ENSIVAIKUTELMIA KARPATHOKSEN LOMALTA

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017


Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle kahdeksan tuntia sitten, sen jälkeen pesin reissupyykkiä, söin pestopastaa ja siirsin valokuvat  koneelle. Mielessä oli kuitenkin maisema hotellihuoneesta uima-altaalle, aurinkorasvan lisääminen ja uunissa paistettu lämmin fetajuusto. Ennen kuin kuvailen Karpathoksen matkaa kaikilla positiivisia mielikuvia herättävillä suomenkielisillä ylistyssanoilla, on hyvä tietää, että en ole matkustanut Tallinnaa ja Tukholmaa pidemmälle kahteen vuoteen. Valtavasta matkakuumeesta johtuen kirjoitukseni ovat täysin puolueellisia ja vaaleanpunaisten silmälasien tai ehkä tässä tapauksessa turkoosien aurinkolasien läpi kirjoitettuja. Olin lukenut Karpathoksesta paljon hyvää niin matkablogeista kuin matkanjärjestäjänä toimineen Apollomatkojen sivuilta ja täytyy sanoa, että kohdevalinta osui nappiin ja saari tarjosi loistavat puitteet rentouttavalle ja hidastempoiselle rantalomalle kauniissa luonnonmaisemissa.




That being said, Karpathos oli kerrassaan aivan ihana, jopa parempi kuin osasin odottaa! Saari on melko pieni ja siellä on vain noin 6000 vakituista asukasta, tosin kesällä jopa tuplasti enemmän, kun paikallisten ulkomailla asuvat sukulaiset ja tuhannet matkailijat lentävät saarelle. Oma lomastrategiani oli yksinkertainen ja muodostui lähinnä kolmesta asiasta - auringosta, hyvästä ruoasta ja rentoutumisesta. Viikon aikana tutustuin kolmeen eri rantaan, tein päiväretken Olympoksen ja Diafanin kyliin sekä vietin kaksi päivää hotellin uima-altaalla uiden, lukien ja valokuvia muokaten.  Saari sopii parhaiten rauhallista lomakohdetta etsivälle, sillä shoppailumahdollisuuksia ja yöelämää siellä on rajallisesti. Omien havaintojeni perusteella suurin osa turisteista oli pariskuntia ja lapsiperheitä - sekä sitten olin minä ja ystäväni. Vastaan tuli vain muutamia nuoria kaveriporukoita, nekin pääasiassa italialaisia. Parasta oli uskomattoman kirkas ja turkoosi vesi etenkin saaren kivipohjaisilla rannoilla, kuten Kira Panagiassa ja Apellassa, ja paikoin melko voimakas tuuli, joka sai paahtavan helteen tuntumaan miellyttävältä. Useita kertoja Kreikassa matkustanut ystäväni sanoi, että nämä olivat omaleimaisia nimenomaan Karpathokselle, vaikka saari ei muuten poikennut valtavasti muista hänen tuntemistaan saarista.






Kirjoitan tulevina viikkoina lisää kokemuksia ja ajatuksia Karpathoksesta, sen rannoista ja vuoristokylistä sekä kreikkalaisesta ruoasta ja ylipäänsä valmismatkan käytännöistä. Laitan myös parempia kameralla otettuja valokuvia puhelimella räpsäistyjen tilalle. Jos sinulla on mielessä joku kiva aihe, josta haluaisit lukea, niin jätä viestiä kommenttiosioon. Ainakin Lähdetään taas -blogin Teija on kirjoittanut monipuolisesti Karpathoksen kokemuksistaan lapsiperheen näkökulmasta, joten hänen blogissaan kannattaa vierailla, jos suunnittelet reissua saarelle nyt tai myöhemmin. Kuvia omasta reissustani voit käydä katsomassa ennakkoon Instagramin puolella, josta löydyn nimellä elinamarjaana.


Kirjoittajan huomio: Matkaa ei ole tehty yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Kirjoittaja on kustantanut matkan ja siihen liittyvät kulut itse sekä kertonut matkanjärjestäjälle kirjoittavansa lomastaan tähän blogiin.

KOTI ULKOMAILLA - ETIOPIA, NEW YORK JA BRYSSEL

lauantai 29. heinäkuuta 2017


Tarina jatkuu, tässä viimeiset kolme ulkomaan kotiani.

