SLIDER

VIIME VIIKON KYMMENEN MATKAILUAIHEISTA AJATUSTA JA TEKOA

keskiviikko 18. lokakuuta 2017


1. Varaa majoitus Kapkaupungista. Olen varannut majoituksen ensimmäiselle neljälle yölle, mutta kolmelle viimeiselle ei ole vielä mitään varmaa, ainoastaan muutamia hyviä ideoita. Varaan majoituksen ensimmäisen kerran Airbnb:n kautta ja olen kieltämättä positiivisesti yllättynyt valikoiman monipuolisuudesta. Olen pohtinut otanko pienen huoneiston keskustasta ja mahdollisen riskin äänien kanssa vai rauhallisen asunnon luonnon läheltä, mutta pidempien etäisyyksien päästä.

2. Olen suunnitellut ja kirjoittanut tulevia blogikirjoituksia Oslosta, jossa vierailin toissa viikonloppuna. Matkan ansiosta olen jaksanut puskea pyörällä sateessa ja energiaa on riittänyt lähes koko päiväksi aamun ensimmäisiä tunteja lukuun ottamatta. Olen niin innoissani, että pääsen kertomaan teille enemmän Oslosta ja etenkin sen tarjoamista jännittävistä patsaskokemuksista. Oslossa on monta näkemisen ja kokemisen arvoista asiaa, etenkin hyvällä säällä ja suhteellisen löysällä lompakolla. Nämä kuvat ovat muuten kaupungista, ensimmäinen lentokentältä ja loput kivoista sisustusliikkeistä.



3. Olen pohtinut talviloman ajankohtaa. Haluanko jakaa lomapäivät useamman viikonlopun yhteyteen vai viettää kerralla koko viikon? Ajankohtaan vaikuttaa tietenkin eniten matkakohde, joka on aivan yhtä avoinna. Olenko kiinnostunut tekemään useita pitkiä viikonloppureissuja Euroopan kaupunki- ja luontokohteisiin vai matkustaisinko sittenkin kerralla kauas? Tai tekisinkö jonkun kivan matkan kotimaan talvessa? Päätöstä en vielä ole osannut tehdä pohdinnoista huolimatta.

4. Vietin viikonlopun Jyväskylässä, rakkaassa opiskelukaupungissani. En laske sitä varsinaiseksi kotimaanmatkailuksi, vaan enemmänkin liikkumiseksi kotimaan sisällä. Ohjelmassa oli erittäin rentouttavaa oleilua, ruoanlaittoa ja kirpparitavaroiden lajittelua. Hinnoittelimme tavarat ja veimme ne odottamaan maanantaina alkanutta myyntiä. Kävin ihastelemassa myös tunnelmallista Teeleidiä, Jyväskylän omaa teehuonetta, joka on muuttanut uusiin tiloihin kesällä. Mikä onkaan parempaa lauantai-iltapäivän seuraa kuin pari höyryävää pannullista teetä, porkkanakakku ja suklaabrownie.



5. Olen matkustanut ratikalla, lähijunalla ja autolla, mutta kaikista eniten olen käyttänyt pyörää. Kyllä se vaatii aikamoista kaatosadetta, että jätän päivän parhaimman ulkoiluhetken eli työmatkapyöräilyn väliin. Tykkään pyöräillä myös ulkomailla, tosin olen vuokrannut pyörän vain muutamassa kaupungissa, ainakin Tukholmassa, Münchenissä, Berliinissä ja Slovenian Bohinj-järvellä. Olen miettinyt, että lähitulevaisuudessa olisi kiva reissata sellaiseen paikkaan, jossa voisi hypätä pyöränselkään tai tehdä pieniä päivävaelluksia kävellen.  

6. Sain vihdoin ja viimein useiden kuukausien harkinnan jälkeen ostettua uuden läppärin ja nyt olisi edessä kymmenientuhansien reissukuvien siirtäminen sen uumeniin. Ostin samalla myös uuden kuvanmuokkausohjelman aiemman ilmaisen ja melko yksipuolisen tilalle. En ole mikään mestari ottamaan valokuvia, joten toivottavasti saan tästä intoa ja aavistuksen myös uutta osaamista teidän kaikkien iloksi. Kuten nämäkin kuvat, olen ottanut lähes kaikki blogissa olevat kuvat kännykällä, koska vanhan läppärin kanssa kuvien siirtäminen ja muokkaaminen on ollut yhtä tuskaa.



