PATIKOINTIA JA UPEITA MAISEMIA HOLMENKOLLENIN HUIPULLA

sunnuntai 29. lokakuuta 2017



Holmenkollen tunnetaan talviurheilukisoista ja mäkihyppytornista, mutta matkailijalle Oslon Vestre Akerin kaupunginosassa sijaitseva ulkoilualue tarjoaa paljon muutakin, myös talvikauden ulkopuolella. Jos kaipaat taukoa pääkaupungin vilinästä tai raikasta happihyppelyä luonnon keskellä, Holmenkollen on sinun valintasi. Alueen korkein kohta on 371 metriä merenpinnan yläpuolella ja mäkihyppytornin huipulla olet vielä huomattavasti korkeammalla. Huipulta näkyvä sinivihreä maisema rauhoittaa, vaikka ympärillä pyörii lukuisia muita matkailijoita.

Metrolla keskustasta

Holmenkollenille pääsee kätevästi ja edullisesti metrolla noin puolessa tunnissa Oslon keskustasta. En ole ennen nähnyt metrossa yhtä paljon ihmisiä ulkoiluvaatteissa, rinkka selässä tai pyörän kanssa. Jo itse matka on kokemisen arvoinen, sillä metro kiertää vanhoista, kauniista puutaloista muodostuvien asuinalueiden läpi ja viimein, vain vähän ennen Holmenkollenin pysäkkiä tarjoilee upeita näkymiä Oslon yli. Kannattaa istua vasemmalla puolella menosuuntaan katsottuna. 

Halutessasi voit jatkaa matkaa metron päätepysäkille Frognersetereniin ja kävellä hyppytornille valitsemalla sopivan reitin eripituisista vaihtoehdoista. Me kävelimme alas noin 1,5 kilometrin mittaisen metsäpolun, jonka varrella maisemat eivät olleet ihmeelliset, mutta raikas ulkoilma teki muilla tavoin terää. Ilmeisesti pidempi reitti kulkee ainakin osittain maantietä pitkin ja se saattaa olla maisemien kannalta parempi valinta. 






Holmenkollenin kappeli

Mäkihyppytornin tuntumassa on Holmenkollenin kappeli, jonka alkuperäinen 1900-luvun alussa rakennettu rakennus paloi noin 25 vuotta sitten. Alun perin kappeli rakennettiin innokkaita ulkoilijoita varten, jotka halusivat osallistua sunnuntaipalvelukseen, mutta eivät halunneet jättää ulkoilua väliin. Jos haluat mennä kappelissa naimisiin, sinne on tällä hetkellä ainakin vuoden mittainen jono. Me emme käyneet rakennuksen sisätiloissa, mutta myöhemmin luin, että myös ne ovat näkemisenarvoiset.



Peikkopatsas

Kun näin ensimmäisen kerran kuvan tästä isosta, tummasta peikosta, ajattelin, että tuon haluan nähdä. En olisi jaksanut matkustaa sen takia vartta vasten, mutta pienen tiedonhankinnan tuloksena selvisi, että peikko asuu Holmenkollenin metsässä, aivan mäkihyppytornin vastapäätä. 6,7 metriä korkea ilmestys tuijottaa mäkihyppytornia ja kiinnostaa varmasti ainakin perheen pienimpiä. Jostain syystä emme huomanneet virallista kävelyreittiä peikon luo, joten menimme omatoimisesti jyrkkää, mutta lyhyttä mäkeä pitkin ylös. 



Mäkihyppytorni

Holmenkollen tunnetaan talviurheilusta, etenkin vuosittain järjestettävistä Holmenkollenin hiihtofestivaaleista, jonka perinteikkäät juuret yltävät vuoteen 1892 asti. Vanha mäkihyppytorni purettiin ja sen tilalle rakennettu uusi mäki valmistui vuonna 2011. Tämän enempää en perehtynyt historiaan, mutta paikan päällä käynti vahvisti sen, että mäkihyppy on ollut ja varmasti tulee aina olemaan yksi niistä asioista, joita en tässä elämässä uskaltaisi kokeilla. Ihailen kyllä todella paljon hyppääjien rohkeutta.