Addis Abeba, Etiopia (7½kk)
Etiopiassa asuin kahdessa asunnossa, ensimmäisessä kolme ja puoli kuukautta, toisessa neljä kuukautta. Ensimmäinen asunto oli tähän astisen elämäni jännittävin, sillä se sijaitsi Keran kaupunginosassa olevan lihakaupan ja -ravintolan yläkerrassa. Varsinainen kasvissyöjän unelma-asunto! Asunto oli muutenkin askeettinen. Huoneessani oli leveä sänky, pieni pöytä ja kaksi tuolia. Vaatteita säilytin matkalaukussa. Seinälle liimasin koristeeksi kuvia eräästä suomalaisesta matkalehdestä. Samassa kerroksessa oli vessa ja suihku, jonka jaoin toisen suomalaisen opiskelijan kanssa. Huoneisiin kuljettiin ravintolan läpi, jossa asiakkaat söivät päivällä ja työntekijät nukkuivat yöllä. Kyllä, luit oikein. Toinen asunto sijaitsi condominium-tyyppisessä kerrostalossa, jossa asui paljon paikallisia. Asunto oli oikein kiva. Siellä oli muun muassa keittiö, jota ensimmäisessä asunnossa ei ollut lainkaan. Vuokrakin oli kohtuullinen, noin 140 euroa kuukaudessa.

New York, USA (3kk)
Welcome to the Bronx! Harva voi sanoa asuneensa pahamaineisessa Bronxissa, mutta minä voin. Asuin siellä huimat kolme kuukautta. Itse asiassa mitään hurjaa kerrottavaa minulla ei ole, sillä alue oli kuin mikätahansa muu asuinalue. Toki siellä asuu paljon latinotaustaisia maahanmuuttajia, mutta niin asuu aika monessa muussakin kaupunginosassa. Vuokrasin huoneeni suomalaiselta naiselta, joka oli asunut samassa talossa kolmekymmentä vuotta. Jaoin kaksion toisen suomalaisen kanssa. Minulle oli lohkaistu huone olohuoneesta, johon oli rakennettu näkösuojaa kirjahyllyistä ja verhosta. Metroasema, ruokakauppa ja kuntosali olivat lähellä, joten olin erittäin onnellinen. Mainettaan parempi? Ehdottomasti! Vuokrakin oli New Yorkin mittakaavassa kohtuullinen, ja Manhattanin keskustaan pääsi suoralla metrolla 20 minuutissa (nopeammin kuin esimerkiksi monilta Brooklynin alueilta).

Bryssel, Belgia (5kk)
Viimeisin ulkomaan kotini oli kolmio Etterbeekin kaupunginosassa Brysselissä. Asunto oli ensimmäinen, jota en valinnut edullisen hinnan, vaan nimenomaan siisteyden ja viihtyisyyden vuoksi. En tiedä liittyykö tämä ikään vai lisääntyneeseen mukavuudenhaluun, mutta muutama kymmenen euroa tai jopa satanen ei tuntunut missään, kun vaihtoehtoina oli epäsiistejä ja tunkkaisia kimppakämppiä huonoilta asuinalueilta. Asunnon sain Facebookin kautta. Sen ruotsalaiset omistajat olivat sisustaneet skandinaavisen tyylikkäästi ja viihtyvyyteen oli panostettu; pöydällä oli kukkia maljakossa ja hyllyihin oli hankittu tuikkukippoja. Oma huoneeni oli pieni ja jälleen kerran liian täyteen kalustettu (vai onko makuni liian minimalistinen?), mutta viihdyin siellä hyvini. Parasta asunnossa oli sopiva kävelymatka työpaikalle ja yhteiset juttutuokiot kämppiksen kanssa.  Varsinkin useamman kuukauden mittaisella jaksolla hyvän kämppiksen merkitys on todella tärkeä.


Summa summarum: Olen raapinut päätäni jokaisen asunnon metsästyksen aikana sekä miettinyt minkä vaihtoehdon valitsen ja onko minulla varaa suurkaupungin vuokraan. Välillä on meinannut mennä hermot tai pelottanut, että jään ilman asuntoa, mutta loppujen lopuksi kaikki on järjestynyt suhteellisen näppärästi jokaisella ulkomaanreissulla. Tukalissa tilanteissa minua on helpottanut ajatus siitä, että voin aina yöpyä hostellissa, sohvasurffata tai nukkua vaikka lentokentällä. Vaihtoehtoja on, eikä kodittomuus ole niistä se todennäköisin. Asunnon sijaintiin ja mukavuuksiin on vaikuttanut ennen kaikkea hinta, kontaktit ja saatavuus. Olen asunut erilaisissa asunnoissa hyvin erilaisilla kokoonpanoilla ja todennut, että minulle sopii parhaiten rauhallinen ja suhteellisen siisti asunto lähellä arkipäivän aktiviteetteja, kuten yliopistoa, kauppaa ja kuntosalia. Onnelliseksi tulen myös hyvästä kämppiksestä ja fiksusta vuokranantajasta.

Miten sinä olet asunut ulkomailla? Mikä on vaikuttanut asunnon valintaan?