7. Kun olen ollut ulkona pimeässä ja viileän syyssateen kastelemana, olen haaveillut auringosta, lämmöstä ja ylipäänsä elämästä jossain tuolla, missä on ikuinen kesä. Sain ylimääräisen kimmokkeen muuttaa ulkomaille, kun kuulin, että ilmastonmuutos vaikuttaa Suomeen muun muassa niin, että täällä tulee olemaan aiempaa pilvisempää. Siis häh? Eikö tämä määrä pilviä riitä yhden valtion yläpuolelle?

8. Mitä ihmettä, asuin viisi vuotta sitten Etiopiassa! Facebook muistutti asiasta, tosin olisin muistanut sen varmasti ilman sitäkin. Näin jälkikäteen muistelen aikaa lähinnä pelkällä lämmöllä ja rakkaudella, vaikka kaikki ei aina ollut helppoa ja pari kertaa olin valmis palaamaan kotiin - vaikka olin omasta vapaasta tahdosta jättänyt alkuperäisen paluulennon käyttämättä ja siirtänyt paluupäivää useilla kuukausilla. Muutamia asioita mulla on kyllä ikävä, kuten elämäni parhaita hedelmäpirtelöitä ja yhteisiä seikkailuja kämppikseni kanssa.



9. Olen harkinnut niin sanotun viikonloppulaukun ostamista. Itse asiassa tilasin jo yhden, mutta kuten mulle usein käy, en ollut tyytyväinen sen kirjavaan kuosiin ja palautin sen takaisin. Olen aika varma, että ostan samalta merkiltä aavistuksen hillitymmän mallin, mutta en ole vielä tehnyt tilausta. Pähkäilen kovasti minkä kokoinen laukku olisi hyvä, jotta sitä voisi käyttää niin kotimaan viikonloppureissuilla kuin pitkillä ulkomaanlennoilla. Suosituksia, kenelläkään?

10. Olen lukenut monia matkablogeja, niin suomalaisia kuin kansainvälisiä, ja ihastellut ihmisten osaamista ja esteettistä silmää Instagramissa. Olen kirjoittanut omaa blogiani nyt nelisen kuukautta, mikä tuntuu pieneltä murto-osalta jopa kymmenen vuoden kokemuksen rinnalla. Kuten aikaisemmin kirjoitin, aina ei voi olla matkalla, mutta aina voi kirjoittaa matkoista ja tämä on tehnyt seuraavan reissun odottamisesta huomattavasti helpompaa. Blogiin liittyvät asiat pyörivät mielessä päivittäin ja siihen taidan käyttää eniten aikaa vuorokaudessa heti nukkumisen ja töiden jälkeen.

Oletko sinä matkalla jossain päin maailmaa tai onko aihe muuten pyörinyt mielessäsi?

ENSIKERTALAISEN VIIKONLOPPULOMA OSLOSSA

sunnuntai 15. lokakuuta 2017


Kun varasin lennot Osloon noin neljä kuukautta sitten, kuvittelin lähteväni kylmään, harmaaseen ja sateen piiskaamaan kaupunkiin. Enpä olisi uskonut, että edessä on kolme päivää lähes täydellisyyttä hipovassa lokakuisessa auringonpaisteessa. Ystäväni mukaan kyseessä oli syksyn aurinkoisin ja lämpimin viikonloppu, itse asiassa edellisen kuukauden aikana ei ollut ollut edes kolmea yksittäistä yhtä hienoa päivää. Oslo ei olisi voinut ottaa ensikertalaista paremmin vastaan.

Mitä te tiedätte Oslosta? Mun täytyy myöntää, että itselleni se on kaikista tuntemattomin pohjoinen pääkaupunki. Yhdistän Norjaan todella kliseisiä asioita, kuten talviurheilun, öljyn ja kalliin hintatason, mutta Osloon, noh, Osloon yhdistän lähinnä vain kalliin hintatason. Onneksi ystäväni lähti kaupunkiin tutkijavaihtoon, joten sain loistavan syyn ottaa selvää, mistä kaikesta olin jäänyt paitsi. Nopeasti opin oopperatalosta, kuninkaanlinnasta, patsaspuistosta ja Holmenkollenista. Tosin aika pitkään puhuin Lillehammerista, Trondheimista ja Holmenkollenista iloisesti sekaisin, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että hei, nehän kaikki liittyvät tavalla tai toisella talviurheiluun.



