DOLINA KOŚCIELISKA - HELPPO KÄVELY PUOLAN TATRAVUORILLA

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020


Viimesyksyinen matka Puolan Tatravuorille vei sekä ylös vuorille että alas laaksoihin. Toki maisemat ovat parhaimmillaan suurin piirtein yhden tai kahden tuhannen metrin korkeudessa, mutta yllättävän hyvältä ne näyttävät myös alhaalta. Tatravuorilla on lukuisia laaksossa kulkevia, helposti saavutettavia ja kuljettavia polkuja tai oikeastaan hiekkateitä, jotka tarjoavat loistavat puitteet leppoisalle retkipäivälle. Me vietimme pilvisen päivän Dolina Koscieliskassa, jonka parasta antia olivat leppoisa tunnelma ja ympäröivien vuorten teräväkärkiset huiput. 





 
Hyväkuntoista hiekkatietä pitkin

Dolina Koscieliskan sanotaan olevan yksi Tatravuorten kauneimmista laaksoista ja se on monin tavoin myös todella helppo kohde. Ensinnäkin sen aloituspiste on ison tien varressa, jonne pääsee niin paikallisbussilla kuin taksilla. Laaksossa kulkeva pääväylä on käytännössä katsoen hyväkuntoista ja leveää hiekkatietä, jonka varrella on säännöllisin välimatkoin muun muassa vessa. Kyseessä on enemmänkin kävely kuin patikointi, vaelluksesta puhumattakaan. Maasto on esteetön ja tasainen, pieniä ylä- ja alamäkiä lukuun ottamatta. Toisella puolella tietä virtaa joki, ja ruskan aikaan värit matkan varrella ovat hienot.

Sen lisäksi, että Koscieliskan sanotaan olevan Tatravuorten kauneimpia, se on ehdottomasti myös suosituimpia. Olimme liikkeellä keskellä viikkoa lokakuun puolivälissä eli ruuhkaisimman sesongin ulkopuolella, mutta siitä huolimatta laaksossa oli paljon muitakin. Reitin helppoudesta kertoo myös se, että mukana oli kaikenlaista porukkaa vauvoista vanhuksiin ja osa oli pukeutunut ulkoiluvaatteiden sijaan siisteihin kaupunkivaatteisiin, mitä ei näkynyt juurikaan ylhäällä vuorilla.






Evästauko Hala Ornakissa

Tavoitteenamme oli kävellä rauhallista vauhtia Hala Ornak Gladen taukopaikalle, joka on noin puolentoista tunnin kävelymatkan päässä aloituspaikasta. Pysähdyimme matkan varrella kuvaamaan ja katselemaan maisemia sekä päästimme kantorinkassa kulkeneen nuorimman matkailijan jaloittelemaan, mutta muuten kävelimme yhtä matkaa taukopaikalle. Meillä oli tuttuun tapaan omat eväät mukana, mutta tilasimme juomat ja jälkiruoan kahvilasta. Valitettavasti kahvi oli todella pahaa, aivan erilaista kuin edellisenä päivänä vuorilla nauttimani latte. Muuten taukopaikka oli mukava ja tunnelmallinen.

Sivupolut vievät järvelle ja luoliin

Hala Ornakin tuntumasta lähtee kapea Staw Smreczynskin järvelle vievä polku. Tummat pilvet ja hento sade antoivat aihetta palata kaupunkiin, mutta päätimme silti suunnata järvelle muutaman muun rohkean kanssa. Päätös oli hyvä, sillä kunnon sadetta ei lopulta tullut. Kävelimme järvelle tiheässä metsässä kulkevaa kivikkoista polkua pitkin noin puolessa tunnissa. Maasto oli pääasiassa helppoa, mutta ajoittain ylämäessä oli katsottava tarkkaan, mihin seuraava askel kannattaa ottaa. Järvenrannalla odotti puusta rakennettu katselupaikka, jonka istuimilla huilasimme muiden kanssa. Valitettavasti emme nähneet korkeimpia vuorenhuippuja sankan pilviverhon vuoksi. Pääväylän varrella on myös muuta nähtävää, kuten luolia, mutta niissä emme tällä kertaa käyneet.







