongelmitta. Oli ihana lentää pelkillä käsimatkatavaroilla ja tehdä online check in. Miten helppoa matkustaminen voikaan olla! Tähän verrattuna lennot ja vaihdot Kapkaupunkiin tuntuivat todella vaivalloisilta, tosin kyllä myös kaiken vaivan arvoisilta. Olen miettinyt haluaisinko mennä Osloon uudestaan ja täytyy sanoa, että Norjassa on niin paljon nähtävää, etten usko palaavani Osloon ihan heti. Norjaan haluaisin kyllä palata, etenkin satumaisen luonnon keskelle. Minne ja milloin, sitä en vielä tiedä, mutta kyllä muutama vuono ja vuori olisi suotavaa nähdä.


Lue myös: Neljän kahvilan kierros Oslon Grünerløkkassa 

* * *

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Lue IGTT-tempauksesta lisää täältä. Minut löytää Instagramista nimellä @elinamarjaana.



IGTT: MATKAPÄIVÄKIRJA KARPATHOKSELTA

torstai 5. lokakuuta 2017


Päivä 1
Tervetuloa kohteeseen!

Olin perillä Kreikan Karpathoksella heinäkuisena sunnuntaiaamuna vajaan neljän tunnin suoran lennon ja lähes yhtä lyhyiden yöunien jälkeen. Lento lähti aamuviideltä, joten takana oli aivan liian aikainen herätys ja edessä koko päivä uuden ihmettelyä. Olin varannut lentokenttäkuljetuksen, joka vei kätevästi puolessa tunnissa perille. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä - niin sitä omatoimimatkailija nauttii valmiiden palvelujen helppoudesta.

Päivä käynnistyi vasta kahvilla hotellin ravintolassa. Ekan päivän tarkoituksena oli totuttautua aurinkoon ja tutustua rauhassa lomaviikon tukikohtaan, Pigadiaan. Kävimme ystäväni kanssa ruokakaupassa, ostimme jääkaapin täyteen aamupala- ja lounastarvikkeita sekä kaupan halvinta valkoviiniä, joka osoittautui todelliseksi voittajaksi. Mikä hinta-laatusuhde! Olin aivan ällistynyt, miten hiljaista joka puolella oli. Missä ovat muut matkailijat? Missä paikalliset? Mihin mä olen tullut?

Viiden maissa kävelimme noin kilometrin päässä sijaitsevaan ravintolaan, jossa oli matkanjärjestäjän tervetulotilaisuus. En ole aikaisemmin käynyt vastaavassa, mutta se osoittautui itse asiassa oikein hyödylliseksi. Saimme asiaankuuluvan tervetulojuoman ja teimme oppaan kertoman perusteella päätöksen retkestä. Varaaminen ja maksaminen onnistuivat sovelluksen kautta - niin helppoa.

Tilaisuuden ja muutamien kysymysten jälkeen kävelimme rantahiekkaa pitkin Pigadian keskustaan, jossa söimme illallista todennäköisesti turistien eniten suosimassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja keskusta näytti herttaiselta iltavalaistuksessaan. Myös ihmiset olivat ilmestyneet jostain ja keskusta tai tarkalleen sen pari korttelia oli täynnä elämää. Kävelimme takaisin hotelliin toista reittiä, joten ensimmäisenä päivänä olimme nähneet yllättävän suuren osan kaupunkia. Pigadista olen kirjoittanut enemmän täällä. 


Päivä 2
Oih, uima-allas ja aurinko! 

Nuo lomailijan kaksi parasta kaveria! Toinen päivä Karpathoksella oli yhtä rento kuin ensimmäinen, ellei rennompi. Hyökkäsimme aurinkotuolien kimppuun heti aamusta. Olimme tarkkailleet allaskäyttäytymistä edellisenä aamuna ja tulleet siihen tulokseen, että parhaat paikat viedään käsistä.  Olipa ihana uida ja nauttia auringon lämmittämästä ilmasta! Tässä vaiheessa ja myös reissun viimeisenä päivänä olin takuulla paikan vaalein turisti. Rusketun 
kyllä, mutta erittäin hitaasti ja huolellisen aurinkorasvailun tuloksena.

Hotellissa oli pieni kirjanurkkaus, josta löysin pokkarin Täydellä teholla yötä päivää. Kirjan nimi kuulosti turhan aikaansaavalta, mutta se osoittautui lopulta sopivan kevyeksi lomalukemiseksi. Teimme lounaaksi kreikkalaista salaattia tai lähinnä oman versiomme siitä ja illallista varten suuntasimme keskustaan. Illallishetket venyivät useiden tuntien mittaisiksi hyvästä ruoasta, viinistä ja keskustan tunnelmasta nauttimisen ansiosta. Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa, josta ostin liian kallista, mutta hyvää jäätelöä.


