VUODEN 2017 YHDEKSÄN PARASTA JA PAHINTA INSTAGRAM-KUVAA
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
1. Ihailin herttaisia afrikanpingviinejä Boulders Beachillä.
Nämä ihanat ja suloiset afrikanpingviinit ansaitsevat maailman kaikki tykkäykset ja paikkansa listan kärjessä. Niiden hassua menoa oli mielenkiintoista seurata noin 40 km Kapkaupungista sijaitsevan Simon's Townin rannalla, Boulders Beachillä. Kävimme rannalla osana Hyväntoivonniemelle suuntautuvaa valmista päiväretkeä, joten vietin pingviinien kanssa melko lyhyen ajan. Kuva on yksi omista suosikeistani, sillä siinä tulee hyvin esiin pingviinien suuri määrä, meriveden upea väri ja rantakallioiden rosoisuus.
2. Tutustuin Kapkaupunkiin pääasiassa uberilla ja turistibussilla.
Olen tottunut tutustumaan uusiin paikkoihin kävellen, mutta Kapkaupungissa en ollut täysin varma onko se hyvä idea. Tunsin oloni turvalliseksi, enkä kokenut uhkaavia tilanteita, mutta toisaalta en osannut kävellä paikasta toiseen yhtä rennoin mielin kuin monissa muissa paikoissa. Tässä kävelen parin kilometrin matkan majoituksesta bussipysäkille. Keskustassa oli pääasiassa siistiä ja monilla kaduilla hyvinkin rauhallista, mutta toisaalta siellä tuli vastaan myös joitakin arveluttavia tapauksia ja hetkiä, jolloin oli parempi vaihtaa kadun toiselle puolelle.
3. Uskalsin istua kapealla kaiteella valokuvan takia.
Tämä on yksi omista suosikeistani niin kuvana kuin matkahetkenä. Kira Panagia on pieni, turkoosinhohtoinen ja kaikin puolin kaunis ranta Karpathoksen saarella Kreikassa. Viereiseltä näköalatasanteelta oli upeat näkymät rannalle ja tasanteen pienellä punakattoisella kirkolla oli herttainen ulkokuori. Tämä on vuoden ainoa hetki, jolloin tein jotain valokuvan takia. Uskalsin istua tasanteella olevalle kaiteelle korkeasta pudotuksesta ja tuulesta huolimatta - kiitos leveän kukkatelineen tai vastaavan, joka oli sopivasti kaiteen toisella puolella. Kuvasta välittyy rauhallinen tunnelma, joka kuitenkin muuttuu vilkkaammaksi alhaalla.
4. Pukeuduin valkeisiin tennareihin ja vaaleanharmaaseen villakangastakkiin Holmenkollenilla.
Miten kannattaa pukeutua puolenpäivän kävelylle Holmenkollenilla? No tietenkin vaaleanharmaaseen villakangastakkiin ja valkeisiin tennareihin, ison ja painavan käsilaukun kantamisesta puhumattakaan. Valitsin aivan väärät vaatteet villiin luontoon, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että sen jälkeen menimme muun muassa lounaalle ja ginilasilliselle. Holmenkollen on helppo ja loistava paikka nauttia puhtaasta luonnosta ja hienoista maisemista kaupunkiloman keskellä. Perille kannattaa mennä metrolla, mutta sen sijaan pukeutumisneuvoja kannattaa kysyä muilta.
5. Nautin vapaudesta ja karuista kallioista Apella Beachilla.
Tässä on toinen kuva, joka tiivistää hyvin Karpathoksen loman parhaat tunnelmat. Ah, mikä vapaus! Apella Beach on valittu Euroopan kauneimmaksi rannaksi, tosin Karpathoksella on lukuisia erilaisia rantoja, jotka voisivat voittaa kategorian. Rantojen ja maisemien lisäksi saaren parhaita puolia ovat rauhallisuus ja turistien hillitty määrä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että viime kesänä saarelle lensi vain yksi kone viikossa suoraan Suomesta, toisin kuin moniin muihin Kreikan kohteisiin. Kuvan seesteinen tunnelma hämmentää, sillä saarella tuulee usein ja kovasti.