Loistava vaihtoehto kevyeen retkeilyyn

Tatravuorten laaksot ovat tuskin monellekaan maailman paras ja upein kokemus, mutta ne toimivat todella hyvänä vaihtoehtona kevyeen retkeilyyn ja reissuporukan yhdessäoloon. Mikä parasta, niiden helpot kulkuväylät sopivat lähes kaikille. Maisemia ei tietenkään voi verrata siihen, mitä näimme edellisenä päivänä ylhäällä vuorilla, mutta toisaalta laakso toi mukavaa vaihtelua ulkoiluun ja piti sykkeen sopivan matalana. Dolina Koscieliska on myös oiva valinta silloin, kun sää on liian huono tai sateinen vuorilla patikointiin. Syksyisistä kuvista huolimatta laaksot ovat hyvä valinta myös muina vuodenaikoina.

Lue lisää vaelluspäivästä ylhäällä Gasienicowan laaksossa




*
*

Lisää kuvia Tatravuorilta Instan feedissä ja stooreissa. Klikkaa @elinamarjaana !

LOUNAALLA KAPKAUPUNGIN HISTORIALLISESSA HOTELLISSA

keskiviikko 26. helmikuuta 2020


Useinkaan en katsele maailmaa viiden tähden hotellista tai business-luokasta, mutta ripaus luksusta tekee silloin tällöin hyvää, etenkin jos siihen kuuluu good afternoon -tervehdykset ja vessan kutsuminen kohteliaammin cloakroomiksi. Kapkaupungin historiallinen Belmond Mount Nelson Hotel tarjoaa tähän loistavat puitteet. 1800-luvun viimeisenä vuonna ovensa avannut hotelli oli Etelä-Afrikan ensimmäinen, jossa oli kylmä ja kuuma juokseva vesi. Vaaleanpunaisen värinsä se on saanut ensimmäisen maailmansodan jälkeen sodan loppumisen kunniaksi.

Belmond Mount Nelsonilla on keskeinen lokaatio Kapkaupungin vanhimman puiston Company Gardensin vastapäätä. Matka kaupungin vanhasta keskustasta, kuten Long Streetiltä ei ole pitkä ja sen voi tehdä valoisan aikaan puiston läpi kävellen. Sisäänkäynnin lähettyvillä on myös bussipysäkki. Yö hotellissa maksaa useita satasia, mutta lounaan ja iltapäiväteen kustannukset ovat kohtuulliset. Ruokailun lisäksi hotellialueella on muitakin palveluja, esimerkiksi luxury spa.




Palmujen ympäröimä sisäänkäynti

Kuten onnistuneeseen viiden tähden kokemukseen kuuluu, saavuimme paikalle kävellen. Orange Streetin varrella olevaa sisäänkäyntiä ei voi olla huomaamatta, sillä sen näyttävässä vaaleassa rakenteessa lukee isoilla kultaisilla kirjaimilla Mount Nelson Hotel. Soitimme summeria ja kerroimme, että meillä on pöytävaraus lounaalle. Portti aukesi ja kävelimme palmujen reunustamaa katua päärakennukselle.

Aloitimme tutustumisen siistiytymällä vessassa, sillä muutaman kilometrin kävely Green Pointista oli kirvoittanut hikipisarat otsalle. Jo tässä vaiheessa olin myyty paikan kauneudelle, siisteydelle ja eleganssille. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten kulutimme aikaa kiertämällä hotellin käytäviä ja piha-aluetta. Kauniita maalauksia, hillityn sävyisiä huonekaluja, isoja viherkasveja, puhumattakaan hotellin vaaleanpunaisesta ulkoseinästä. Keskustan hulinan jälkeen meitä oli vastassa pehmeiden värien sävyttämä rauha ja ylellisyys.




