SLIDER

NÄIN SUJUI KUUSI LENTOA ETELÄ-AFRIKKAAN

sunnuntai 18. helmikuuta 2018


Kuinka selvitä pitkästä lentomatkasta - siinäpä vasta oivallinen kysymys. Kun lensin viime marraskuussa Kapkaupunkiin, valitsin kahden vaihdon taktiikan, vaikka kaupunkiin pääsee kätevästi ja monta tuntia nopeammin yhdellä vaihdolla. Vastaan tuli niin loistava hinta, etten voinut olla ostamatta lentoja, vaikka tuhlasinkin valinnallani aikaa ja luontoa. Maksoin lennoista alle 600 euroa, mikä on oikein hyvä hinta ottaen huomioon, että kyseessä ei ollut tarjouskampanja.

Lensin Helsingistä Kapkaupunkiin neljällä eri yhtiöllä - KLM, Comair, Air France ja Finnair. Meno- ja paluumatkojen matkustusaika oli +/- 25 tuntia ja vaihtoaika oli kahden ja kuuden tunnin välillä per lentokenttä. Matkalla tulivat tutuiksi niin Amsterdamin, Pariisin kuin Johannesburgin kentät. Pari kertaa harmitti, että olin ottanut halvat lennot. Amsterdamissa katsoin lähtevien lentojen taulua ja bongasin kaksi saman lentoyhtiön, viiden minuutin välein Etelä-Afrikkaan lähtevää lentoa. Toinen oli minun lentoni Johannesburgiin ja toinen suora lento Kapkaupunkiin. Oh yes!

Tyypillistä lentokonetekemistä mulle on kirjoittaminen, lukeminen, nukkuminen ja syöminen. Viihdyn myös erittäin hyvin omissa ajatuksissani suunnitellen ja pohtien tulevaa matkaa tai mitä nyt milloinkin on mielessä. Yleensä katson myös elokuvan tai pari, jos valikoimassa on jotain sopivan kevyttä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta en ole pitkästynyt koneessa, vaikka lento kestäisikin pitkään. Istuminen toki puuduttaa jossain vaiheessa ja pohkeet turpoavat, mutta onneksi se on väliaikaista. Kapkaupungin matkalla pidin lentoaikaa omana aikanani ja se sujui niin hyvin, etten ehtinyt edes lukea mukana olevaa lehteä.



Menomatka

Helsinki-Amsterdam

Matkan ensimmäinen KLM:n lento oli lyhyt aamupyrähdys Euroopan sisällä. Lento tuntui lyhyeltä lähinnä siksi, että nukahdin jo ennen nousukiitoa ja havahduin vain hetkeksi nousun aikana nukahtaakseni taas uudestaan. Istuin keskipenkillä, mikä ei taannut parhaita unia tai ainakaan hyvää asentoa niskalle, mutta paikka oli koneen etuosassa, mikä oli kätevää jatkolennon kannalta. Pääsin nopeasti ulos ja painelin vauhdilla jatkolennon portille.

Amsterdamin kentällä oli suuren maailman meininki. Portti oli kaukana, noin puolen tunnin kävelymatkan päässä ja ihmisiä oli valtavasti joka paikassa. Kävelin pikakävelyä, ohittelin ja lopulta löysin oikealle portille. Onneksi eka lento oli ajoissa ja vaihtoaikaa oli riittävästi. Yleensä hehkutan matkustamista ja lentokenttiä, mutta yhtä asiaa stressaan matkustaessani yksin - vaihtoja. On kuumottavaa seurata opasteita, ohitella ihmisiä ja miettiä miten paljon matkaa on jäljellä.

Amsterdam - Johannesburg

Amsterdamin kentällä tajusin, että olen matkustanut viime vuosina lähinnä suorilla lennoilla ja pienillä lentokentillä. Mieleeni tuli ensimmäinen yksin tehty kahden vaihdon lentokokemus vuosia sitten, jolloin olin matkalla Yhdysvaltoihin Mainen osavaltioon. Lennot oli myöhässä ja aikataulut pielessä, eikä se kokemus ollut erityisen rentouttava. Tällä kertaa selvisin KLM:n toiselle lennolle hyvin ja ajallaan. Siirryin pitkään jonoon, joka kiemurteli ympäri odotushallia ja vei lopulta omalle paikalle lentokoneessa.

Istuin jälleen keskipaikalla. Toisella puolella oli ranskalainen perheenisä, joka kertoi 30 vuotta sitten tekemästään Afrikan matkasta ja kysyi kirjoitanko työkseni. Olin ottanut läppärin esiin ja luonnostelin tulevia blogikirjoituksia. Ajatus kulki yllättävän hyvin ja sain keskittyä rauhassa muutaman tunnin. Katsoin myös yhden elokuvan, Hairsprayn, joka oli juuri sopivaa keveähköä lentokoneviihdettä. Ruoka koneessa oli ihan ok, mutta ei läheskään niin hyvää kuin paluumatkan pitkällä lennolla. Välillä yritin nukkua, välillä lukea kirjaa. Mukana oli Deborah Rodriguezin Kabulin kauneuskoulu, mutta luin sitä vain 50 sivua koko matkan aikana.

