ALHAMBRA - KOLME KULMAA GRANADAN SUOSITUIMPAAN NÄHTÄVYYTEEN

ALHAMBRA - KOLME KULMAA GRANADAN SUOSITUIMPAAN NÄHTÄVYYTEEN

lauantai 29. joulukuuta 2018

Alhambran palatsi on vaikuttava ilmestys keskellä Granadan kaupunkia Etelä-Espanjassa. Se on islamilaisen arkkitehtuurin merkkipylväitä ja sisältä huomattavasti koristeellisempi kuin yksinkertainen ulkokuori antaa ymmärtää. Ihailimme palatsia kolmesta paikasta. Aluksi kävelimme Palacio de los Cordoban puistoon, josta on monta loistavaa kulmaa Alhambraan. Sen jälkeen siirryimme Alhambran muurien sisäpuolelle ja illalla kävimme Plaza Mirador de San Nicolasin näköalapaikalla. Siellä nautimme lämpimästä auringonlaskusta Sierra Nevadan vuoriston ja Alhambran suuntaan.

1. Palacio de los Cordoban puutarhassa

Palacio de los Cordoba on kävelymatkan varrella Alhambraan. Sieltä saa loistavan ensisilmäyksen palatsiin ja sen massiiviseen kokoon. Itse paikka ei ole kovin kummoinen, mutta sen puutarhassa on muutama loistava kuvakulma palatsin suuntaan. Kiersimme pienehkön alueen nopeasti, kuvasimme appelsiinipuiden keskellä ja jatkoimme matkaa kohti päivän pääkohdetta.

 

2. Alhambran alueella

1300-luvulla ja sen jälkeen rakennettu Alhambran alue on valtava, joten sen tutkimiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Meillä oli hyvin aikaa, mutta aivan liian vähän eväitä. Nälkä ja siitä johtuva väsymys yllättivät myöhemmin iltapäivällä. Alueella on melko heikko ruokatarjonta, minkä vuoksi juoksimme viimeiset kohteet nopeasti läpi ja palasimme Granadan keskustaan paellalle ja tinto de veranolle.

Alhambran muurien sisäpuolelta löytyy palatseja, puutarhoja, pylväitä ja suihkulähteitä. Oikeastaan vasta paikan päällä ja paperinen kartta kädessä ymmärtää, kuinka suuresta kokonaisuudesta on kyse. Aluksi alue näyttää hajanaiselta ja se jatkuu joka suuntaan. Kun äsken katsoin kuvia, en ollut ollenkaan varma olinko käynyt esimerkiksi El Partalin alueella. Kannattaa osallistua opastetulle kierrokselle tai tehdä riittävää taustatyötä, jotta voi suunnistaa suoraan omien suosikkien luo.

General Life

Aloitimme tutustumisen sisäänkäynnistä katsottuna suoraan edessä olevasta alueesta General Lifesta. Alue on varsinaisen muurien ympäröimän alueen ulkopuolella (sen molemmilla puolilla) ja muodostuu pääasiassa puutarhoista, suihkulähteistä, näköalapaikoista ja monista muista rakennuksista. Se on toiminut oman aikakautensa hallitsijoiden virkistyspaikkana ja kesäkauden palatsina. 

Palacios Nazaries + pääsylipun ostaminen

Palacios Nazaries muodostuu kolmesta eri nimisestä palatsista, jotka yhdistetään niiden rakentamisesta päättäneisiin sulttaaneihin. Täältä löytyvät muun muassa myrtti- ja leijonapihat, joista leijonapatsaiden ympäröimä suihkulähde oli oma suosikkini. Alueelle ei voi mennä vapaasti, vaan lipunoston yhteydessä tulee valita vierailuaika. Vain tietty määrä ihmisiä päästetään sisään tiettynä aikana.

Luimme etukäteen, että lippuja on vaikea saada ja ne on usein loppuunmyyty, mutta lopulta ostimme omat lippumme muutamaa päivä aikaisemmin. Ylipäänsä Alhambran lippuihin kannattaa perehtyä hyvissä ajoin, sillä niitä voi ostaa eri paikoista, eri hintaan ja erilaisin sisällöin. Me ostimme niin sanotun peruslipun ilman opastusta. Hyvä valinta, jos tykkää kiertää aluetta omaan tahtiin, mutta tietämättä kovin tarkkaan, missä on tai millainen historia tietyillä kohdilla on.

Alcazaba

Viimeisenä juoksimme läpi Alcazaban alueen, joka poikkeaa muista palatsien ja puutarhojen alueista. Päädyssä sijaitseva alue on ollut sotilaallisessa käytössä, joten siellä on enemmän torneja ja tukevia muureja. Se on toiminut myös armeijan henkilöstön asuinalueena. Pidin Alcazabasta todella paljon, sillä se toi mukavaa vaihtelua vehreisiin puutarhoihin. Alue on karu, mutta sen lämpimät sävyt ja upea näköala miellyttivät silmääni. 