Mitä kannattaa nähdä ja tehdä kolmessa päivässä? Käytin ensimmäisen päivän pakollisten perusnähtävyyksien ihmettelyyn. Oopperatalon kattotasanne ihastutti eniten ja eri puolilla keskustaa sijaitsevat patsaat hämmensivät yksi toisensa jälkeen. Toisena päivänä suuntasin luontoon, suoraan Holmenkollenin huipulle, jonne pääsee kätevästi metrolla, vieläpä todella ihastuttavissa maisemissa. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen söin hyvää intialaista ruokaa ja jatkoin matkaani Vigelandin patsaspuistoon. Ihmisen elämänkaarta kuvaavat alastomat kivipatsaat olivat kyllä melko vaikuttava näky. Kolmantena päivänä tutustuin paikalliseen kahvilakulttuuriin  Grünerløkkan alueella. Kävin neljässä kahvilassa, söin herkullisen gluteenittoman sämpylän ja melkein poltin sormet kirkkaassa juomalasissa tarjoiltuun teehen. 



Miltä Oslo näytti ensikertalaisen silmin? Hyvältä tietenkin! Rakastan keskikokoisia kaupunkeja sekä rannikon ja ylipäänsä luonnonläheisyyttä. Kaupunki sopii loistavasti muutaman päivän vierailuun ja tarjoaa mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa niin kulttuurista, luonnosta kuin arkkitehtuurista kiinnostuneille. Oslon haaste on varmasti sama kuin monilla muilla vastaavankokoisilla kaupungeilla - siellä ei ole mitään erityistä vetonaulaa, joka saisi matkailijan valitsemaan juuri sen. Halvempia vaihtoehtoja, jotka tarjoavat suurin piirtein samoja kokemuksia, on pilvin pimein. Jos harrastat matkailua, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan Oslossa. Jos matkustat harvoin ja huolella valittuihin kohteisiin, pärjäät varmasti myös ilman Osloa.



Onko Oslo kallis? Onhan se! Järkytyin kauppajonossa, kun edessäni oleva mies maksoi yhteen kassiin mahtuvista ostoksistaan lähes 80 euroa. Noh, hänellä oli kasa laadukasta lihaa ja irtokarkkeja, mutta tuntuihan se hurjalta. Muutamassa päivässä ei välttämättä ehdi tyhjentää pankkitiliä, eikä sen tyhjentäminen juuri haittaa pienessä lomatunnelmassa, mutta ravintolassa ja ruokakaupassa on syytä valmistautua maksamaan enemmän kuin Suomessa. Kuten kaikkialla, omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon. Tai sitten voi tehdä kuten minä ja käydä ostamassa uuden läppärin matkan jälkeen. Voin sanoa, että sen jälkeen Oslossa tuhlatut kympit eivät tuntuneet missään.

8 X MIKSI RAKASTAN LENTOKENTTIÄ

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

 
1. Kansainvälisyys

Monet kansainväliset lentokentät ovat kuin maailman pienoismalleja. Voi sitä ihmisten, kulttuureiden ja olemisen kirjoa! Rakastan kuulla eri kieliä, ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä tai olla täysin ymmärtämättä vieruskaverin puhetta. Rakastan nähdä asioita, jotka vaihtelevat tai pysyvät samoina maantieteellisten alueiden ja yksilöllisten piirteiden mukaan. Rakastan katsoa lähtevien ja saapuvien lentojen listaa, miettiä mihin haluaisin lentää tai missä joku vieraalta kuulostava paikka on. Ihmisten sekoittuminen ja se, että he tulevat toimeen ilman yhteistä kieltä tai taustaa on niin virkistävää. Joskus suurella ja kaukaisella lentokentällä mietin, mitä ihmettä elämässäni on tapahtunut, että olen juuri tässä hetkessä täällä, kaukana savolaisista juuristani. 


2. Ihmiset

Lentokenttä on loistava paikka havainnoida ihmisiä, heidän tyylejään, tapojaan ja yhteiseloa. Toiset ovat työmatkalla, perhelomalla, kavereiden kanssa tai yksin. Toiset ovat töissä ja heillä on omat roolinsa. Yritän arvailla kotimaata, ikää, ammattia ja matkakohdetta. Ihailen hyvin pukeutuneita naisia ja miehiä, etenkin vanhempia ihmisiä ja ajattelen, että tuolta minäkin haluan näyttää 40 vuoden päästä. Olen hyvällä tavalla ihmeissäni siitä, miten monipuolisesti ihmiset pukeutuvat, miten yhdet suosivat rentoja matkavaatteita, toiset käyttävät piikkikorkoja ja kolmannet pukeutuvat perinteitä noudattaen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin junassa ja bussissa, mutta en lentokentällä tai -koneessa. Hassua sinänsä, sillä useimmat ovat kepeällä lomamielellä. Ja sitten on niitä pysäyttäviä hetkiä, kuten kerran Addis Abebassa, jossa odotin lentoa Arabiemiraatteihin samassa aulassa 200 nuoren etiopialaisnaisen kanssa, enkä voinut olla miettimättä, mikä heidän kohtalonsa on.
 