6. Otin selfien ja olin onnellinen pitkästä viikonlopusta Oslossa.
Vuoden ainoa oikea ja täysin rehellinen selfie on otettu ystäväni asunnon etupihalla Oslossa. Takana on hyvin nukuttu yö ja rauhallinen aamu, edessä parin tunnin seikkailu läheisen joen varrella. Innostuin ottamaan selfien todennäköisesti vain siksi, että olin niin onnellinen silmälaseista, jotka olin saanut juuri ennen reissua. Niiden käyttäminen on osoittautunut yllättävän helpoksi ja mikä parasta, paremman näön lisäksi tietenkin, ne tuovat uutta ilmettä kasvoille.
7. Kävelin Tallinnassa 27 000 askelta, joista viimeiset pari tuhatta Kadriorgin puistossa.
Olisin halunnut jäädä istumaan näiden vehreiden maisemien keskelle, mutta valitettavasti laiva tööttäsi satamassa lähdön merkiksi. Olin kävellyt puoli Tallinnaa, mutta vielä pari tuntia ennen lähtöä päätin kurkistaa Kadriorgin alueelle. Matkalla oli mielenkiintoisia vanhoja puutaloja ja jännittäviä poikkikatuja, mutta ajanpuutteen vuoksi kävelin suoraan Kadriorgin puistoon ja palatsiin. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja kantapäähän hankautui rakko, mutta alue näytti sen verran kiinnostavalta, että voisin palata sinne joskus uudestaan. Näissä maisemissa voisi nauttia vaikka piknikistä.
8. Pyöräilin Kallion Alppikadulla ja pysähdyin ottamaan kuvan tärkeästä muistutuksesta.
Kolmen viikon kesäloma oli juuri loppunut ja edessä häämötti paluu tasaiseen arkeen ja pimeään syksyyn. Pyöräilin poikkeuksellisesti Alppikadulla ja kiinnitin huomiota tiiliseinällä oleviin sanoihin. Asioilla on tapana järjestyä. Taisin hymyillä hetken itsekseni, sillä tämä oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin. En ajatellut ensin laittaa kuvaa Instagramiin, koska en pitänyt sitä erityisen viehättävänä, mutta onneksi sen sisäinen kauneus lopulta voitti ja niinpä se pääsi ilahduttamaan muidenkin alkusyksyä.
9. Hiihdin kymmenen kilometriä satumaisen kauniissa, lumen peittämässä metsässä.
Pidän itseäni kevyenä kuvanmuokkaajana, mutta näille laduille lisäsin tavallista enemmän valoa ja väriä - ja aika paljon tulikin lisättyä! Alkuperäinen maisema oli upea, mutta huomattavasti vähemmän violetti. Hiihdin kymmenen kilometriä upeiden lumisten puiden viitoittamaa latua ja uskottelin itselleni olevani Lapissa. Todellisuudessa olin lapsuuteni savolaisissa maisemissa, jotka näyttivät parhaat puolensa joulun välipäivinä.
Julkaisin Instagramissa 141 kuvaa ja siihen joukkoon mahtui myös pari floppia vai mitä mieltä olette?
Yhdeksän vähiten tykätyimmän kuvan joukossa on uusista blogikirjoituksista kertovia kuvankaappauksia sekä kolme yksittäistä kuvaa työpöydästäni, Oslosta ja Kapkaupungista. Oslon maisemakuva on näköjään ollut niin huono, että se on vienyt kaksi paikkaa listalta. Jos nämä kuvat kertovat vuoden huonoimmista hetkistä, niin täytyy todeta, että hyvin on mennyt. Vuosi 2017 jää mieleen ennen kaikkea paluusta matkailun pariin kahden vuoden reissutauon jälkeen ja blogin perustamisesta. Se ei ollut yhtä aktiivinen kuin monet aikaisemmat reissuvuodet, mutta monella muulla mittarilla vähintään yhtä antoisa.