VAELLUSPÄIVÄ TATRAVUORILLA: DOLINA GASIENICOWA JA CZARNY STAW GASIENICOWY
sunnuntai 10. marraskuuta 2019
Yksi vaelluspäivistämme Puolan Tatravuorilla kulki Dolina Gasienicowan (laakso), Hala Gasienicowan (maja) ja Czarny Staw Gasienicowyn (lampi) kautta. Vieraiden ja vaikeiden sanojen ei kannata antaa hämätä, sillä tämä kuutisen tuntia kestänyt patikointi oli ehdottomasti koko matkan kohokohta. Uskallan melkein sanoa, että reitin nimen muistaminen, lausumisesta puhumattakaan, oli haastavampaa kuin sen valloittaminen. Matkalla näimme upeita laaksoja, lumen peittämiä vuoria ja ihastuttavan vuoristolammen. En vieläkään muista ulkoa kaikkien paikkojen nimiä, mutta maisemat ovat pysyneet mielessä todella hyvin.
Keltainen reitti: Vaellus alkaa Kuźnicesta
Muutaman kilometrin päässä Zakopanen keskustasta on Kuźnice-niminen paikka, joka toimii loistavana aloituksena useille vaellusreiteille. Sieltä lähtee myös suosittu hissi Kasprowy Wierchin huipulle, joka tosin oli kiinni parisen kuukautta sesongin ulkopuolella tehtävien huoltotöiden vuoksi. Menimme Kuźniceen taksilla ja tulimme takaisin minibussilla. Minibussilla liikkuminen on kätevää ja edullista etenkin jos majoittuu keskustassa tai muualla matkan varrella.
Katselimme reittikarttaa Kuźnicessa ja päätimme mennä ylös keltaista reittiä pitkin. Se kulki avoimessa maastossa, kun taas sininen vaihtoehto kiemurteli keskellä metsää. Kartan mukaan valitsemallemme taukopaikalle oli vähän alle kahden tunnin kävelymatka. Alussa kävelimme tasaista hiekkatietä, kunnes melko pian se muuttui ylämäeksi, jota etenimme astumalla kiveltä toiselle. Meno oli edelleen suhteellisen helppoa, koska isot kivet toimivat rappusina, mutta välillä täytyi katsoa tarkasti, mihin seuraavaksi astuu. Reitti oli hyvin merkitty, eikä siinä ollut montaakaan risteystä, joten eteneminen oli siinäkin suhteessa joutuisaa.
Tauko Hala Gasienicowan majalla
Matkan varrella oli muutama loistava näköalapaikka, joissa pysähdyimme juomaan ja hengähtämään. Eri-ikäistä porukkaa aina lapsiperheistä eläkeläisiin oli yllättävän paljon ottaen huomioon, että lokakuun puoliväli ei ole vilkkainta sesonkia. Kun olimme nousseet keltaisen reitin korkeimmalle kohdalle, aloimme laskeutua pikkuhiljaa alas laaksoon, jossa ensin odotti ihania pikkumökkejä ja sen jälkeen Hala Gasienicowan taukopaikka. Niin kauniita maisemia joka puolella!
Taukopaikan pihalla oli paljon porukkaa, mutta onneksi löysimme vapaan pöydän auringosta. Meillä oli ihan mieletön tuuri sään kanssa, sillä aurinko paistoi koko päivän ja lämpötila oli parhaimmillaan kahdessakymmenessä. Nautimme omista eväistä ja talon juomista sekä omenapiirakasta, joka muiden kertoman mukaan oli todella herkullinen. Näissä maisemissa ja parin tunnin ponnistelun jälkeen myös latte maistui tavallista paremmalta.
Puolen tunnin kävely vuoristolammelle
Taukopaikalla pohdimme hetken käännymmekö takaisin vai jatkammeko pienelle lammelle, joka kartan mukaan oli noin puolentunnin kävelymatkan päässä. Päätimme jatkaa eteenpäin, sillä meillä oli riittävästi aikaa ennen illallista ja porukkamme nuorinkin oli tyytyväinen kantorinkassa. Onneksi jatkoimme matkaa, sillä melko pian kävelimme upeassa paikassa rinteenreunalla, josta oli huikeat maisemat korkeiden vuorien suuntaan. Välillä polku kulki todella lähellä reunaa, mutta onneksi kivien päällä kävely tuntui turvalliselta.