KOTI ULKOMAILLA - YHDYSVALLAT, NICARAGUA JA POHJOIS-IRLANTI

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017


Olen asettunut asumaan viiteen maahan ja kuudelle paikkakunnalle. Asumaan asettuminen tarkoittaa vähintään kolmen kuukauden mittaista opiskelu- tai harjoittelupätkää, jonka aikaista asuntoa olen kutsunut kodiksi. Minulle koti on ennen kaikkea paikka, jossa rakkaimmat tavarani ovat, jonne voin kutsua perhettä ja ystäviä kylään ja joka on haikea hyvästellä lyhyenkin asumisen jälkeen. 

Ulkomaan kotini ovat olleet ensimmäistä lukuunottamatta vuokra-asuntoja. Usein vanhoja, kulahtaneita ja vailla moderneja mukavuuksia. Nicaraguan kodissa tärkeintä oli tehokas torakkamyrkky, Pohjois-Irlannissa laadukkaat korvatulpat ja Addis Abebassa kalterit ikkunoissa. Asunnon hankintaan on vaikuttanut edullinen vuokra ja noh itse asiassa vain edullinen vuokra. Tietenkin myös kontaktit ovat olleet tärkeässä asemassa uuteen ja tuntemattomaan paikkaan muuttaessa. Asunto on yleensä järjestynyt paikallisen yhteyshenkilön, edellisten vaihtareiden tai Facebookin kautta. 

Asuntoa etsiessä kannattaa käyttää tervettä järkeä ja sopivaa harkintaa, sillä liikkeellä on paljon myös huijareita. Älä maksa takuuvuokraa näkemättä asuntoa. Jos olet lähdössä esimerkiksi opiskelijavaihtoon, olet todennäköisesti liikkeellä satojen muiden samassa tilanteessa olevien opiskelijoiden kanssa, joten asunnonottajia on, mutta samalla heidän kanssaan on mahdollista verkostoitua ja hankkia vaikka isompi kimppakämppä. Joskus hyvän asunnon löytää netin kautta etukäteen, joskus kannattaa mennä hostelliin ja etsiä asuntoa paikan päällä.

Tässä kolme tarinaa kuudesta, loput toisessa kirjoituksessa myöhemmin tällä viikolla.

Washington State, Yhdysvallat (11kk)
Ensimmäinen varsinainen kotini Suomen ulkopuolella oli lukioaikaisen vaihto-oppilasvuoden koti Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitsevan Washingtonin osavaltion pikkukaupungissa. Koti oli hulppea kaksikerroksinen talo korkean rinteen päällä, josta näkyi koko kaupunki ja hyvällä säällä jopa naapurikaupungin puolelle. Isäntäperheeni oli rakentanut talon itse. Minulla oli oma makuuhuone, kylpyhuone ja vaatekomero talon toisessa kerroksessa. Lisäksi käytin usein viereistä televisiohuonetta, jota muut perheenjäsenet eivät käyttäneet. Talon alakerrassa ja kylpyhuoneissa oli mielettömiä seinämaalauksia, muistaakseni aikaiseman vaihto-oppilaan tekemiä. Tämä on ehdottomasti hulppein asunto, jossa olen asunut, kuten tulette kohta huomaamaan.

Matagalpa, Nicaragua (3kk)
Toinen ulkomaan kotini löytyy saman mantereen, Amerikan, keskivaiheilta. Matagalpan kotiani en ollut nähnyt etukäteen, en edes valokuvissa, sillä työharjoittelun käytännönjärjestelyistä vastaava henkilö hankki sen minulle ja kahdelle muulle suomalaiselle harjoittelijalle. Koti sijaitsi kaupungin keskustassa ja oli todella tilava. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Meillä oli omat sängyt ja komeat hyttysverkot sekä lipasto vaatteille. Huone sijaitsi asuintalon perällä, josta meni ovi pieneen puutarhaan. Siellä oli pyykinpesupaikka, jossa pesin vaatteet käsin sekä naapurin sitruunapuu, jonka oksat  notkuivat meidänkin puolella. Talon etuosassa oli eteisen jälkeen olohuone, jossa katselimme iltaisin amerikkalaisia tv-ohjelmia ja sitten toisen kämppikseni makuuhuone ja keittiö, josta mentiin suoraan vessaan ja suihkuun. Meillä kävi siivooja, jonka kanssa yritimme keskustella huonolla espanjalla. 