Lounas Oasis-ravintolassa

Hotellialueella on muutamia ravintoloita, joista valitsimme paikallisia ja Välimeren makuja yhdistelevän Oasiksen. Varmuuden vuoksi teimme pöytävarauksen etukäteen, tosin vasta samana aamuna. Tiedusteluun vastattiin nopeasti ja vastauksessa oli muun muassa pukukoodi, smart casual. Paikan päällä huomasimme, että pukeutuminen oli todella rentoa ja sandaalit sopivat oikein hyvin joukkoon. Varauksellekaan ei olisi ollut tarvetta, sillä ravintola ei ollut läheskään täynnä. Oasiksen lounaalla on kaksi vaihtoehtoa; buffet ja a la carte. Ruokalista löytyy hotellin verkkosivuilta, mikä on loistava juttu erikoisruokavalioiden näkökulmasta. Tilasin grillattuja kasviksia ja lasin valkkaria. Annos oli muilta osin oikein hyvä, mutta omaan makuuni liian suolainen.



Ylellinen iltapäivätee

Historiallisen hotellin suosituin konsepti on aamu- ja iltapäivätee, josta kerrotaan lisää hotellin verkkosivuilla ja josta Instagram on kuvia pullollaan. Teetä tarjoillaan ihastuttavasti sisustetussa huoneessa ja sen kauniilla terassilla, josta avautuu maisema pieneen puutarhaan. Paikalla on melko paljon ihmisiä, mutta siitä huolimatta tunnelma on rauhallinen. Pöytävaraus kannattanee tehdä etukäteen, sillä ainakin meidän vierailun aikana kaikki pöydät oli varattu. 

Jäimme lounaalta vielä hetkeksi kahville, joka
tarjoiltiin saman terassin toisessa päässä. Olipa mukava nauttia kahvia ison mukin sijaan pienestä, sinisten kukkien koristamasta kahvikupista! Kahvihetken jälkeen teimme kuten minkä tahansa viiden tähden kokemuksen jälkeen kuuluukin, suuntasimme pyörävuokraamoon ja vietimme loppuillan fillarin selässä Victoria Roadin upeissa maisemissa - mekko päällä totta kai.





*
*

Lisää kuvia Etelä-Afrikasta niin Instan feedissä kuin stooreissa. Klikkaa @elinamarjaana !

KIRSTENBOSCH - VEHREÄ PUUTARHA KAPKAUPUNGISSA

sunnuntai 23. helmikuuta 2020





Miltä kuulostaisi päivä tai puolikas vehreässä puutarhassa aivan Kapkaupungin ytimen tuntumassa? Kirstenbosch on yksi Etelä-Afrikan kymmenestä kasvitieteellisestä puutarhasta ja se on helppo saavuttaa esimerkiksi keskustasta bussilla. Vuonna 1913 perustetussa puutarhassa riittää nähtävää etenkin kasveista kiinnostuneille, mutta se sopii loistavasti myös rentoon hengailuun ja rauhoittumiseen. Puutarhasta on mahdollista nähdä Pöytävuorelle, joskin matalalle laskeutuvat pilvet ovat peittäneet sen molemmilla kerroilla, kun olen käynyt puistossa. Maisemat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta tunnelma, kuten kuvista näkyy, on ollut kiehtova.








Ihastuttava Tree Canopy Walkway

Keskelle puistoa on rakennettu muutaman kymmenen metrin pituinen metallinen kävelysilta, josta voi hyvällä ja selkeällä säällä nähdä Pöytävuorelle ja Kapkaupungin keskustaan. Sillalle pääsee molemmista päistä, mutta opasteista huolimatta sisäänkäyntiä oli vaikeahko löytää. Siellä se kuitenkin jossain kaikkien vihreiden puskien keskellä on. Silta on varmasti puutarhan yksi suosituimpia käyntikohteita, enkä ihmettele. Kyllähän se kulkee keskellä kaunista luontoa.