Hyppytornin alueella ja sen portaissa voi kierrellä vapaasti. Me ostimme noin 14 euroa maksavan pääsylipun, joka oikeuttaa niin mäkihyppymuseoon kuin hyppytornin huipulla olevalle näköalatasanteelle. Juoksimme museon läpi ja näimme vain vilauksen vanhoista puusuksista, sillä halusimme kiirehtiä ylös vievälle hissille. Kiirehtiminen ei tosin kannattanut, sillä vastassa oli pitkä, mutta melko nopeasti etenevä jono. Ylhäällä odotus palkittiin, sillä sää oli pilvetön ja maisema upea. Luonto on tietenkin hyvin samanlainen kuin Suomessa, joten mitään eksoottista huipulta ei näy vaihtelevampia pinnanmuotoja lukuun ottamatta.






Ravintola, simulaattori ja patikointia

Holmenkollenin alueella on paljon kaikkea, mitä en ehtinyt nähdä. Kävelymatkalla metron päätepysäkiltä Holmenkollenille on muun muassa ihastuttava ravintola, jonka terassilta on upeat näköalat niin Oslon keskustaan kuin Oslovuonolle. Hyppytornin kupeessa on mäkihyppysimulaattori, ylhäältä tornista voi laskeutua vaijereiden varassa alas ja alamäkipyöräilylle on omat reittinsä. Alueella on paljon kävelyreittejä, joten myös pidempi patikointi onnistuu. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni kävellyt enemmän, mutta tällä kertaa lounasaika ja muut suunnitelmat veivät voiton.


Kannattiko käydä Holmenkollenilla?

Ja tykkäsinkö siitä? No ehdottomasti kyllä! Tykkään yhdistää ainakin lyhyen luontovisiitin kaupunkiloman yhteyteen ja Oslossa se onnistuu helposti ja halvalla. Vaihtoehtoja on valtavasti, mutta ensimmäiselle Oslon reissulle Holmenkollen on oikein sopiva, onhan se tunnetuin ja nimekkäin kollen. Myöskään hyppytornin näköalaa ei ole muualla. Varaudu kuitenkin jonottamaan ja ottamaan kuvia vierivieressä muiden kanssa, sillä pari muutakin matkailijaa on päätynyt samaan ratkaisuun kanssasi.

Mäkihyppytornin keskivaiheilla olevalle tasanteelle kiipeäminen oli myös täynnä itsensävoittamisen tunnetta. Lievähkö korkeanpaikankammo ei yleensä estä asioiden tekemistä, mutta joissain tapauksissa se vaikuttaa niihin - kuten tällä kertaa pidin kaksin käsin kiinni kaiteesta ja annoin kaikki ylimääräiset tavarat ystäväni kannettavaksi. Pelko iskee yleensä ulkotiloissa ja tilanteissa, jotka vaativat ylöspäin kiipeämistä. Tornin huipulla, hissimatkan jälkeen maisemat palkitsivat rohkeuden.



TUNNELMALLINEN TEELEIDI JYVÄSKYLÄSSÄ

keskiviikko 25. lokakuuta 2017


Caribian Kiss, Lyydian Lumous ja Satumainen Samppanja. Teelaatujen viehkeät nimet hurmaavat ja houkuttelevat nauttimaan idyllisestä teehetkestä Teeleidissä, Jyväskylän omassa teehuoneessa. Nautin pannullisen höyryävää porkkanakakun ja suklaa-brownien kera pari viikkoa sitten, jolloin kävin ensimmäisen kerran Teeleidin uusissa tiloissa. Hassua, miten vanhan Teeleidin tunnelma oli onnistuttu säilyttämään lähes täydellisesti uudessa rakennuksessa. Jos kylmä ja syksyinen sää ei yksin riitä, tässä muutama ylimääräinen syy poiketa teelle.