Belfast, Pohjois-Irlanti (5kk)
Erasmus-vaihto, Erasmus-asunto. Kahdentoista hengen asuntola, jossa yhteinen keittiö ja olohuone sekä kaksi vessaa ja suihkua. Asuntola sijaitsi kivalla alueella ja oli tyyliltään verrattavissa yliopistokaupungeista tuttuihin ylioppilaskyliin. Yhdellä poikkeuksella tosin - turhan tiukoilla säännöillä. Sinun on näytettävä opiskelijakortti vartijoille yöaikaan. Saat tuoda vain yhden kaverin yöksi, hänetkin on kirjattava etukäteen respaan. Jos kaikki eivät tule ulos kolmessa minuutissa paloharjoitusten alkaessa, harjoitus toistetaan lukuvuoden aikana niin monta kertaa, että kaikki ovat ulkona kolmessa minuutissa. Nämä säännöt sopivat tietenkin minulle loistavasti, sillä olin asunut useita vuosia täysin itsenäisesti. That's how you live when you're 26, right? Asuntola oli meluisa, sillä siellä asui pääasiassa vanhempiensa luota ensimmäistä kertaa pois muuttaneita ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Kovaäänisiä bileitä, homeisia astioita keittiössä ja hiiren hiljasta iltapäivään asti. Sellaista mukavaa perusmenoa. Omassa huoneessani oli sänky, pöytä, vaatehylly ja lavuaari. Huone oli ihan kiva, varsinkin yhden Ikean reissun jälkeen, jolloin ostin sinne muutaman viherkasvin viihdykkeeksi ja päällystin pieniä pahvilaatikoita korurasioiksi. Muuta sanottavaa asunnosta ei sitten olekaan, paitsi että se oli aivan älyttömän kallis. 

To be continued...

ASUNTOMESSUT SAIMAAN RANNALLA

perjantai 21. heinäkuuta 2017


Mahtavaa, että 32-vuotiaana voi tehdä melko tavallisia asioita ensimmäisen kerran elämässä, kuten käydä asuntorakentamiseen ja -sisustamiseen erikoistuneilla Asuntomessuilla. Olen käynyt kerran aikaisemmin loma-asuntomessuilla, mutta ennen keskiviikkoa en ollut käynyt varsinaisilla Asuntomessuilla. Tänä vuonna messut järjestettiin sopivasti entisen kotipaikkakuntani naapurissa, Mikkelin luonnonkauniilla alueella Saimaan rannalla. Ajelimme autolla messuparkkiin ja hypäsimme ilmaiseen non-stop-bussikuljetukseen, joka toimi samalla lyhyenä turistikierroksena esitellen Mikkelin nähtävyyksiä ja yrityksiä.

Noin kolme kilometriä Mikkelin keskustasta etelään sijaitseva messualue muodostuu neljästä korttelista, jotka kuitenkin jakautuvat käytännössä kahdelle alueelle Heinzenpuiston molemmin puolin. Kiersimme aamupäivällä toisen alueen ja iltapäivällä lounaan jälkeen toisen. Esittelyssä on 28 omakotitaloa sekä kaksi rivitaloa ja yksi paritalo, joista yleisölle on auki muutama asunto. Messualueella on myös viisi puistoaluetta, taideteoksia, lasten leikkipuisto, aikuisten kuntosali, nuotiopaikka ja Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvä kohde. Lisätietoa messuista ja järjestelyistä löytyy Asuntomessujen virallisilta kotisivuilta. Pikainen tiedonetsintä (toisin sanoen googlailu) paljasti, että Asuntomessut on järjestetty ensimmäisen kerran Tuusulassa vuonna 1970 ja tulevina vuosina ne tullaan järjestämään Porissa, Kouvolassa ja Tuusulassa. Kävijämäärä on vaihdellut viime vuosina reilusta 100 000:sta  lähes 200 000:een.











Odotin messuja innolla, vaikka en ole rakentamassa, sisustamassa, enkä edes muuttamassa toiseen asuntoon. Pidän sisustamisesta ja kauniista käytännönratkaisuista, mutta en juurikaan käytä niihin aikaa. Messuilla oli todella paljon nähtävää erityisesti ensikertalaiselle, jolle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Keskityin kohteiden kokonaiskuvaan, siihen mistä pidin ja mistä en, mutta lukuisat kiinnostavat yksityiskohdat jäivät vähemmälle huomiolle. Huomasin kiinnittäväni eniten huomiota asuntojen yleistunnelmaan, sisustamiseen ja väreihin, vähiten pohjaratkaisuihin ja mahdollisiin älyratkaisuihin ja muuhun tekniikkaan. Kohteesta toiseen sai kulkea melko rauhallisesti, eikä kukaan tyrkyttänyt esitteitä tai tietoa liian innokkaasti. Ystävällinen ei kiitos ymmärrettiin hyvin. Sen sijaan messualueen reunalla olevista kojuista tarjottiin karkkia, kyniä, esitekasseja ja sähkösopimuksia huomattavasti hanakammin. Messupäivänä tihkutti jonkin verran vettä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että jonot kohteisiin eivät olleet pitkiä ja liikkuivat vaivattomasti.