3. Plaza Mirador de San Nicolasin näköalapaikalla

Auringon laskiessa ihmiset kerääntyvät San Nicolasin näköalapaikalle, josta on suora näköala oranssinpunaiseksi maalautuvaan Alhambraan. Saimme viimeisen istumapaikan tasanteen reunalta, vaikka olimme mielestämme hyvissä ajoin paikalla. Näköala on erityisen hieno nimenomaan siksi, että palatsin takana kohoaa Sierra Nevadan vuoristo. Tähän on hyvä päättää Alhambran täyteinen päivä Granadassa.

Jos olet kirjoittanut Alhambrasta, niin laita ihmeessä linkki kommenttiosioon.

* * *

Olethan käynyt tykkäämässä Elina Marjaana -blogista Instagramissa? Sieltä löydät hurjasti lisää matkakuvia ja -inspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana ja nähdään Instassa!

Read more »

LOS CAHORROS MONACHIL - RIIPPUSILTOJA JA LUONTOPOLKUJA GRANADASSA

LOS CAHORROS MONACHIL - RIIPPUSILTOJA JA LUONTOPOLKUJA GRANADASSA

torstai 6. joulukuuta 2018

Kaikki kohteet eivät ole kauneimpia, korkeimpia tai muiden superlatiivien arvoisia. Matkoilla tulee vastaan myös melko tavallisia paikkoja, jonka kaltaisia on nähnyt aikaisemmin useita kertoja. Ne eivät välttämättä jää mieleen loman kohokohtina, vaikka niissä viettäisikin kaikin puolin mukavan päivän tai ne olisivat perusarjessa juuri niitä rentouttavia irtiottoja. Yksi tällainen on Granadan kupeessa oleva Los Cahorros Monachil. Vaihtelevissa maisemissa kulkeva luontopolku oli oiva pakopaikka maalaismaisemiin.

Kuulin Los Cahorros Monachilista ensimmäisen kerran päivää ennen kuin kävin siellä. Halusimme viettää yhden luontopäivän Sierra Nevadan kansallispuistossa, jossa on muun muassa Euroopan eteläisin laskettelukeskus ja manner-Espanjan korkein vuori. Päätimme tehdä retken Granadasta käsin. Googlasimme sopivia vaihtoehtoja suomeksi, englanniksi ja espanjaksi, mutta jostain syystä löysimme vain huonoja vaihtoehtoja niin kohteiden, aikataulujen kuin omien toiveidemme suhteen. Höh. Pitäisikö luontopäivä unohtaa? Lopulta vastaan tuli Los Cahorros Monachil. Alle 10 km Granadasta, pääsee paikallisbussilla ja patikkapolulla on riippusiltoja. Kokeillaan tätä.

Paikallisbussilla Monachilin kylään

Seuraavana aamuna kävelimme hotellilta alle kilometrin päässä olevalle bussipysäkille, josta hyppäsimme paikallisbussiin. Mukana oli eväitä, aurinkorasvaa ja hyvät kengät. Vettä ostaisimme Monachilista. Laukkuvalinta ei mennyt nappiin ja pari kertaa tuli ikävä kunnon reppua. Monachil on pieni kylä, jonka keskustassa on muutama ravintola, kauppa ja kylän halkova joki. Puolentoistalitran vesipullo maksoi 25 senttiä. Olimme tulleet paikkaan, jossa ei veloiteta turistilisää.

Aloitimme kävelyurakan joenvartta pitkin, kunnes tulimme kohtaan, jossa oli jonkinlainen kartta puisella taululla. Oli erivärisiä vaihtoehtoja, jotka ilmeisesti kertoivat vaikeusasteesta. Valitsimme yhden, mutta päädyimme todennäköisesti toiselle. Aluksi kävelimme tavallisella hiekkatiellä, jossa kulki muutamia autoja, mutta pian siirryimme kapeammalle polulle, joka johdatti keskelle metsää. Vastaantulijoita ei ollut ja samaan suuntaankin meni vain yksi kolmenhengen porukka.

Kaunis ja vaihteleva Rio Monachilin reitti

Los Cahorres Monachilissa on monia eri pituisia ja tasoisia polkuja. Suunnittelimme noin puolenpäivän kävelyä, mutta todellisuudessa emme tienneet kovin tarkkaan, mihin olimme menossa ja miten pääsisimme takaisin. Valitsimme Monachilin jokea mukailevan reitin, joten risteyksissä tähystimme, mihin suuntaan joki kääntyy. Alussa ja lopussa emme olleet aina varmoja käännyimmekö oikeaan suuntaan, mutta reitin puolivälissä oli onneksi sen verran paljon muita ihmisiä, että tiesimme päätyvämme oikeaan paikkaan heitä seuraamalla. 