3. Palvelut

Vaatteita, herkkuja, ruokaa ja hajuvesiä, lentokentältä löytyy varmasti kaikkea mahdollista. En yleensä osta mitään, mutta on hyvä tietää, että esimerkiksi nälän yllättäessä tarjonta on huomattavasti monipuolisempaa ja terveellisempää kuin huoltoasemalla. Kierrän mielelläni kauppoja ja kulutan niissä aikaa. Usein menen kentälle hyvissä ajoin nimenomaan niiden vuoksi ja tietenkin myös tunnelman takia. On mielenkiintoisia istumapaikkoja, pistorasioita ja liian kallista vettä. Addis Abebassa melkein nukahdin hyvin muotoiltuun lepotuoliin. En ole koskaan matkustanut business-luokassa tai käyttänyt lounge-palveluita, mutta ehkä joskus testaan niitäkin tai ainakin jälkimmäistä. Olen aina halunnut yöpyä lentokenttähotellissa, josta on hyvän aamupalan jälkeen lyhyt matka aamun lennolle. Elämän pieniä suuria unelmia, niitäpä juuri.
 

4. Arkkitehtuuri ja sisustus

Mielestäni lentokentät ovat kiehtovia rakennuksia, etenkin ne, joihin on panostettu, ei niinkään ne, jotka ovat syrjäisiä ja unohdettuja. Ikkunat ovat isoja, huoneet korkeita ja yksityiskohdissa näkyy paikallisuus. Helsingin ja Oslon kentillä on käytetty vaaleaa puuta, New Delhissä palmuja ja värikkyyttä. Usein paikallisuus näkyy tosin enemmän mainoksissa kuin itse rakennuksessa. Yllätyin, miten moderneja ja tätä päivää kuvaavia sisustusvalintoja on tehty muun muassa Oslon Gardermoenin kentällä. Ihan kuin olisin astunut trendikkääseen kahvilaan keskellä kaupunkia. Ei tietoakaan julkisten tilojen jäyhästä tai persoonattomasta sisustuksesta. Arkkitehtuurin suhteen isot kansainväliset kentät ovat mielenkiintoisempiä kuin pienet ja paikalliset, ainakin yleensä.

 
5. Välitila

Ihmiset ovat lähteneet jostakin ja ovat matkalla jonnekin. Ei pelkästään fyysisesti, mutta myös henkisesti he ovat jättäneet yhden paikan ja siihen liittyvät kokemukset ja ovat matkalla jonnekin, josta ei ole tarkkaa tietoa. Tätä välitilaa kutsutaan etnologiassa liminaalitilaksi, jossa ihmiset ovat ikään kuin rajalla tai ei-kenenkään-maalla. Siihen liittyy muun muassa vapautumista käyttäytymisnormeista. Omalla kohdallani tämä tila jatkuu myös lentokoneessa, jossa on hyvin aikaa siirtää katsetta menneestä tulevaan. Nautin siitä tunteesta, kun voin vain olla omissa ajatuksissani tai keskustella matkakaverini kanssa ja edessä on kutkuttavan jännittävää odotusta tulevasta. Joskus on ihan parasta olla ei missään, irrallaan ajasta ja paikasta tai ainakin vaatimuksista ja velvoitteista. 

 
6. Vapaus

Parasta lentokentissä on niiden tuoma vapaudentunne. Tunnen itseni älyttömän vapaaksi, onnelliseksi ja kevyeksi, kun vedän lentolaukkua perässäni käytävää pitkin ja näen porttien kutsuvan ihmisiä eri puolille maailmaa. Olen tavallaan tilassa, jossa minulta ei vaadita mitään, enkä itsekään aseta itselleni vaatimuksia. Kaikki on mahdollista. Lentokentät muistuttavat siitä, että maailma on suuri ja se on täynnä erilaisia ihmisiä. Jos et ole tyytyväinen johonkin, voit pyrkiä vaikuttamaan siihen ja muuttamaan sen. Toki tämä on melko harhaanjohtavaa ja todellisuus iskee vasten kasvoja viimeistään kohdemaan räntäsateessa tai polttavassa helteessä. Kuten edellisessä, todellisuuspakoilu on joskus ihan paikallaan ja lentokenttä on harvinaisen hyvä ympäristö siihen.
 