Useissa kohteissa toistuvia, tämänhetken asumisen ja sisustamisen trendejä oli helppo bongata - avoimet tilaratkaisut, isot ikkunat, isot taulut, poreallas isolla terassilla ja maahan upotettu trampoliini. Kaikki oli isoa, niin ikkunat, terassit kuin taulut. Yllättävän monissa asunnoissa oli käytetty tummia sävyjä, jopa mustaa, keittiönkaapeissa, olohuoneen ja eteisen seinissä sekä huonekaluissa. Huomasin pitäväni selkeistä ja yksinkertaisista ratkaisuista, jotka olivat sekä kauniita että käytännöllisiä. Vaaleat, minimalistiset ja skandinaaviset kodit olivat eniten omaan mieleeni, tosin pidin myös joistakin tummista yksityiskohdista. Plussaa sai vaatehuoneesta, pariovista, kahdesta lavuaarista kylpyhuoneessa, isoista abstrakteista tauluista ja järvimaisemasta, joka löytyi lähes joka kodista. Keittiön aamupalakaapit olivat sympaattisia, mutta melko tarpeettomia kaltaiselleni puuronkeittäjälle.










Kirkonvarkauden alueella sijaitseva messualue on todella kauniilla paikalla järven rannalla ja siihen on helppo ihastua niin messuvieraana kuin asukkaana. Parasta sijainnissa on upea maisema lähes jokaisen asunnon jokaisesta ikkunasta, mikä voittaa mennen tullen oman parvekkeen näkymän naapuritalon tummaa tiiliseinää vasten. Messuilta saa hyviä konkreettisia ideoita niin rakentamiseen kuin sisustamiseen sekä ajattelunaihetta siihen, mitä asuminen ja oma koti merkitsevät ja mikä tekee asunnosta kodin. Siellä oli helppo kokea ahaa näinkin voisin asua -fiiliksiä ja ihastella ammattitaitoisten ihmisten kädenjälkeä ja kykyä konkretisoida ideoita.




KURKISTUS BLOGIKULISSIN TAAKSE

maanantai 17. heinäkuuta 2017


Viherjuuria-blogin Heidi haastoi bloggaajakollegansa kertomaan, missä ja millaisessa ympäristössä he kirjoittavat blogiaan. Ajattelin heti, että tässäpä mielenkiintoinen haaste, mutta oikea ajankohta omalla kohdallani olisi ehkä vuoden säännöllisen kirjoittamisen, parempien valokuvien ja virallisen bannerin jälkeen. Hetken pohdittuani päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen, koska oma lempipaikkani löytyi heti alussa, eikä enää etsi itseään. Tässä siis kurkistus tuoreen kirjoittajan kulissien taakse paikkaan, josta löytyy koivupuinen Ikean ruokapöytä, elämänsä ehtoopuolella oleva läppäri ja mukillinen aamukahvia kolmasosan maitovaralla.





Olen kirjoittanut jokaisen postauksen saman pöydän ääressä istuen tismalleen samalla tuolilla. Kirjoitan blogiani ns. avoimessa ruokailutilassa, joka on varsinaisen keittiön ja olohuoneen puolivälissä. Saman pöydän ääressä olen kirjoitannut myös kandini, graduni ja kaikki muut läppäriä vaativat juttuni viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Itse asiassa istun samalla tuolilla kuin, missä istuin tehdessäni suurimman osan opiskeluaikojeni kirjoitushommista. En tietäisi tätä muuten, mutta selkänojan lyttyyn painunut pehmuste erottaa tämän tuolin muista, lähinnä ruokailutarkoitukseen käytetyistä tuoleista. Työpisteeni ja -asentoni eivät varmasti ole ergonomisesti oppikirjan mukaisia, mutta kyseessä on asunnon avoimin kohta, josta näkee kylpyhuonetta lukuunottamatta joka huoneeseen ja parvekkeelle. Makuuhuoneessani on kirjoituspöytä, mutta sen vastapäätä olevaa tyhjää valkoista seinää tuijottaessa ei mielessä yleensä liiku yhtään kirjoittamisenarvoista ajatusta. Tästä syystä keittiönpöydästä tuli suosikkipaikkani.

Työpisteenäni on neljän hengen puinen ruokailuryhmä, jossa on kangaspäälysteiset valkeat tuolit. Ostin pöydän ja tuolit erikseen Ikeasta ja kokosin ne linkkarin ja paketin mukana tulleen kuusiokoloavaimen avulla. Homma oli hidasta ja turhauttavaa, mutta jostain syystä en omistanut tuohon aikaan kunnollisia työvälineitä. Pöydällä on yleensä kukkia ja lasinalusia, joista ainakin kaksi on yhtä aikaa käytössä, toinen vesilasille ja toinen kahvi- tai teemukille riippuen vuorokaudenajasta ja omasta fiiliksestä. Lähellä on myös ainakin yksi vihko, kynä ja post it -lappuja mahdollisia muistiinpanoja varten. Kirjoitan kuusi vuotta vanhalla Acerin läppärillä, jonka avaaminen kestää ikuisuuden ja kuvien lataaminen vielä pidemmän ikuisuuden. Katselin uusia koneita ja tajusin, että ne avautuvat 12 minuutin sijaan 12 sekunnissa ja kaikki näppäimet ovat paikallaan, omastani kun on hävinnyt ykkönen ja ylöspäin osoittava nuoli.