Rio Monachilin reitti oli loistovalinta. Se on todennäköisesti myös suosituin vaihtoehto, sillä sen varrella on vaihtelevaa maastoa, neljä riippusiltaa, luolia, pieniä uimapaikkoja ja se sopii myös lapsiperheille. Oli mielenkiintoista kävellä eteenpäin, kun ei tiennyt, mitä seuraavan mutkan takana on. Osasimme odottaa riippusiltoja, mutta luolat ja kapeat kohdat, jotka vaativat vaihtamaan kävelyn muihin tyyleihin, tulivat yllätyksenä. Reitti ei missään nimessä ole esteetön, mutta ei se myöskään vaadi maailmanluokan taitoa.

Noin parin tunnin kävelyn jälkeen pidimme lounastauon joenvarrella paikassa, jossa oli muitakin evästelijöitä. Kuulimme lähinnä espanjaa ja ranskaa. Tämä oli todennäköisesti koko kymmenen päivän Andalusian loman ainoa päivä, jolloin emme törmänneet suomalaisiin. Tästä saattoi johtua myös se, että paikasta löytyi hyvin vähän tietoa suomeksi. Kävelijöiden joukossa oli kaikenikäisiä ja paljon myös lapsiperheitä. Lounaspaikka oli mukavasti auringolta suojassa.

Riippusiltoja ja kapeita kohtia

Välillä pohdimme, kuinka pitkälle meidän kannattaa kävellä ja olisiko parasta tulla takaisin samaa reittiä vai jatkaa vielä eteenpäin. Välillä tuntui myös siltä, että riippusillat eivät tule vastaan vaikka kuinka kävelisi. Matkan varrella on tosiaan neljä siltaa, joista osa on hyvin lyhyitä. Pisin silta on kuitenkin useita kymmeniä metrejä pitkä ja reilusti joen yläpuolella. Tämän pitäisi olla noin parin kilometrin päässä Monachilista, mutta me olimme selvästi valinneet pidemmän reitin. Opasteita on kyllä ajoittain ihan hyvin.

Riippusiltojen lisäksi kävelyn mielenkiintoisimpia hetkiä vietettiin kapeilla kallion seinämää hivelevillä poluilla. Muutamassa kohdassa sai kerätä kaiken rohkeutensa ja katsoa edellä menevän tyyliä. Välillä piti tukeutua kallioon kiinnitettyihin kahvoihin, välillä edetä kyykyssä pää mahdollisimman alhaalla. Ihmisiä käveli molempiin suuntiin, mutta kapeista kohdista selvittiin sopuisasti vuorotellen. Vai miten onnistuisi näissä, reitin pahimmissa paikoissa eteneminen?

Ylhäällä vuoristossa ja pitkä paluumatka

Tiheän metsän, luolien ja riippusiltojen jälkeen tulimme aukealle paikalle, josta avautui reitin toistaiseksi avarin maisema. Täällä oli huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin aiemmin matkanvarrella. Pohdimme hetken palaammeko samaa reittiä takaisin vai jatkammeko eteenpäin aukealla tiellä. Päätimme jatkaa eteenpäin. Paluumatka oli pitkä ja kuuma, mutta selvisimme siitä. Reitti kulki hiekkatietä pitkin ohi paikallisten peltojen ja maalaistalojen. Hieman ennen Monachilin kylää bongasimme järkevämmän polun, jota pitkin olisi todennäköisesti kannattanut kävellä. Se vei suoraan parkkipaikalle, johon omatoimiset retkeilijät voivat jättää auton. 

Los Cahorros Monacil ei tarjonnut uusia ennennäkemättömiä maisemia tai kokemuksia, mutta sen sijaan se tarjosi reippaan puolenpäivän ulkoilun vaihtelevassa maastossa polttavan auringon alla. Parasta matkan varrella oli pienillä metsäpoluilla kävely, rohkeuden kerääminen kapeilla kallioisilla osuuksilla ja leveä hiekkatie ylhäällä vuoristossa. Jännitimme paluumatkaa, sillä viikonloppuisin bussit eivät kulje iltapäivän jälkeen Monachilistä Granadan keskustaan tai niin ainakin luulimme. Kävelimme kauempana sijaitsevalle pysäkille ja lopulta melko pitkän odottelun jälkeen saimme kyydin takaisin kaupunkiin.

Nevada Shopping - loistava päätös päivälle

Jos päivä luonnossa ei tarjoa riittävästi askelia, kävelyä kannattaa jatkaa yhdessä Euroopan suurimmista ostoskeskuksista - Nevada Shoppingissa. Melko uusi, moderni, avara ja mielettömän valikoiman omaava keskus todellakin tarjoaa jokaiselle jotakin. Täältä löytyy käytännössä kaikki tutut vaate- ja muut kaupat sekä hillitön ravintolavalikoima. Kiersimme vain murto-osan kaupoista ja herkuttelimme thaimaalaisella pad thailla. Olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta kaupat suljettiin klo 22 ja takana oli muutenkin pitkä päivä. Askelia oli kertynyt yli 30 000, joten päivän viimeiset kannatti ottaa suoraan sänkyyn.

* * *

Olethan käynyt tykkäämässä Elina Marjaana -blogista Instagramissa? Sieltä löydät hurjasti lisää matkakuvia ja -inspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana ja nähdään Instassa!

Read more »