7. Siisteys ja toimivuus

Mulla on pääasiassa hyviä kokemuksia lentokenttien siisteydestä ja siitä, miten asiat toimivat, jos ei lasketa muutamaa haisevaa vessaa. Ylipäänsä ajatus siitä, että tuhannet ja tuhannet ihmiset matkustavat päivittäin isojen lentokenttien läpi täysin eri puolille maailmaa on mieletön ja vielä se, että asiat toimivat ilman jatkuvaa kaaosta on sanoinkuvaamattoman hienoa. Joskus jotain pientä täytyy etsiä, mutta yleensä check in, turvatarkastus ja oikea portti löytyvät vaivatta. Paitsi kerran Tukholman Arlandalla, jossa olin ihan pihalla lähtöportin kanssa. Tykkään tauluista, joissa lukee, kuinka monta minuuttia portille kävelee. Toki on ollut kertoja, jolloin lento on myöhässä tunnin tai puolipäivää tai se on peruttu kokonaan, mutta kuten eräs aivokirurgi totesi tällä viikolla Helsingin Sanomissa, maailmassa on isompiakin murheita kuin myöhästynyt lento.


8. Turvallisuus

Viimeaikaisista tapahtumista huolimatta mulla on aina turvallinen olo lentokentällä. Kun asuin Etiopiassa tai matkustin Intiassa, huokaisin helpotuksesta astuessani lentokentän ovien sisäpuolelle paluumatkalla. Olin turvassa varkailta, amebalta ja kaikelta muulta pahalta. Toki huolehdin tavaroistani, enkä jätä niitä lojumaan ympäriinsä, mutta yleisesti ottaen en pelkää esimerkiksi varastamista tai muuta väkivallantekoa. Lentokenttien selkeät ohjeistukset, englanninkieli ja kansainväliset toimintatavat luovat turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta vieraassa paikassa. Se on ihan mahtava tunne, kun astut valtavankokoiselle vieraalle kentälle ja löydät reittisi etuovelta lähtöportille kaikkien opasteiden ja joskus useiden kyselyjen jälkeen. Lentokenttä on melkein kuin home away from home, tosin en mä kyllä sinne oikeasti muuttaisi.

Mutta hei, viihdytkö sinä lentokentällä? Entä mikä on hienoin tai surkein kenttä, jossa olet ollut?

 

JAZZ-BRUNSSILLA TURUSSA

sunnuntai 8. lokakuuta 2017


Herkullista ruokaa, leppoisaa taustamusiikkia ja tunnelmallinen ympäristö, siitä on loistava lauantaipäivän brunssi tehty. Aboa Vetus & Ars Nova -nimisen Historian ja nykytaiteen museon yhteydessä toimii M Kitchen & Cafe, jossa turkulaiset herkuttelevat viikonloppuisin brunssilla - lauantaina taustalla soi jazzia ja sunnuntaina nautitaan oman leipomon tuotteista. Kävin nauttimassa brunssipöydän antimista Aurajoen välittömässä läheisyydessä yhdessä ystäväperheeni kanssa viime viikonloppuna.




Olimme varanneet brunssipöydän klo 13. Ensimmäinen kattaus olisi ollut jo pari tuntia aikaisemmin. Meidän kolmen aikuisen ja yhden lapsen seurueelle oli varattu neljän hengen pöytä keskeiseltä paikalta. Bongasimme oikean pöydän nimikyltin ansiosta jo ennen kuin meidät ohjattiin sinne, sillä jonotimme hetken kassalle maksua varten. Henkilökunta pahoitteli, ettei ollut tuonut syöttötuolia valmiiksi, mutta lopulta kävimme hakemassa sen itse naulakoiden vierestä. Istuimme pöytään ja olimme valmiit hyökkäämään brunssiherkkujen kimppuun, tosin pienimmällä ruokailijalla oli omat herkut mukana.




Brunssi oli katettu omaan viihtyisään nurkkaukseensa ja osittain tiskin ympärille. Tarjolla oli aivan ihania kylmiä herkkuja, erilaisia salaatteja, marinoituja kasviksia ja vaikka mitä maukasta. Myös tällainen gluteeniton kasvissyöjä sai lautasensa täyteen ja pöytään tuotiin erikseen leipää, tosin melko pitkällä viiveellä. Kuten tarjoilija itse totesi, siinä ajassa sen olisi ehtinyt paistaa. Lämpimissä vaihtoehdoissa oli niin munakasta, mausteista curry-kastiketta kuin jotain lihaista, josta en tiedä enempää. Usein käy niin, että kylmät vaihtoehdot ovat monta kertaa parempia kuin lämpimät, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Voi tosin olla, että pahin nälkä oli tainnutettu alkupaloilla, minkä jälkeen odotin silmät kiiluen jälkiruokapöytää. Kahvia, teetä, mehua ja maustevettä oli esillä omalla paikallaan, kuohuviiniä sai tilata lisämaksusta. Jälkiruokapöytä oli runsas ja todella herkullisen näköinen. Söin suklaa-kookosmoussea ja hedelmiä, myös kakut näyttivät mahtavilta.