Laaja teevalikoima

Kymmenistä ja kymmenistä teeladuista muodostuva valikoima takaa, että jokaiselle löytyy jotain, myös niille, jotka eivät ole varsinaisia teenystäviä. Valikoimassa on tyypillisen valkoisen, vihreän, mustan ja rooibosteen lisäksi myös harvinaisempia teelaatuja, joista ainakin nettikaupasta löytyvä mystinen puerh on minulle uusi tuttavuus. Tee tarjoillaan yhden, kahden tai kolmen hengen pannuissa ja isommalla porukalla on kiva maistella useita laatuja. Me nautimme Lyydian Lumouksesta ja Caribian Kissistä, molemmat vihreää teetä. Samoja teelatuja on mahdollista ostaa kotiin, samoin muita teetarvikkeita. Teen kaveriksi voi tilata kakkupalan tai muun leivonnaisen, ja valikoimassa oli hyvin myös gluteenittomia vaihtoehtoja. Porkkanakakku oli herkullista ja suklaa-brownie todella tummaa.



Arvokas tunnelma

Teeleidissä teehen suhtaudutaan intohimolla, rakkaudella ja ennen kaikkea arvokkuudella. Paikan sisustuksesta, yksityiskohdista ja henkilökunnan asenteesta huokuu kunnioitus rauhallista teehetkeä kohtaan. Tee tarjoillaan pyöreissä pannuissa suoraan pöytään ja kaadetaan ison mukin sijaan pieneen teekuppiin, joka istuu kauniisti ohuen tassin päällä. Miten ihanaa! Paikan sisustus henkii menneiden vuosikymmenten tunnelmaa ja vanhanajan idylliä. Pöytäliinassa on kukkia, tapetti kirjavaa ja lasivitriini täynnä erivärisiä teeastioita. Tunnelma on kodikas ja ihastuttava. Tämä oli kivaa vaihtelua skandinaaviseen ja minimalistiseen tyyliin mieltyneelle silmälleni.




Ystävällinen palvelu

Kun astut sisään vanhaan rakennukseen ja käännyt oikealle, eteesi avautuu tilava huone, jossa on palvelutiski yhdellä seinällä, kassa toisella, teevalikoima kolmannella ja myytävät tuotteet neljännellä. Aluksi sinut ohjataan teevalikoiman pariin, kerrotaan erilaisista vaihtoehdoista ja annetaan haistaa niin montaa teelaatua kuin haluat. Mikä valinnanvaikeus! Teehuone muodostuu muutamasta huoneesta, joissa on erikokoisia pöytä- ja sohvaryhmiä. Tilaus maksetaan vasta lähtiessä. Palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta, tosin meidän tilauksemme unohtui jonnekin ja saimme sen vasta, kun kyselimme perään. Tilanne hoidettiin kuitenkin hienosti ja ylimääräiset suklaat saivat unohtamaan odottamisen.



Rauhoittava sijainti

Viime kesänä Teeleidi joutui jättämään tutun ja tunnelmallisen puurakennuksen Lutakossa. Lehtitietojen mukaan kaupunki hankki yritykselle uuden väliaikaisen paikan Kramsunkatu 1:stä, joka sijaitsee Älylässä, aivan Jyväskylän yliopiston kampuksen tuntumassa. Rauhallinen sijainti ydinkeskustan ulkopuolella sopii loistavasti tunnelmalliselle teehuoneelle, eikä noin parin kilometrin kävelymatka Kompassilta haittaa. Teeleidiin tullaan nauttimaan rauhoittavasta teehetkestä ja keskustelemaan ystävien kanssa, ei hotkaisemaan jotain pientä ja nopeaa. Myös parkkipaikkoja oli lähellä ja vapaana ainakin lauantaina iltapäivällä.