Kirjoitan pääasiassa silloin, kun olen yksin kotona, yleensä viikonloppuaamuisin ja arkena töiden jälkeen. Kaipaan ympärilleni rauhaa, enkä kuuntele musiikkia tai pidä televisiota auki samaan aikaan. Jostain syystä ikkuna tai parvekkeenovi on aina auki ja jos ei ole, niin käyn avaamassa toisen niistä. Välillä saatan syödä tai hengailla parvekkeella. En osannut opiskeluaikoina kirjoittaa yliopiston kirjastossa, koska keskityin kirjoittamisen sijaan ympärillä oleviin ihmisiin ja seurasin heidän tyylejään ja tekemisiään. Tästä johtuen luulen, että olisin yhtä tehoton kirjoittaja myös kahvilassa tai muilla julkisilla paikoilla. Sen sijaan kotona pystyn saavuttamaan tehokkaan flow-tilan, koska ympärilläni ei tapahtu mitään häiritsevää. Yleensä työskentelen parhaiten aamulla tai hyvän treenin jälkeen myöhemmin päivällä ja huonoiten silloin, kun on liian kiire.

Ympärilläni on vain muutama matkakuumetta nostattava asia. Olohuoneen seinällä on kaksi isoa taulua, joista toisessa ikävöidään New Yorkia ja toisessa on mustavalkoinen maailmankartta, jonka alapuolella lukee "and I think to myself what a wonderful world". Ruokailutilan nurkassa on kaksi matkalaukkua, jotka oli tarkoitus viedä alakerran varastoon, mutta unohtuivat kuin vahingossa nykyiselle paikalleen. Pian on kuitenkin aika pakata isompi laukku ja suunnata Kreikkaan, jossa toivottavasti löydän oman paikkani kirjoittaa, jos en läppärillä, niin ainakin muistivihkoon.

Heidin haaste oli hauska ja sai pohtimaan omaa suhtautumistani aikaan, paikkaan ja kirjoittamiseen. Liitän kirjoittamiseen hyvin vahvasti luovuuden ja vapauden, joten lopulta kyse on minun ja sanojen välisestä suhteesta, jonka pyrin konkretisoimaan ruudulle. Entä missä ja millaisessa ympäristössä sinä kirjoitat ja miksi olet päätynyt juuri siihen?

MIKSI VALITSIN VALMISMATKAN KREIKKAAN

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kuva: Pixabay

Kolmen viikon kesäloma edessä heinä-elokuussa, eikä aurinkoisen ja helteisen sään takuuta näillä leveysasteilla. Mihin suunnata lomalle? Etelä-Eurooppaan? Espanjaan? Italiaan? Kroatiaan? Kreikkaan? Kyllä, Kreikkaan! Valitsimme Kreikan, koska minä en ole koskaan käynyt siellä ja ystävälleni se on yksi niistä matkakohteista, jonne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mietimme ensin omatoimimatkan järjestämistä. Lennot Ateenaan, lautalla parille kolmelle saarelle ja majoituksen varaus paikan päällä. Helppoa, eikö? Melko nopean googlailun tuloksena huomasimme kuitenkin, että omatoimimatkan järjestäminen vaati yllättävän paljon aikaa, energiaa ja mikä pahinta - rahaa.


Kuva: Pixabay

Päätimme varata valmismatkan. Halusimme siirtyä mahdollisimman helposti ja vaivattomasti lämpöön ja aurinkoon. Tiedän olevani puhki pitkän työrupeaman jälkeen, joten tällä kertaa kaipasin lomareissultani ennen kaikkea helppoutta, rentoutta ja hyvinvointia. Niinpä nuorempana kahdesti valmismatkalla ollut omatoimimatkailija suorastaan innostui pakettimatkan mahdollisuuksista. Yksi tärkeimmistä kriteereistäni oli (budjettiin sopiva) tasokas hotelli, joka tarjoaisi parhaan mahdollisen ympäristön itsensä hemmottelulle. Haaveilen aikaisesta aamuherätyksestä, lyhyestä mutta tehokkaasta ulkotreenistä ennen päivän kuumimpia tunteja ja itsetehdystä aamupalasta oman huoneiston terassilla. Hyvin levänneenä sekä energiaa antavan treenin ja aamupalan jälkeen on hyvä siirtyä allasosastolle uimaan ja lukemaan kirjaa, osallistua järjestetylle retkelle tai vuokrata polkupyörät omatoimiseen seikkailuun.