Tauko Hala Gasienicowan majalla
Matkan varrella oli muutama loistava näköalapaikka, joissa pysähdyimme juomaan ja hengähtämään. Eri-ikäistä porukkaa aina lapsiperheistä eläkeläisiin oli yllättävän paljon ottaen huomioon, että lokakuun puoliväli ei ole vilkkainta sesonkia. Kun olimme nousseet keltaisen reitin korkeimmalle kohdalle, aloimme laskeutua pikkuhiljaa alas laaksoon, jossa ensin odotti ihania pikkumökkejä ja sen jälkeen Hala Gasienicowan taukopaikka. Niin kauniita maisemia joka puolella!
Taukopaikan pihalla oli paljon porukkaa, mutta onneksi löysimme vapaan pöydän auringosta. Meillä oli ihan mieletön tuuri sään kanssa, sillä aurinko paistoi koko päivän ja lämpötila oli parhaimmillaan kahdessakymmenessä. Nautimme omista eväistä ja talon juomista sekä omenapiirakasta, joka muiden kertoman mukaan oli todella herkullinen. Näissä maisemissa ja parin tunnin ponnistelun jälkeen myös latte maistui tavallista paremmalta.
Puolen tunnin kävely vuoristolammelle
Taukopaikalla pohdimme hetken käännymmekö takaisin vai jatkammeko pienelle lammelle, joka kartan mukaan oli noin puolentunnin kävelymatkan päässä. Päätimme jatkaa eteenpäin, sillä meillä oli riittävästi aikaa ennen illallista ja porukkamme nuorinkin oli tyytyväinen kantorinkassa. Onneksi jatkoimme matkaa, sillä melko pian kävelimme upeassa paikassa rinteenreunalla, josta oli huikeat maisemat korkeiden vuorien suuntaan. Välillä polku kulki todella lähellä reunaa, mutta onneksi kivien päällä kävely tuntui turvalliselta.
Saavuimme Czarny Staw Gasienicowyn lammelle aika tarkkaan puolentunnin kävelyn jälkeen. Rannalla oli melko paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja lepotauosta. Korkeat vuoret kehystivät lampea ja korkeuserot hivelivät silmää. Yritimme paikallistaa mustan reitin, joka kulki keskellä korkeimpia vuoria. Välillä onnistuimme bongaamaan muutaman pienen ja hitaasti liikkuvan ihmisen. Jos keltainen tai sininen reitti tuntuu liian helpolta, Czarny Staw Gasienicowyn rannalle pääsee myös haastavammin.
Sininen reitti: Paluumatka upealla harjanteella
Palasimme lammelta samaa polkua pitkin taukopaikan ohi keltaisen ja sinisen polun risteykseen. Sininen polku kulki kapean harjanteen päällä ja valitsimme sen vaihtelun vuoksi. Alussa polku oli kivikkoinen ja siinä oli paljon pieniä irtokiviä, minkä vuoksi askelsimme harkitsevasti ja etenimme hitaasti. Kun välillä uskalsin irrottaa katseen maasta, nautiskelin ympärille avautuvasta upeasta maisemasta. Olimme niin avaralla paikalla, että tuntui kuin olisimme nähneet koko maailman edessämme. Mikä vapaudentunne!
Myöhemmin kivinen polku muuttui tavalliseksi metsätieksi (kuva yllä), joka ei enää ollut niin ihmeellinen. Olimme takaisin alhaalla neljän aikaan ja hyppäsimme suoraan minibussiin, joka vei meidät keskustaan ja siellä olevaan amerikkalaistyyliseen ravintolaan, jossa valtavat annoskoot vastasivat juuri sopivasti päivän energiankulutukseen. Ilta menikin sitten sohvalla ja sängyllä levätessä. Takana oli kaikin puolin onnistunut päivä vuoristossa. Upeiden maisemien lisäksi Tatravuorista jäi päällimmäisenä mieleen hyvin merkitty ja monipuolinen reittiverkosto, josta löytyy varmasti jokaiselle vaeltajalle jotakin.
* * *
Käy katsomassa lisää kuvia Instassa.
Klikkaa @elinamarjaana !