Kiinnostava rakennus

Hauska pieni yksityiskohta Teeleidin uudesta rakennuksesta on se, että se on aikaisemmin ollut Jyväskylän kaupunginjohtajan virka-asunto ja kaupungin edustustila. Olen pyöräillyt rakennuksen ohi lukuisia kertoja noina aikoina ja miettinyt mielessäni, että olisipa jännä käydä rakennuksen sisällä. Enpä olisi uskonut, että yhtenä päivänä se on mahdollista - vieläpä hyvän teen ja herkullisen leivoksen seurassa. Rakennus on yli sata vuotta vanha ja arkkitehti Lars Sonckin ja Wiwi Lönninin suunnittelema. En ollut ainoa, joka kiersi ja valokuvasi huoneita, tosin taisin olla ainoa, joka otti todella, todella monta kuvaa. Hyvällä säällä istumapaikkoja on myös ulkona ja pienessä punaisessa ulkorakennuksessa.



Teeleidi Jyväskylä
Kramsunkatu 1
Aukioloajat
Arkisin 10-19
La 11-17

VIGELANDIN PUISTON INHIMILLISET IHMISPATSAAT

sunnuntai 22. lokakuuta 2017



Jos joku olisi sanonut, että aurinkoisen sään lisäksi Oslon matkan kohokohtia ovat patsaat, siis harmaat, pronssiset, graniittiset ja usein alastomat patsaat, en olisi todellakaan uskonut väitettä. Niin kuitenkin kävi, että ihmisen elämänkaarta taidokkaasti kuvaavat veistokset yllättivät ilmeikkyydellään ja tunteikkuudellaan. Ihmettelen edelleen, miten on mahdollista saada veistettyä koko tunteiden kirjo harmaaseen kivimöhkäleeseen.

Oslon kaupunkikuva on täynnä patsaita, niitä on aivan joka kulmalla, eikä niihin voi olla törmäämättä. Yksi patsas siellä ja toinen täällä ei kuitenkaan herätä suuria tunteita, mutta kun yli 200 patsasta laitetaan yhteen puistoon, tilanne on jo vähän toinen. Majorstuenin kaupunginosassa sijaitseva Vigelandin puisto on loistava esimerkki nähtävyydestä, joka koskettaa ja jota ei kannata jättää väliin. Omalla kohdallani tällaisia on tullut vastaan vain muutama, esimerkiksi National September 11 Memorial -muistomerkki New Yorkissa ja jossain määrin myös Holokaustimuistomerkki Berliinissä.




Mikä on Vigelandin puisto?

Vigelandin puisto on yksi Oslon ja Norjan tunnetuimmista nähtävyyksistä, tosin itse en tiennyt siitä kuin muutama viikko ennen matkaa. Puisto on norjalaisen kuvanveistäjän Gustav Vigelandin käsialaa ja se tunnetaan usein myös yksinkertaisesti nimellä Patsaspuisto. Vuosina 1907 - 1942 rakennetussa puistossa on yhteensä 212 alastonta ihmishahmon muotoista patsasta, mikä tekee siitä maailman suurimman yhden taitelijan töihin perustuvan patsaspuiston.

Törmäsin Helsingin Sanomien uutiseen vuodelta 1992, jossa kerrottiin, että Oslon kaupungilla ei ole varaa hoitaa puistoa ja sen patsaat peittyvät linnunkakkaan ja sammaleeseen. Innokkaat ja omistautuvat kaupunkilaiset olivat järjestäneet kampanjoita puiston pelastamiseksi. Tänä päivänä se näytti hyvältä ainakin omaan silmääni, osaa monoliittitasanteen patsaista itse asiassa kunnostettiin paraikaa. 



Missä puisto sijaitsee ja miten sinne pääsee?

Puisto sijaitsee lähellä Majorstuenin metroasemaa, jossa pysähtyvät länteen kulkevat metrot. Vigelandsparkenin raitiovaunupysäkki on myös aivan puiston lähellä, joten vaihtoehtoisesti voit hypätä ratikkaan numero 12. Puistoon on mahdollista kävellä, sillä se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Oslon kuninkaallisesta linnasta.


Mitä puistossa on?