Valmismatkassa oli helppoa se, että näimme yhdellä kertaa kaikki olennaiset tiedot - mihin aikaan lennot lähtevät, millainen hotelli on ja mitä palveluja sen lähellä on. Toki vaihtoehtoja oli niin paljon, että saimme tästäkin varaustavasta järjestettyä parin iltapäivän mittaisen session, jossa vertailimme niin Kreikan saaria, majoituksia kuin omia käsityksiämme siitä, mitä lomalta haluamme. All Inclusive -hotelli, jossa kaikki on laitettu valmiiksi, huoneistohotelli, jossa voimme itse tehdä aamupalan ja nauttia eri ravintoloiden tarjonnasta iltaisin vai aktiviteettihotelli, jossa on laaja valikoima liikunnallista tekemistä. Ongelmamme oli pelkästään positiivinen, sillä valitsimme mitä tahansa, saisimme kuitenkin ne kaikista tärkeimmät asiat - auringon, lämmön ja tasaisen rusketuksen.


Kuva: Pixabay

Päädyimme lopulta budjettiimme sopivaan neljän tähden huoneistohotelliin, joka vastasi ennakkotietojen perusteella hyvin odotuksiamme. Kyseisen huoneiston valintaan vaikuttivat ennen kaikkea sen loistava sijainti aivan Karpathoksen pääkaupungin tuntumassa, mutta kuitenkin rauhallisella alueella. Huoneistot ovat pieniä ja yksinkertaisesti sisustettuja, mutta niistä näyttää löytyvän kaikki olennainen. Tavallaan yhdistämme valmismatkan ja omatoimimatkan parhaat puolet. Pääsemme helposti ja kätevästi kohteeseen ja takaisin, mutta paikan päällä voimme seikkailla oman mielen mukaan, ruokailla eri ravintoloissa ja osallistua tai olla osallistumatta valmiille retkille. Todennäköisesti tulemme tekemään jotain omatoimisesti ja jotain valmista päivän fiiliksestä riippuen.

SUOMALAINEN MAASEUTU TARJOAA KESÄLLÄ PARASTAAN

tiistai 11. heinäkuuta 2017



Kuten vanha sanonta sen hyvin tietää, maalla on mukavaa. Siellä on mukavaa etenkin kesällä, aurinkoisella säällä ja silloin, kun äiti on kotona laittamassa ruokaa ja isä korjaamassa kaupungista tuotuja pikkujuttuja. Kuten arvata saattaa, olen alun perin kotoisin maaseudulta, niin maalta kuin ihminen vain olla ja voi. Olen kasvanut lehmien keskellä ja opetellut kävelemään navetassa. Viimeiset 13 vuotta on hurahtanut kaupungissa, mutta lapsuudenmaisemiin on mukava palata joka kerta, kuten toissa viikonloppuna.  

Miksi maalla on mukavaa ja mitä siellä yleensä teen kesällä? Yksi parhaista asioista on ruokailu ulkona. Söimme viikonlopun joka aterian, myös aamupalan mökillä, ulkona tai kesäkeittiössä. Monet raaka-aineet olivat läheltä joko omasta tai naapurin pihasta. Maito haettiin kilometrin päässä sijaitsevalta tilalta ja tuoreet salaattitarpeet omasta puutarhasta. Ruoka oli poikkeuksetta todella hyvää, myös sillä kerralla, kun halloum unohtui kauppaan ja ananasrenkaat kylmälaukkuun.




Toinen mukava asia liittyy pihapeleihin ja -leikkeihin. Aikuisena sitä näyttää nauttivan samoista pihapeleistä kuin lapsena. Tikanheitto, petanki ja mölkky ovat ajattomia suosikkeja. Tällä kertaa heitimme tikkaa erilaisilla tyyleillä, kuten juosten, maassa istuen ja kyykäten. Oma suosikkini oli keihäänheittomainen tyyli, mutta se johtui puhtaasti siitä, että taisin saada sillä tyylillä kesän parhaat pisteet. Pelataan paljon myös lauta- ja korttipelejä ja ne toimii yhtä hyvin niin kesällä kuin talvella, tosin kesällä niitä kuuluu pelata ulkona. Suosikkejani ovat Menolippu, Yatzi, Dominion ja Port Royal.

Kolmas mukava asia on ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet. Mikä onkaan parempaa kuin pyöräily hiekkatiellä, jossa saa ajaa kilometrikaupalla ennen kuin vastaan tulee yhtään jalankulkijaa tai autoa. Kesällä luonto on vehreä, kesäkukat loistossaan ja lehmät laitumella. Toissa viikonloppuna aurinko paistoi niin, että onnistuin polttamaan ihoni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran tänä kesänä juurikin pyöräillessä. Toinen suosikkini on muodostunut lapsuuden inhokista, lapsuudenkotiin johtavan pihatien ylämäestä. Siinä on hyvä tehdä vajaan minuutin mittaisia vetoja. Läheltä löytyy myös parin kolmen minuutin mittainen mäki, jos kaipaa pidempää rasitusta ja haastetta.