Piknikille, patikoimaan, elokuviin tai konserttiin

Olen käynyt puutarhassa pari kertaa ja molemmilla kerroilla keskittynyt rauhalliseen kävelyyn, kasvien kuvaamiseen ja eväiden syöntiin. Penkkejä löytyy sieltä täältä tai vaihtoehtoisesti eväitä voi nauttia piknik-viltillä. Vaikka parkkipaikka on ollut täynnä autoja ja osa vierailijoista tulee bussilla, puutarha on sen verran iso, että isotkin massat häviävät sinne hetkessä. Puutarhaan on sisäänpääsymaksu. Tammikuussa 2020 se oli 75 randia eli alle viisi euroa per aikuinen.

Puutarhassa järjestetään myös muita aktiviteetteja, kuten konsertteja ja elokuvia. Kannattaa tsekata lisätietoa puutarhan omilta verkkosivuilta. Sieltä löytyy hyvää tietoa myös muun muassa siitä, mitkä alueet ovat esteettömiä ja missä saa liikkua koiran kanssa. Kirstenboschista lähtee myös patikointireittejä esimerkiksi Pöytävuorelle, jos aktiivisempi lomailu kiinnostaa. 





*
*

Instassa on paljon lisää kuvia Etelä-Afrikasta niin feedissä kuin stooreissa. Klikkaa @elinamarjaana !

MONIPUOLINEN LOMAVIIKKO KAPKAUPUNGISSA

torstai 20. helmikuuta 2020


Kapkaupunki on heittämällä yksi suosikeistani. Sillä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka kohtaavat toisensa viihtyisässä kaupunkikohteessa. Se sijaitsee upean ja ennen kaikkea monipuolisen luonnon keskellä; ympärillä on niin vehreyttä, vuoria kuin merenrantaa. Se on monikulttuurinen ja kansainvälinen, joskin historia ja nykyinen eriarvoisuus ovat surullista katseltavaa. Se tarjoaa hyvää ruokaa, upeita elämyksiä ja kauniisti sisustettuja sisätiloja. Majoitusta valikoidessa iski todellinen runsaudenpula, kun kauniita paikkoja oli yksi toisensa jälkeen.

Olin Kapkaupungissa edellisen kerran marraskuussa 2017. Nyt vähän päälle pari vuotta myöhemmin palasin kiertämään samoja tuttuja paikkoja, mutta näkemään myös jotain uutta. Viimeksi en päässyt kaupungin legendaarisimman kukkulan, Pöytävuoren huipulle, mutta tällä kertaa ajoitimme sen heti viikon alkupuolelle. Kiersin myös viinitiloja turisteille tarkoitetulla wine tramilla Franschhoekin alueella sekä nautin salaattilounasta kaupungin historiallisimmassa hotellissa, Belmond Mount Nelsonissa. 

Kapkaupunki on upea kohde, mutta siellä tulee kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Emme juurikaan liikkuneet pimeän eli noin kello kahdeksan jälkeen paria poikkeusta lukuun ottamatta. Valitsimme majoituksen hyvältä alueelta ja talosta, jossa oli vartiointi ympäri vuorokauden. Varasimme kuljetuksen kentältä majoitukseen etukäteen majoituksen kautta ja palasimme kentälle paikallisbussilla, kun olimme ensin selvittäneet ja nähneet, miten se toimii (oli muuten todella näppärä). Liikuimme pääasiassa turistibussilla sekä jonkin verran kävellen. Kahden kerran perusteella uskaltaisin sanoa, että turvallisuuden takia kaupunkiin ei kannata jättää menemättä, mutta varovainen on hyvä olla. Aina voi jotain sattua - milloin ja missä päin maailmaa tahansa. 





Värikäs asunto Green Pointissa

Majoituimme värikkäässä AirBnB:ssä Green Pointin alueella eli lähellä keskustaa ja palveluja. Majoitusvalinnassa ratkaisivat ennen kaikkea sijainti, turvallisuus ja muiden suositukset. Kapkaupungissa ei kannata yöpyä missä tahansa, sillä asuinalueiden välillä on valitettavasti paljon eroja. Valitsimme asunnon osittain myös hauskan ja koristeellisen sisustuksen vuoksi. Se oli jotain erilaista vaaleaan ja minimalistiseen tottuneelle silmälle.