Portti: Frognerin puiston sisällä sijaitseva Patsaspuisto muodostuu viidestä eri osasta. Pääsisäänkäynti ja sen viisi porttia sijaitsevat puiston eteläpuolella. Me menimme sisään sivuportista, minkä takia päädyimme aloittamaan kierroksen monoliittitasanteelta ja lopettamaan sen pääportille. Ei huono vaihtoehto sekään, jos muistaa välillä katsoa taaksepäin ja ihailla näkymää niin sanotusta oikeasta suunnasta.

Silta: Sisäänkäynnin jälkeen on noin 100 metriä pitkä silta, jonka kaiteilla on yhteensä 58 patsasta eri-ikäisistä ihmisistä yksin tai yhdessä. Täällä on myös puiston tunnetuin patsas kiukuttelevasta pojasta, tosin itselläni se meni aivan ohi. Patsaat ovat isoja ja näyttäviä, osa oli huomattavasti iloisempia kuin muissa osissa.

Suihkulähde: Kolmas nähtävyys on suuri suihkulähde, jonka ympärille on kaiverrettu kuvia elämän eri vaiheista aina syntymästä kuolemaan. Tämä oli ehdottomasti koko puiston synkin osuus, ainakin jos kävelet kuolemaa ja luurankoja esittävien kaiverrusten ohi. Itse asiassa osa kuvista oli sen verran ahdistavia, että pieni vilkaisu oli tarpeeksi.

Monoliittitasanne: Suihkulähteen jälkeen niin sanotulla monoliittitasanteella on puiston korkein patsas. 17 metrisessä yhdestä kivestä veistetyssä patsaassa on hurjat 121 ihmishahmoa. Sen ympärillä on lisäksi 36 patsasta, jotka kuvaavat elämän eri vaiheita. Vinkki: Jos kierrät tasannetta myötäpäivää, voit nähdä kuinka patsas toisensa jälkeen lapsuus muuttuu nuoruuden kautta aikuisuudeksi ja lopulta vanhuudeksi. 

Elämänpyörä: Puiston päädyssä sijaitsee viides nähtävyys, ns. Elämänpyörä, jossa neljä aikuista ja kolme lasta muodostavat jalustalla olevan kehän. Verrattuna aiempiin patsaisiin ja kaiverruksiin tämä on ehdottomasti tylsin, enkä usko, että kaikki jaksavat edes kävellä niin pitkälle. 





Mitä tykkäsin patsaista?

Kuten arvata saattaa, rakastuin patsaisiin ja puistoon! Ruska oli kauneimmillaan, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja patsaat kuvasivat hienolla tavalla ihmiselämän eri vaiheita. Sadepäivänä tilanne olisi ollut toinen, mutta kuten yleisesti Oslosta, taisin saada liian hyvän kuvan myös puistosta. Ainut miinuspuoli oli puiston kulmalta ostettu take away -kahvi, joka oli aivan liian kuumaa ja kaiken lisäksi vielä todella pahaa. Kannattaa myös varautua siihen, että et ole paikalla yksin.

Patsaspuisto oli kokonaisuudessaan koskettava, mutta jossain määrin myös hämmentävä kokemus. Osa ihastutti, osa vihastutti. Oli lapsia ja lapsiryhmiä, nuoria ja vanhoja pariskuntia, yksittäisiä sankareita ja kuoleman jälkeisiä ihmiskehoja. Tunteiden kirjo ilosta riemuun ja surusta yksinäisyyteen oli nähtävissä niin patsaiden ilmeissä, eleissä kuin koko olemuksessa. Ihastelin niiden lisäksi veistosten keskinäistä vuorovaikutusta ja laajemmin ihmiselämän moninaisuutta. Yleistunnelma oli aavistuksen surumielinen ja kaihoisa, tosin patsaat jättivät hienosti tilaa katsojan tulkinnalle. Taisin ottaa tilanteen vähän liian tosissani,  sillä tuntui ikävältä, kun patsaille naurettiin ja niiden kanssa otettiin härskejä kuvia. Olihan ne nyt aivan liian arvokkaita ja inhimillisiä sellaiselle kohtelulle.