Brunssin hinta, 19,90 euroa, oli mielestäni todella kohtuullinen ottaen huomioon laadukkaan tarjonnan sekä hinnat, joihin pääkaupunkiseudulla asuva on tottunut. Myös brunssiympäristö oli kiinnostava, jopa niin kiinnostava, että välillä teki mieli nousta pöydästä ja käydä kurkistamassa, miltä vanha Turku näyttää. Avaran huoneen keskelle on nimittäin jätetty arkeologisia herkkupaloja, jotka sopivat loistavasti sisustukseen. Ainoana miinuksena tilasta voisi sanoa, että siellä oli melko paljon hälinää, eikä tunnelma ollut erityisen rauhallinen. 

Nautin ennen kaikkea avarasta ja viihtyisästä tilasta sekä kattavasta, mutta kohtuullisesta ruokatarjonnasta. Valikoima ei ollut valtava, mutta kuitenkin riittävä ja kaikkea jaksoi maistaa hyvin. Olisin nauttinut tunnelmasta ja taustamusiikista enemmän ilman taka-alalla jyskyttävää migreeniä, jonka vuoksi paras brunssikuntoni oli poissa. Varsinainen musiikki jäi vähemmälle huomiolle ja keskityin enemmän laadukkaaseen ruokaan, hyvään seuraan ja kiinnostavaan ympäristöön - erittäin toimiva kombo sekin.



IGTT: MATKAPÄIVÄKIRJA KARPATHOKSELTA

torstai 5. lokakuuta 2017


Päivä 1
Tervetuloa kohteeseen!

Olin perillä Kreikan Karpathoksella heinäkuisena sunnuntaiaamuna vajaan neljän tunnin suoran lennon ja lähes yhtä lyhyiden yöunien jälkeen. Lento lähti aamuviideltä, joten takana oli aivan liian aikainen herätys ja edessä koko päivä uuden ihmettelyä. Olin varannut lentokenttäkuljetuksen, joka vei kätevästi puolessa tunnissa perille. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä - niin sitä omatoimimatkailija nauttii valmiiden palvelujen helppoudesta.

Päivä käynnistyi vasta kahvilla hotellin ravintolassa. Ekan päivän tarkoituksena oli totuttautua aurinkoon ja tutustua rauhassa lomaviikon tukikohtaan, Pigadiaan. Kävimme ystäväni kanssa ruokakaupassa, ostimme jääkaapin täyteen aamupala- ja lounastarvikkeita sekä kaupan halvinta valkoviiniä, joka osoittautui todelliseksi voittajaksi. Mikä hinta-laatusuhde! Olin aivan ällistynyt, miten hiljaista joka puolella oli. Missä ovat muut matkailijat? Missä paikalliset? Mihin mä olen tullut?

Viiden maissa kävelimme noin kilometrin päässä sijaitsevaan ravintolaan, jossa oli matkanjärjestäjän tervetulotilaisuus. En ole aikaisemmin käynyt vastaavassa, mutta se osoittautui itse asiassa oikein hyödylliseksi. Saimme asiaankuuluvan tervetulojuoman ja teimme oppaan kertoman perusteella päätöksen retkestä. Varaaminen ja maksaminen onnistuivat sovelluksen kautta - niin helppoa.

Tilaisuuden ja muutamien kysymysten jälkeen kävelimme rantahiekkaa pitkin Pigadian keskustaan, jossa söimme illallista todennäköisesti turistien eniten suosimassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja keskusta näytti herttaiselta iltavalaistuksessaan. Myös ihmiset olivat ilmestyneet jostain ja keskusta tai tarkalleen sen pari korttelia oli täynnä elämää. Kävelimme takaisin hotelliin toista reittiä, joten ensimmäisenä päivänä olimme nähneet yllättävän suuren osan kaupunkia. Pigadista olen kirjoittanut enemmän täällä


Päivä 2
Oih, uima-allas ja aurinko! 

Nuo lomailijan kaksi parasta kaveria! Toinen päivä Karpathoksella oli yhtä rento kuin ensimmäinen, ellei rennompi. Hyökkäsimme aurinkotuolien kimppuun heti aamusta. Olimme tarkkailleet allaskäyttäytymistä edellisenä aamuna ja tulleet siihen tulokseen, että parhaat paikat viedään käsistä.  Olipa ihana uida ja nauttia auringon lämmittämästä ilmasta! Tässä vaiheessa ja myös reissun viimeisenä päivänä olin takuulla paikan vaalein turisti. Rusketun 
kyllä, mutta erittäin hitaasti ja huolellisen aurinkorasvailun tuloksena.