Valinta osoittautui monessa mielessä täydeksi kympiksi. Asunto oli pääkadun varrella, mutta siitä huolimatta se oli rauhallinen rakennuksessa tehtävää remonttia lukuun ottamatta. Aivan vieressä oli muutama ravintola sekä ruokakauppa, josta haimme illallista melkein joka ilta. Kävelimme reilussa kymmenessä minuutissa Waterfrontin alueelle, jossa on paljon kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja nähtävyyksiä. Sieltä lähti myös punainen hop on hop off -bussi sekä MyCiti-paikallisbussi lentoasemalle. Itse asunto oli todella hyvin varusteltu. Kahdeksanhengen ruokapöytä kahdelle? Kyllä kiitos! 



Kolme päivää hop on hop off -bussissa

Kaksikerroksinen turistibussi on monelle tuttu ja jakaa mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Kapkaupungissa se on kiistämättä loistava vaihtoehto. Reilulla parilla kympillä voi kiertää kolme päivää kaupungin nähtävyyksiä, päivän ja kahdenkin vaihtoehtoja on. Bussilla pääsee kaikkiin suosituimpiin nähtävyyksiin, jopa Pöytävuoren juurelle, Constantian viinialueelle sekä useimmille rannoille. Liikkuminen onnistuu myös taksilla, Uberilla tai paikallisbussilla, mutta tällä(kin) kertaa nautimme toisen kerroksen näköalasta ja selostuksesta, joka tarjosi hyvää tietoa kaupungista.




Bussilla on kolme pääreittiä, joten kolmen päivän ohjelma oli lyöty helposti lukkoon. Yhtenä päivänä pysähdyimme Kirstenboschin puutarhassa ja Constantian kahdella viinitilalla. Toinen päivä vei lyhyelle keskustakierrokselle sekä illalla Signal Hillille auringonlaskua katsomaan. Kolmantena päivänä suuntasimme Pöytävuoren huipulle sekä sen jälkeen Camps Bayn rannalle. Vuoria, viinitiloja ja rantaa - ei hullumpi lomaviikon aloitus.






Päiväretki Hyväntoivonniemelle ja Cape Winelandsille

Päiväretket veivät tällä kertaa samoihin kohteisiin kuin pari vuotta aikaisemmin. Niistä ensimmäinen oli tismalleen sama paitsi toisinpäin tehtynä eli kävimme Hyväntoivonniemellä ja Boulders Beachilla. Hyväntoivonniemi on Afrikan lounaiskärki, jossa voi tuntea navakan tuulen ja kävellä esimerkiksi kahdelle majakalle tai Cape Pointiin. Maisemat ovat upeat ja meri turkoosi. Boulders Beach tunnetaan puolestaan afrikanpingviineistä, jotka asuttavat päivisin turistien kansoittamaa rantaa. Voit lukea lisää kohteista vanhoista postauksista:









Toinen retki vei Franschhoekin viinialueelle. Menimme turistibussilla pienelle asemalle, josta hyppäsimme wine tramiin, viinijunaan. Mielenkiintoinen konsepti, jossa kaksikerroksinen ratikka (tai joillakin reiteillä myös bussi) vie turisteja suoraan viinitiloille. Päivän aikana kävimme neljällä tilalla, joista kahdessa ehdimme viettää enemmän aikaa. Nobel Hill ja Babylonstoren olivat suosikkejani, vaikka ei muissakaan mitään vikaa ollut. Liikkuminen paikasta toiseen oli näppärää, vaikka emme missään vaiheessa oikein ymmärtäneet wine tramin aikataulua. 





* * *

Instassa on paljon lisää kuvia Etelä-Afrikasta niin feedissä kuin stooreissa. Klikkaa @elinamarjaana !
© Elina Marjaana Travel Blog • Theme by Maira G.