Jos matkustat Osloon, suosittelen ehdottomasti käymään Vigelandin puistossa. Kauniina kesäpäivänä puisto sopii myös piknikille tai muuhun pidempään ajanviettoon.






VIIME VIIKON KYMMENEN MATKAILUAIHEISTA AJATUSTA JA TEKOA

keskiviikko 18. lokakuuta 2017


1. Varaa majoitus Kapkaupungista. Olen varannut majoituksen ensimmäiselle neljälle yölle, mutta kolmelle viimeiselle ei ole vielä mitään varmaa, ainoastaan muutamia hyviä ideoita. Varaan majoituksen ensimmäisen kerran Airbnb:n kautta ja olen kieltämättä positiivisesti yllättynyt valikoiman monipuolisuudesta. Olen pohtinut otanko pienen huoneiston keskustasta ja mahdollisen riskin äänien kanssa vai rauhallisen asunnon luonnon läheltä, mutta pidempien etäisyyksien päästä.

2. Olen suunnitellut ja kirjoittanut tulevia blogikirjoituksia Oslosta, jossa vierailin toissa viikonloppuna. Matkan ansiosta olen jaksanut puskea pyörällä sateessa ja energiaa on riittänyt lähes koko päiväksi aamun ensimmäisiä tunteja lukuun ottamatta. Olen niin innoissani, että pääsen kertomaan teille enemmän Oslosta ja etenkin sen tarjoamista jännittävistä patsaskokemuksista. Oslossa on monta näkemisen ja kokemisen arvoista asiaa, etenkin hyvällä säällä ja suhteellisen löysällä lompakolla. Nämä kuvat ovat muuten kaupungista, ensimmäinen lentokentältä ja loput kivoista sisustusliikkeistä.



3. Olen pohtinut talviloman ajankohtaa. Haluanko jakaa lomapäivät useamman viikonlopun yhteyteen vai viettää kerralla koko viikon? Ajankohtaan vaikuttaa tietenkin eniten matkakohde, joka on aivan yhtä avoinna. Olenko kiinnostunut tekemään useita pitkiä viikonloppureissuja Euroopan kaupunki- ja luontokohteisiin vai matkustaisinko sittenkin kerralla kauas? Tai tekisinkö jonkun kivan matkan kotimaan talvessa? Päätöstä en vielä ole osannut tehdä pohdinnoista huolimatta.

4. Vietin viikonlopun Jyväskylässä, rakkaassa opiskelukaupungissani. En laske sitä varsinaiseksi kotimaanmatkailuksi, vaan enemmänkin liikkumiseksi kotimaan sisällä. Ohjelmassa oli erittäin rentouttavaa oleilua, ruoanlaittoa ja kirpparitavaroiden lajittelua. Hinnoittelimme tavarat ja veimme ne odottamaan maanantaina alkanutta myyntiä. Kävin ihastelemassa myös tunnelmallista Teeleidiä, Jyväskylän omaa teehuonetta, joka on muuttanut uusiin tiloihin kesällä. Mikä onkaan parempaa lauantai-iltapäivän seuraa kuin pari höyryävää pannullista teetä, porkkanakakku ja suklaabrownie.



5. Olen matkustanut ratikalla, lähijunalla ja autolla, mutta kaikista eniten olen käyttänyt pyörää. Kyllä se vaatii aikamoista kaatosadetta, että jätän päivän parhaimman ulkoiluhetken eli työmatkapyöräilyn väliin. Tykkään pyöräillä myös ulkomailla, tosin olen vuokrannut pyörän vain muutamassa kaupungissa, ainakin Tukholmassa, Münchenissä, Berliinissä ja Slovenian Bohinj-järvellä. Olen miettinyt, että lähitulevaisuudessa olisi kiva reissata sellaiseen paikkaan, jossa voisi hypätä pyöränselkään tai tehdä pieniä päivävaelluksia kävellen.  