Päivä 3
Kira Panagia

Olimme saaneet oppaalta tervetulotilaisuudessa bussiaikataulun. Suunnittelimme retkiä rannoille ja kyliin ja lopulta päädyimme aloittamaan tutustumisen Kira Panagiasta. Jos olette lukeneet aiemman juttuni rannasta, niin tiedätte, että se oli suosikkini. 

Teimme aamupalan hotellihuoneessa, pakkasimme päivän kamppeet laukkuun ja kävelimme bussiasemalle. Luulimme olevamme ajoissa liikkeellä, mutta kuinkas kävikään. Olimme porukan viimeisiä ja lipunoston jälkeen pääsimme istumaan bussin keskikäytävälle muovituolien päälle. Tilanne oli huvittava, mutta itse asiassa paikat osoittautuivat yllättävän hyviksi, sillä tuoleissa ei ollut selkänojaa hiostamassa ja kuluttamassa valmiiksi rasvattua selkää. Turvallisuudesta ei sitten kannata puhuakaan.

Aloitimme Kira Panagiaan tutustumisen pienestä punakattoisesta kirkosta, jonka ympäriltä oli loistavat näköalat niin merelle kuin rannalle. Otimme valokuvia, ihailimme maisemia ja hikoilimme. Päivä rannalla sujui kuten kaikki onnistuneet rantapäivät – makoilua mahallaan, vedessä rentoutumista, makoilua selällään, toinen pulahdus veteen ja niin edelleen. Söimme rannan tuntumassa olevassa toisessa ravintolassa lounaan ja jatkoimme rentoa oleilua saman kaavan mukaan. 

Palasimme Pigadiaan viiden (?) jälkeen. Suihkun ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen ilta noudatteli tuttua kaavaa hyvän ruoan, valkoviinin ja keskustan tunnelman parissa. Pigadian ravintolat täyttyvät myöhään, joten aikainen illallinen takaa ravintolan parhaat paikat. 


Päivä 4
Apella Beach

Toinen rantapäivä heti perään – tätähän varten Karpathokselle on tultu! Apella Beach on valittu Euroopan kauneimmaksi rannaksi, joten se oli ehdottomsti nähtävä. Aamupalaa, tavaroiden pakkaamista, kävely bussiasemalla - mikään ei hirveästi poikennut edellisestä päivästä. Jopa matka Apellaan oli lähes sama kuin Kira Panagiaan muutamaa viimeistä kilometriä lukuun ottamatta.

Apellassa vuokrasimme aurinkotuolit ja -varjon. Viihdyin aiempaa paremmin varjossa kirjaa lukien. Välillä makasin auringossa, mutta melko pian pulahdin viilentävään veteen. Onnistuin saamaan pientä punoitusta selkään, vaikka olin todella tarkka aurinkorasvan kanssa. Ei mitään vakavaa, eikä mitään, mihin kunnon aloe vera ei tehoa. Kävimme myös lounaalla. Takaisin Pigadiassa olimme samoihin aikoihin kuin edellisenä päivänä. Apellasta löytyy oma juttunsa täältä. 

Illalla ei tapahtunut mitään merkittävää, tosin tämän rantapäivän jälkeen taisimme syödä hotellin lähellä olevassa ravintolassa, emme Pigadian keskustassa. Ilta päättyi tuttuun tapaan lyhyeen (?) some-hetkeen, valokuvien ihailuun ja kirjan lukemiseen. Olin todellakin lomalla, en reisussa tai keskellä seikkailua. Juuri tätä työ-minäni kaipasi, niin rentoa.


Päivä 5
Olympos ja Diafani

Koska kaikki retkipäivät on hyvä tehdä peräkkäin, lähdimme reissun viidentenä päivänä Olympoksen ja Diafanin kyliin matkanjärjestäjän valmismatkalla. Nukuin yön vähän levottomasti, joten aamukahdeksan lähtö naapurihotellista ei ollut houkuttelevin vaihtoehto. Kannatti kuitenkin herätä, sillä edessä oli upea päivä. 