Neljäs mukava asia liittyy mökkisaareen. Tällä kertaa vietimme viimeisen yön mökillä saaressa. Uimme, saunoimme, teimme hyvää ruokaa ja kiersimme saaren ympäri. Nukuin pitkästä aikaa teltassa, joka on mökin terassille pystytettynä yllättävän mukava vaihtoehto. Saarimökissä on oma viehätyksensä, kun sinne täytyy kulkea veneellä. Toki se myös rajoittaa mökkeilyä jonkun verran, sillä huonolla säällä on parempi jäädä kotiin. Sää oli tällä kertaa ihan hyvä, mutta mökkipäiväkirjaa katsoessa pystyi vain haaveilemaan +27 asteen lämpötilasta ja lähes saman asteisesta vedestä.

Viides mukava asia on suku, joka tässä tapauksessa ei ole pahin, vaan ennemminkin paras. Vanhempieni lisäksi useita muita sukulaisia asuu tai muuten vierailee paikkakunnalla, joten joka reissulla tulee nähtyä muitakin sukulaisia. Paikkakuntaan liittyy tietenkin myös paljon lapsuuden ja nuoruuden muistoja sekä kavereita, joita tulee kuitenkin nähtyä useammin muualla, mutta joskus myös lapsuuden maisemissa.



Viikonloppu vierähtää aina nopeasti, vaikka aika kuluukin omalla tavallaan hitaammin kuin kaupungissa. Se on pelkästään positiivinen asia, sillä harvoin mitään tarvitsee tehdä kiireellä ja se, mitä tehdään, tehdään ajan kanssa. Tällä hetkellä en osaisi kuvitella asuvani maalla, sillä moni itselleni tärkeä asia, kuten monikulttuurinen ilmapiiri ja lentokenttä, sijaitsee liian kaukana, mutta toisaalta niiden vastapainoksi on ihana käydä maaseudulla rentoutumassa ja lataamassa akkuja.

Mutta millaisia asioita sinä tykkäät tehdä maaseudulla?


ASIOITA, JOITA ODOTAN KESÄLOMALTA

perjantai 7. heinäkuuta 2017


Hitaat aamut ja aamukahvi. Odotan sitä, että välillä voi laittaa herätyskellon soimaan hyvissä ajoin ja  nauttia mahdollisimman monta tuntia aamusta. Keitän aamukahvin, luen jotain tai katson videoita Youtubesta. Toisaalta odotan niitä aamuja, jolloin saan nukkua kellonympäri ilman häiriöitä ja jatkaa sängyssä makoilua vielä senkin jälkeen.

Aikatauluttomuus. Tämä on lopulta ehkä se kaikista suurin asia eli voin tehdä asioita mihin aikaan vaan tai olla kokonaan tekemättä. Voin olla tehokas, kun siltä tuntuu, ja siivota, laittaa ruokaa ja järjestellä vaatekaappeja. Tai sitten voin istua parvekkeella, juoda teetä ja kirjoittaa ajatuksia paperille. Tätä vapautta kaipaan eniten hektisen työviikon aikana, sillä monia arkisia asioita on kiva tehdä ajan kanssa, mutta ei kiireessä, eikä pakon sanelemana. 

Aikaa liikunnalle. Odotan, että minulla on aikaa ja energiaa käydä ulkoilemassa ja salilla vaikka useamman kerran päivässä. Joku pidempi pyöräretki esimerkiksi Porvooseen tai päivän patikointi Nuuksiossa olisi kiva, unohtamatta lähialueen liikuntamahdollisuuksia.





Maalaiselämä. Odotan pääseväni maalle, hyvällä säällä tietenkin, nauttimaan suomalaisesta kesäluonnosta, mökkeilystä ja uimisesta. Kaupunkiympäristössä asumisen yksi hyviä puolia on se, että maaseudun rauha tuntuu joka kerta luksukselta.

Mansikat ja mustikat. Odotan, että pääsen keräämään talvivaraston täyteen marjoja. En ole varma, miten hyvin tämä sattuu lomani kohdalle tänä vuonna, mutta toivottavasti ainakin muutaman päivän voin viettää mansikoita pakastaen ja metsässä mustikoita keräten. Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat olen jo syönyt, mutta viime aikoina olen haaveillut mozzarella-mansikkasalaatista.

Karpathos. Odotan tietenkin innolla keskimmäistä  lomaviikkoa, jolloin lentokoneen nokka osoittaa Karpathoksen saarta Kreikassa. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mitä odotan lomalta tai ylipäänsä Kreikasta, koska en ole koskaan ennen käynyt siellä, mutta jos ajatellaan yleisesti etelänlomia, niin top 3 on aurinko, maisemat ja ruoka.





© Elina Marjaana • Theme by Maira G.