6. Sain vihdoin ja viimein useiden kuukausien harkinnan jälkeen ostettua uuden läppärin ja nyt olisi edessä kymmenientuhansien reissukuvien siirtäminen sen uumeniin. Ostin samalla myös uuden kuvanmuokkausohjelman aiemman ilmaisen ja melko yksipuolisen tilalle. En ole mikään mestari ottamaan valokuvia, joten toivottavasti saan tästä intoa ja aavistuksen myös uutta osaamista teidän kaikkien iloksi. Kuten nämäkin kuvat, olen ottanut lähes kaikki blogissa olevat kuvat kännykällä, koska vanhan läppärin kanssa kuvien siirtäminen ja muokkaaminen on ollut yhtä tuskaa.



7. Kun olen ollut ulkona pimeässä ja viileän syyssateen kastelemana, olen haaveillut auringosta, lämmöstä ja ylipäänsä elämästä jossain tuolla, missä on ikuinen kesä. Sain ylimääräisen kimmokkeen muuttaa ulkomaille, kun kuulin, että ilmastonmuutos vaikuttaa Suomeen muun muassa niin, että täällä tulee olemaan aiempaa pilvisempää. Siis häh? Eikö tämä määrä pilviä riitä yhden valtion yläpuolelle?

8. Mitä ihmettä, asuin viisi vuotta sitten Etiopiassa! Facebook muistutti asiasta, tosin olisin muistanut sen varmasti ilman sitäkin. Näin jälkikäteen muistelen aikaa lähinnä pelkällä lämmöllä ja rakkaudella, vaikka kaikki ei aina ollut helppoa ja pari kertaa olin valmis palaamaan kotiin - vaikka olin omasta vapaasta tahdosta jättänyt alkuperäisen paluulennon käyttämättä ja siirtänyt paluupäivää useilla kuukausilla. Muutamia asioita mulla on kyllä ikävä, kuten elämäni parhaita hedelmäpirtelöitä ja yhteisiä seikkailuja kämppikseni kanssa.



9. Olen harkinnut niin sanotun viikonloppulaukun ostamista. Itse asiassa tilasin jo yhden, mutta kuten mulle usein käy, en ollut tyytyväinen sen kirjavaan kuosiin ja palautin sen takaisin. Olen aika varma, että ostan samalta merkiltä aavistuksen hillitymmän mallin, mutta en ole vielä tehnyt tilausta. Pähkäilen kovasti minkä kokoinen laukku olisi hyvä, jotta sitä voisi käyttää niin kotimaan viikonloppureissuilla kuin pitkillä ulkomaanlennoilla. Suosituksia, kenelläkään?

10. Olen lukenut monia matkablogeja, niin suomalaisia kuin kansainvälisiä, ja ihastellut ihmisten osaamista ja esteettistä silmää Instagramissa. Olen kirjoittanut omaa blogiani nyt nelisen kuukautta, mikä tuntuu pieneltä murto-osalta jopa kymmenen vuoden kokemuksen rinnalla. Kuten aikaisemmin kirjoitin, aina ei voi olla matkalla, mutta aina voi kirjoittaa matkoista ja tämä on tehnyt seuraavan reissun odottamisesta huomattavasti helpompaa. Blogiin liittyvät asiat pyörivät mielessä päivittäin ja siihen taidan käyttää eniten aikaa vuorokaudessa heti nukkumisen ja töiden jälkeen.

Oletko sinä matkalla jossain päin maailmaa tai onko aihe muuten pyörinyt mielessäsi?

ENSIKERTALAISEN VIIKONLOPPULOMA OSLOSSA

sunnuntai 15. lokakuuta 2017


Kun varasin lennot Osloon noin neljä kuukautta sitten, kuvittelin lähteväni kylmään, harmaaseen ja sateen piiskaamaan kaupunkiin. Enpä olisi uskonut, että edessä on kolme päivää lähes täydellisyyttä hipovassa lokakuisessa auringonpaisteessa. Ystäväni mukaan kyseessä oli syksyn aurinkoisin ja lämpimin viikonloppu, itse asiassa edellisen kuukauden aikana ei ollut ollut edes kolmea yksittäistä yhtä hienoa päivää. Oslo ei olisi voinut ottaa ensikertalaista paremmin vastaan.