Hotellissa oli pieni kirjanurkkaus, josta löysin pokkarin Täydellä teholla yötä päivää. Kirjan nimi kuulosti turhan aikaansaavalta, mutta se osoittautui lopulta sopivan kevyeksi lomalukemiseksi. Teimme lounaaksi kreikkalaista salaattia tai lähinnä oman versiomme siitä ja illallista varten suuntasimme keskustaan. Illallishetket venyivät useiden tuntien mittaisiksi hyvästä ruoasta, viinistä ja keskustan tunnelmasta nauttimisen ansiosta. Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa, josta ostin liian kallista, mutta hyvää jäätelöä.


Päivä 3
Kira Panagia

Olimme saaneet oppaalta tervetulotilaisuudessa bussiaikataulun. Suunnittelimme retkiä rannoille ja kyliin ja lopulta päädyimme aloittamaan tutustumisen Kira Panagiasta. Jos olette lukeneet aiemman juttuni rannasta, niin tiedätte, että se oli suosikkini. 

Teimme aamupalan hotellihuoneessa, pakkasimme päivän kamppeet laukkuun ja kävelimme bussiasemalle. Luulimme olevamme ajoissa liikkeellä, mutta kuinkas kävikään. Olimme porukan viimeisiä ja lipunoston jälkeen pääsimme istumaan bussin keskikäytävälle muovituolien päälle. Tilanne oli huvittava, mutta itse asiassa paikat osoittautuivat yllättävän hyviksi, sillä tuoleissa ei ollut selkänojaa hiostamassa ja kuluttamassa valmiiksi rasvattua selkää. Turvallisuudesta ei sitten kannata puhuakaan.

Aloitimme Kira Panagiaan tutustumisen pienestä punakattoisesta kirkosta, jonka ympäriltä oli loistavat näköalat niin merelle kuin rannalle. Otimme valokuvia, ihailimme maisemia ja hikoilimme. Päivä rannalla sujui kuten kaikki onnistuneet rantapäivät – makoilua mahallaan, vedessä rentoutumista, makoilua selällään, toinen pulahdus veteen ja niin edelleen. Söimme rannan tuntumassa olevassa toisessa ravintolassa lounaan ja jatkoimme rentoa oleilua saman kaavan mukaan. 

Palasimme Pigadiaan viiden (?) jälkeen. Suihkun ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen ilta noudatteli tuttua kaavaa hyvän ruoan, valkoviinin ja keskustan tunnelman parissa. Pigadian ravintolat täyttyvät myöhään, joten aikainen illallinen takaa ravintolan parhaat paikat. 


Päivä 4
Apella Beach

Toinen rantapäivä heti perään – tätähän varten Karpathokselle on tultu! Apella Beach on valittu Euroopan kauneimmaksi rannaksi, joten se oli ehdottomsti nähtävä. Aamupalaa, tavaroiden pakkaamista, kävely bussiasemalla - mikään ei hirveästi poikennut edellisestä päivästä. Jopa matka Apellaan oli lähes sama kuin Kira Panagiaan muutamaa viimeistä kilometriä lukuun ottamatta.

Apellassa vuokrasimme aurinkotuolit ja -varjon. Viihdyin aiempaa paremmin varjossa kirjaa lukien. Välillä makasin auringossa, mutta melko pian pulahdin viilentävään veteen. Onnistuin saamaan pientä punoitusta selkään, vaikka olin todella tarkka aurinkorasvan kanssa. Ei mitään vakavaa, eikä mitään, mihin kunnon aloe vera ei tehoa. Kävimme myös lounaalla. Takaisin Pigadiassa olimme samoihin aikoihin kuin edellisenä päivänä. Apellasta löytyy oma juttunsa täältä

Illalla ei tapahtunut mitään merkittävää, tosin tämän rantapäivän jälkeen taisimme syödä hotellin lähellä olevassa ravintolassa, emme Pigadian keskustassa. Ilta päättyi tuttuun tapaan lyhyeen (?) some-hetkeen, valokuvien ihailuun ja kirjan lukemiseen. Olin todellakin lomalla, en reisussa tai keskellä seikkailua. Juuri tätä työ-minäni kaipasi, niin rentoa.


Päivä 5
Olympos ja Diafani

Koska kaikki retkipäivät on hyvä tehdä peräkkäin, lähdimme reissun viidentenä päivänä Olympoksen ja Diafanin kyliin matkanjärjestäjän valmismatkalla. Nukuin yön vähän levottomasti, joten aamukahdeksan lähtö naapurihotellista ei ollut houkuttelevin vaihtoehto. Kannatti kuitenkin herätä, sillä edessä oli upea päivä. 

