SLIDER

VIGELANDIN PUISTON INHIMILLISET IHMISPATSAAT



Jos joku olisi sanonut, että aurinkoisen sään lisäksi Oslon matkan kohokohtia ovat patsaat, siis harmaat, pronssiset, graniittiset ja usein alastomat patsaat, en olisi todellakaan uskonut väitettä. Niin kuitenkin kävi, että ihmisen elämänkaarta taidokkaasti kuvaavat veistokset yllättivät ilmeikkyydellään ja tunteikkuudellaan. Ihmettelen edelleen, miten on mahdollista saada veistettyä koko tunteiden kirjo harmaaseen kivimöhkäleeseen.

Oslon kaupunkikuva on täynnä patsaita, niitä on aivan joka kulmalla, eikä niihin voi olla törmäämättä. Yksi patsas siellä ja toinen täällä ei kuitenkaan herätä suuria tunteita, mutta kun yli 200 patsasta laitetaan yhteen puistoon, tilanne on jo vähän toinen. Majorstuenin kaupunginosassa sijaitseva Vigelandin puisto on loistava esimerkki nähtävyydestä, joka koskettaa ja jota ei kannata jättää väliin. Omalla kohdallani tällaisia on tullut vastaan vain muutama, esimerkiksi National September 11 Memorial -muistomerkki New Yorkissa ja jossain määrin myös Holokaustimuistomerkki Berliinissä.




Mikä on Vigelandin puisto?

Vigelandin puisto on yksi Oslon ja Norjan tunnetuimmista nähtävyyksistä, tosin itse en tiennyt siitä kuin muutama viikko ennen matkaa. Puisto on norjalaisen kuvanveistäjän Gustav Vigelandin käsialaa ja se tunnetaan usein myös yksinkertaisesti nimellä Patsaspuisto. Vuosina 1907 - 1942 rakennetussa puistossa on yhteensä 212 alastonta ihmishahmon muotoista patsasta, mikä tekee siitä maailman suurimman yhden taitelijan töihin perustuvan patsaspuiston.

Törmäsin Helsingin Sanomien uutiseen vuodelta 1992, jossa kerrottiin, että Oslon kaupungilla ei ole varaa hoitaa puistoa ja sen patsaat peittyvät linnunkakkaan ja sammaleeseen. Innokkaat ja omistautuvat kaupunkilaiset olivat järjestäneet kampanjoita puiston pelastamiseksi. Tänä päivänä se näytti hyvältä ainakin omaan silmääni, osaa monoliittitasanteen patsaista itse asiassa kunnostettiin paraikaa. 



Missä puisto sijaitsee ja miten sinne pääsee?

Puisto sijaitsee lähellä Majorstuenin metroasemaa, jossa pysähtyvät länteen kulkevat metrot. Vigelandsparkenin raitiovaunupysäkki on myös aivan puiston lähellä, joten vaihtoehtoisesti voit hypätä ratikkaan numero 12. Puistoon on mahdollista kävellä, sillä se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Oslon kuninkaallisesta linnasta.


Mitä puistossa on?

Portti: Frognerin puiston sisällä sijaitseva Patsaspuisto muodostuu viidestä eri osasta. Pääsisäänkäynti ja sen viisi porttia sijaitsevat puiston eteläpuolella. Me menimme sisään sivuportista, minkä takia päädyimme aloittamaan kierroksen monoliittitasanteelta ja lopettamaan sen pääportille. Ei huono vaihtoehto sekään, jos muistaa välillä katsoa taaksepäin ja ihailla näkymää niin sanotusta oikeasta suunnasta.

Silta: Sisäänkäynnin jälkeen on noin 100 metriä pitkä silta, jonka kaiteilla on yhteensä 58 patsasta eri-ikäisistä ihmisistä yksin tai yhdessä. Täällä on myös puiston tunnetuin patsas kiukuttelevasta pojasta, tosin itselläni se meni aivan ohi. Patsaat ovat isoja ja näyttäviä, osa oli huomattavasti iloisempia kuin muissa osissa.

Suihkulähde: Kolmas nähtävyys on suuri suihkulähde, jonka ympärille on kaiverrettu kuvia elämän eri vaiheista aina syntymästä kuolemaan. Tämä oli ehdottomasti koko puiston synkin osuus, ainakin jos kävelet kuolemaa ja luurankoja esittävien kaiverrusten ohi. Itse asiassa osa kuvista oli sen verran ahdistavia, että pieni vilkaisu oli tarpeeksi.

Monoliittitasanne: Suihkulähteen jälkeen niin sanotulla monoliittitasanteella on puiston korkein patsas. 17 metrisessä yhdestä kivestä veistetyssä patsaassa on hurjat 121 ihmishahmoa. Sen ympärillä on lisäksi 36 patsasta, jotka kuvaavat elämän eri vaiheita. Vinkki: Jos kierrät tasannetta myötäpäivää, voit nähdä kuinka patsas toisensa jälkeen lapsuus muuttuu nuoruuden kautta aikuisuudeksi ja lopulta vanhuudeksi. 

Elämänpyörä: Puiston päädyssä sijaitsee viides nähtävyys, ns. Elämänpyörä, jossa neljä aikuista ja kolme lasta muodostavat jalustalla olevan kehän. Verrattuna aiempiin patsaisiin ja kaiverruksiin tämä on ehdottomasti tylsin, enkä usko, että kaikki jaksavat edes kävellä niin pitkälle. 





Mitä tykkäsin patsaista?

Kuten arvata saattaa, rakastuin patsaisiin ja puistoon! Ruska oli kauneimmillaan, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja patsaat kuvasivat hienolla tavalla ihmiselämän eri vaiheita. Sadepäivänä tilanne olisi ollut toinen, mutta kuten yleisesti Oslosta, taisin saada liian hyvän kuvan myös puistosta. Ainut miinuspuoli oli puiston kulmalta ostettu take away -kahvi, joka oli aivan liian kuumaa ja kaiken lisäksi vielä todella pahaa. Kannattaa myös varautua siihen, että et ole paikalla yksin.

Patsaspuisto oli kokonaisuudessaan koskettava, mutta jossain määrin myös hämmentävä kokemus. Osa ihastutti, osa vihastutti. Oli lapsia ja lapsiryhmiä, nuoria ja vanhoja pariskuntia, yksittäisiä sankareita ja kuoleman jälkeisiä ihmiskehoja. Tunteiden kirjo ilosta riemuun ja surusta yksinäisyyteen oli nähtävissä niin patsaiden ilmeissä, eleissä kuin koko olemuksessa. Ihastelin niiden lisäksi veistosten keskinäistä vuorovaikutusta ja laajemmin ihmiselämän moninaisuutta. Yleistunnelma oli aavistuksen surumielinen ja kaihoisa, tosin patsaat jättivät hienosti tilaa katsojan tulkinnalle. Taisin ottaa tilanteen vähän liian tosissani,  sillä tuntui ikävältä, kun patsaille naurettiin ja niiden kanssa otettiin härskejä kuvia. Olihan ne nyt aivan liian arvokkaita ja inhimillisiä sellaiselle kohtelulle.

Jos matkustat Osloon, suosittelen ehdottomasti käymään Vigelandin puistossa. Kauniina kesäpäivänä puisto sopii myös piknikille tai muuhun pidempään ajanviettoon.






Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Elina Marjaana • Theme by Maira G.