Valmis päiväretki oli helppo tapa tutustua kahteen kylään yhdellä reissulla. Bussi haki aamulla ja vei satamaan, josta lähdimme laivalla Diafaniin. Diafanissa nousimme toiseen bussiin, joka vei Olympoksen kylään ja takaisin. Sitten vielä paluumatka laivalla ja bussilla, niin olimme onnellisesti takaisin hotellilla puoli seitsemän maissa illalla. Oppaan johdolla saimme kuulla monista paikoista enemmän kuin omatoimisesti, joten olen iloinen, että valitsimme valmisretken juuri tähän kohteeseen.

Retkestä löytyy oma juttunsa täältä, joten en kerro kaikkia yksityiskohtia tässä, mutta sen verran on pakko sanoa, että Olympos on todellakin käymisen arvoinen paikka. Vuoristokylän korkeimmilta kohdilta on upeat näköalat merelle, jonka väri vaihtelee turkoosista tummansiniseen. Kapeilla kaduilla seikkailu johdattelee paikallisen elämän pariin ja välillä turhan lähelle yksityisiä pihoja ja puutarhoja.


Päivä 6 
Pigadian ranta

Kävimme Pigadian rannalla lyhyesti ensimmäisenä päivänä, joten mitä turhaan lähteä merta edemmäksi kalaan, kun voi nauttia samasta auringosta 100 metrin päässä hotellista. Vuokrasimme päiväksi ihanat säkkituolimaiset rantatuolit, jotka muotoutuivat hyvin kaikkiin mahdollisiin lepoasentoihin. Päivä oli todella tuulinen. Pientä hiekkaa lensi tuulen mukana joka paikkaan, eikä hattu pysynyt millään päässä. Tässä pieni varoituksen sana, Karpathos on maineensa veroinen kovan tuulen suhteen, joten mukaan kannattaa ottaa hellehattu, joka oikeasti pysyy päässä.

Illalla parhaan auringonlaskun aikaan kävelimme Pigadian keskustan kupeessa sijaitsevalle hautausmaalle, josta oli loistavat näkymät niin kaupungin halki kuin merelle. Ihastun välillä kummallisiin paikkoihin ja tämä hautausmaa oli yksi sellainen. Kaunista vaaleaa marmoria, värikkäitä tekokukkia ja mieletön merimaisema. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, eikä vie paljon aikaa, kun sen voi yhdistää ilalliseen Pigadian keskustassa, joka on muutaman minuutin kävelymatkan päässä.


Päivä 7
Hotellin uima-altaalla hengailua

Viimeinen päivä saarella ennen seuraavan aamun aikaista herätystä ja kotiinpaluuta - pientä haikeutta oli ilmassa. Pohdimme päiväretkeä kiinnostavalle rannalle tai kylään, mutta tuttu ja turvallinen hotelliympäristö vei voiton.

Luin kirjaa uima-altaan laidalla ja säännöllisin väliajoin hyppäsin, tai no en oikeasti hypännyt, vaan astelin kuumilla laatoilla ripeästi veteen. Päivän tärkein tehtävä oli muistaa levittää aurinkorasvaa ja sen levittäminen, noh, se oli raskain fyysinen aktiviteetti.  Söimme illallista tutussa keskustassa, mutta uudessa ravintolassa. Pigadiassa oli niin paljon ravintoloita, että kävimme vain murto-osassa. Ostin tuliaisiksi muutaman pullon oliiviöljyä ja taatelista tehtyjä herkkuja. Hotelliin palatessani kirjoitin pari päivää aikaisemmin ostamani kortit ja vein ne lopulta postilaatikkoon, milloin muulloin kuin viimeisenä aamuna ennen kuin bussi tuli hakemaan kentälle.

Takana oli todella rentouttava ja onnistunut loma. Karpathos vastasi loistavasti kaikkiin odotuksiini, vaikka en oikeastaan osannut odottaa paljon muuta kuin rentoa lomailua. Saari on pieni ja siellä on vähän turisteja, joten se sopii kaikille rauhallista lomaa ja kauniita maisemia rakastaville. Vaikka suurin osa turisteista on pariskuntia ja perheitä, kyllä sinne myös kaveriporukat mahtuvat mukaan. Rauhallisuudesta kertoo hyvin se, että ihmettelin koko viikon, miksi en ole nähnyt juuri yhtään poliisia tai vartijaa. Oppaamme osasi kertoa, että saaren poliisit tylsistyvät, koska siellä on niin vähän tekemistä. Tämä maailma kaipaa kipeästi lisää tällaisia paikkoja.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Minut löytää Instagramista nimellä @elinamarjaana.

© Elina Marjaana Travel Blog • Theme by Maira G.