Mitä te tiedätte Oslosta? Mun täytyy myöntää, että itselleni se on kaikista tuntemattomin pohjoinen pääkaupunki. Yhdistän Norjaan todella kliseisiä asioita, kuten talviurheilun, öljyn ja kalliin hintatason, mutta Osloon, noh, Osloon yhdistän lähinnä vain kalliin hintatason. Onneksi ystäväni lähti kaupunkiin tutkijavaihtoon, joten sain loistavan syyn ottaa selvää, mistä kaikesta olin jäänyt paitsi. Nopeasti opin oopperatalosta, kuninkaanlinnasta, patsaspuistosta ja Holmenkollenista. Tosin aika pitkään puhuin Lillehammerista, Trondheimista ja Holmenkollenista iloisesti sekaisin, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että hei, nehän kaikki liittyvät tavalla tai toisella talviurheiluun.



Mitä kannattaa nähdä ja tehdä kolmessa päivässä? Käytin ensimmäisen päivän pakollisten perusnähtävyyksien ihmettelyyn. Oopperatalon kattotasanne ihastutti eniten ja eri puolilla keskustaa sijaitsevat patsaat hämmensivät yksi toisensa jälkeen. Toisena päivänä suuntasin luontoon, suoraan Holmenkollenin huipulle, jonne pääsee kätevästi metrolla, vieläpä todella ihastuttavissa maisemissa. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen söin hyvää intialaista ruokaa ja jatkoin matkaani Vigelandin patsaspuistoon. Ihmisen elämänkaarta kuvaavat alastomat kivipatsaat olivat kyllä melko vaikuttava näky. Kolmantena päivänä tutustuin paikalliseen kahvilakulttuuriin  Grünerløkkan alueella. Kävin neljässä kahvilassa, söin herkullisen gluteenittoman sämpylän ja melkein poltin sormet kirkkaassa juomalasissa tarjoiltuun teehen. 



Miltä Oslo näytti ensikertalaisen silmin? Hyvältä tietenkin! Rakastan keskikokoisia kaupunkeja sekä rannikon ja ylipäänsä luonnonläheisyyttä. Kaupunki sopii loistavasti muutaman päivän vierailuun ja tarjoaa mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa niin kulttuurista, luonnosta kuin arkkitehtuurista kiinnostuneille. Oslon haaste on varmasti sama kuin monilla muilla vastaavankokoisilla kaupungeilla - siellä ei ole mitään erityistä vetonaulaa, joka saisi matkailijan valitsemaan juuri sen. Halvempia vaihtoehtoja, jotka tarjoavat suurin piirtein samoja kokemuksia, on pilvin pimein. Jos harrastat matkailua, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan Oslossa. Jos matkustat harvoin ja huolella valittuihin kohteisiin, pärjäät varmasti myös ilman Osloa.



Onko Oslo kallis? Onhan se! Järkytyin kauppajonossa, kun edessäni oleva mies maksoi yhteen kassiin mahtuvista ostoksistaan lähes 80 euroa. Noh, hänellä oli kasa laadukasta lihaa ja irtokarkkeja, mutta tuntuihan se hurjalta. Muutamassa päivässä ei välttämättä ehdi tyhjentää pankkitiliä, eikä sen tyhjentäminen juuri haittaa pienessä lomatunnelmassa, mutta ravintolassa ja ruokakaupassa on syytä valmistautua maksamaan enemmän kuin Suomessa. Kuten kaikkialla, omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon. Tai sitten voi tehdä kuten minä ja käydä ostamassa uuden läppärin matkan jälkeen. Voin sanoa, että sen jälkeen Oslossa tuhlatut kympit eivät tuntuneet missään.
© Elina Marjaana • Theme by Maira G.