Valmis päiväretki oli helppo tapa tutustua kahteen kylään yhdellä reissulla. Bussi haki aamulla ja vei satamaan, josta lähdimme laivalla Diafaniin. Diafanissa nousimme toiseen bussiin, joka vei Olympoksen kylään ja takaisin. Sitten vielä paluumatka laivalla ja bussilla, niin olimme onnellisesti takaisin hotellilla puoli seitsemän maissa illalla. Oppaan johdolla saimme kuulla monista paikoista enemmän kuin omatoimisesti, joten olen iloinen, että valitsimme valmisretken juuri tähän kohteeseen.

Retkestä löytyy oma juttunsa täältä, joten en kerro kaikkia yksityiskohtia tässä, mutta sen verran on pakko sanoa, että Olympos on todellakin käymisen arvoinen paikka. Vuoristokylän korkeimmilta kohdilta on upeat näköalat merelle, jonka väri vaihtelee turkoosista tummansiniseen. Kapeilla kaduilla seikkailu johdattelee paikallisen elämän pariin ja välillä turhan lähelle yksityisiä pihoja ja puutarhoja.


Päivä 6 
Pigadian ranta

Kävimme Pigadian rannalla lyhyesti ensimmäisenä päivänä, joten mitä turhaan lähteä merta edemmäksi kalaan, kun voi nauttia samasta auringosta 100 metrin päässä hotellista. Vuokrasimme päiväksi ihanat säkkituolimaiset rantatuolit, jotka muotoutuivat hyvin kaikkiin mahdollisiin lepoasentoihin. Päivä oli todella tuulinen. Pientä hiekkaa lensi tuulen mukana joka paikkaan, eikä hattu pysynyt millään päässä. Tässä pieni varoituksen sana, Karpathos on maineensa veroinen kovan tuulen suhteen, joten mukaan kannattaa ottaa hellehattu, joka oikeasti pysyy päässä.

Illalla parhaan auringonlaskun aikaan kävelimme Pigadian keskustan kupeessa sijaitsevalle hautausmaalle, josta oli loistavat näkymät niin kaupungin halki kuin merelle. Ihastun välillä kummallisiin paikkoihin ja tämä hautausmaa oli yksi sellainen. Kaunista vaaleaa marmoria, värikkäitä tekokukkia ja mieletön merimaisema. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, eikä vie paljon aikaa, kun sen voi yhdistää ilalliseen Pigadian keskustassa, joka on muutaman minuutin kävelymatkan päässä.


Päivä 7
Hotellin uima-altaalla hengailua

Viimeinen päivä saarella ennen seuraavan aamun aikaista herätystä ja kotiinpaluuta - pientä haikeutta oli ilmassa. Pohdimme päiväretkeä kiinnostavalle rannalle tai kylään, mutta tuttu ja turvallinen hotelliympäristö vei voiton.

Luin kirjaa uima-altaan laidalla ja säännöllisin väliajoin hyppäsin, tai no en oikeasti hypännyt, vaan astelin kuumilla laatoilla ripeästi veteen. Päivän tärkein tehtävä oli muistaa levittää aurinkorasvaa ja sen levittäminen, noh, se oli raskain fyysinen aktiviteetti.  Söimme illallista tutussa keskustassa, mutta uudessa ravintolassa. Pigadiassa oli niin paljon ravintoloita, että kävimme vain murto-osassa. Ostin tuliaisiksi muutaman pullon oliiviöljyä ja taatelista tehtyjä herkkuja. Hotelliin palatessani kirjoitin pari päivää aikaisemmin ostamani kortit ja vein ne lopulta postilaatikkoon, milloin muulloin kuin viimeisenä aamuna ennen kuin bussi tuli hakemaan kentälle.

Takana oli todella rentouttava ja onnistunut loma. Karpathos vastasi loistavasti kaikkiin odotuksiini, vaikka en oikeastaan osannut odottaa paljon muuta kuin rentoa lomailua. Saari on pieni ja siellä on vähän turisteja, joten se sopii kaikille rauhallista lomaa ja kauniita maisemia rakastaville. Vaikka suurin osa turisteista on pariskuntia ja perheitä, kyllä sinne myös kaveriporukat mahtuvat mukaan. Rauhallisuudesta kertoo hyvin se, että ihmettelin koko viikon, miksi en ole nähnyt juuri yhtään poliisia tai vartijaa. Oppaamme osasi kertoa, että saaren poliisit tylsistyvät, koska siellä on niin vähän tekemistä. Tämä maailma kaipaa kipeästi lisää tällaisia paikkoja.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Minut löytää Instagramista nimellä @elinamarjaana.

© Elina Marjaana • Theme by Maira G.