Johannesburg - Kapkaupunki

Saavuin Johannesburgiin illalla ja menin suoraan muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan hotelliin. Aamulla oli aikainen herätys ja mielenkiintoinen lento Comairilla. Matkavarausta tehdessäni googlasin kuumeisesti kokemuksia kyseisestä lentoyhtiöstä, enhän ollut kuullut siitä aikaisemmin. Kokemukset oli suurelta osin positiivisia. Johannesburgin lentokentällä huomasin Comairin olevan ihan tavallinen low cost -lentoyhtiö. Koneessa oli paljon porukkaa, mutta ihan täynnä se ei ollut. Ennen lentoa kävin hakemassa aamukahvin lentokentän alakerrassa sijaitsevasta kahvilasta, joka oli oikein loistava take away -kahville.

Koko matkan hienoin lentokokemus oli laskeutuminen Kapkaupunkiin. Lentokone teki mielettömän upeat ja pehmeän kaarevat maneerit laskeutuessaan ja eteen avautuivat kaikki Kapkaupungin kohokohdat - Pöytävuori, Lion's Head ja upea rantaviiva. Tästä pisteet kapteenille, oli yksi elämäni upeimmista laskeutumisista. Kapkaupunki näyttää upealta joka kulmasta, myös tuhruisen lentokoneenikkunan läpi. Istuin  koko lyhyen lennon ikkunapaikalla, vihdoinkin. Se on mun suosikkipaikka aina ja kaikkialla.



Paluumatka

Kapkaupunki - Johannesburg

Olin Kapkaupungin lentokentällä hyvissä ajoin aamulla noin puolen tunnin Uber-matkan jälkeen majoituksesta. Tsekkasin matkatavarat lennolle ja tällä kertaa ne tulivat yhdellä tsekkauksella suoraan perille. Katselin viereistä jonoa, jossa ihmiset jonottivat iloisen oranssiin Mango Airlinesiin, toiseen Etelä-Afrikan low cost -yhtiöön. Mukavuus on pitkillä lennoilla todella tärkeää, mutta paluumatkalle en ollut valinnut yhtä rentoja vaatteita kuin menomatkalle. Harmittelin paitavalintaa, vaikka selvisinkin ihan hyvin pienten kiristelyjen kanssa. Comairin toinen lento sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinen, tosin Kapkaupunkiin oli huomattavasti mukavampi tulla kuin mitä sieltä oli lähteä. Johannesburgin lentokentällä söin thaimaalaista, sillä olin ottanut vain pienet eväät mukaan ja odotin, etten voi kovin paljon syödä myöskään lentokoneruoasta - toisin kuitenkin kävi.

Johannesburg - Pariisi

Pitkä yölento meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti hyvän rytmityksen ansiosta. Olin tosi tyytyväinen illalliseen, josta pystyin syömään kaiken muun paitsi pienen kanapalan. Ranskalaisen lentoemännän kanssa oli hauska hetki, kun hän antoi juoman kanssa tavallisen keksin. Kerroin erityisruokavaliosta, sillä ruoka oli tulossa seuraavassa vaunussa hänen jälkeensä. Lentoemäntä totesi ensin ilmeisesti vitsinä, että asia ei kuulu hänelle, koska hän jakaa vain juomia, mutta lisäsi kuitenkin, että jos kaikki ovat hoitaneet hommansa hyvin, minulle pitäisi olla gluteeniton annos. Katsoin vehnäkeksiä pöydälläni ja toivoin, että muut olivat hoitaneet hommansa paremmin.

Nukuin useita tunteja pienissä pätkissä. Istuin käytäväpaikalla, eikä vieressäni istunut ketään, joten sain nojata viereisen penkkiin. Vasen käsi puutui ja keho oli jähmeä, mutta muuten lento sujui hyvin. Aamulla oli jälleen hyvä ja monipuolinen aamupala. Täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen ja iloisesti yllättynyt Air Francen gluteenittomasta ruoasta. Sen lisäksi, että niissä oli vain vähän lihaa, maku oli myös kohdallaan. Oli hauska istua ranskalaisten keskuudessa, kun menolennolla suurin osa oli alankomaalaisia. Mulle on vähän epäselvää, ketkä matkustavat ja missä tarkoituksessa Etelä-Afrikkaan, sillä molemmilla lennoilla iso enemmistö oli keski-ikäisiä pariskuntia. Noh, joka tapauksessa, lento oli perillä kuuden maissa aamulla ja edessä oli kuuden tunnin pitkä odotus.

Pariisi - Helsinki

Jos en tajunnut menolennolla, miksi kolmen lennon taktiikka maksaa vähemmän kuin kahden, tajusin sen viimeistään Pariisissa. Sillä välin, kun odotin omaa lentoani, useita lentoja, myös Finnairin, lähti Helsinkiin. Siinä missä säästin rahaa, tuhlasin aikaani. Olin melkoisessa koomassa kevyesti nukutun yön jälkeen, joten ensimmäiset tunnit kirjaimellisesti istuin penkillä tekemättä mitään. Jossain välissä hain reippaasti ylihinnoiteltua kahvia ja välipalaa. Kirjoitin blogia koneella ja muokkasin kuvia puhelimella, välillä kiersin kauppoja ja fiilistelin yleistunnelmaa.

Itse lento lähti vähän myöhässä, minkä vuoksi olimme myöhässä myös Helsingissä. Torkuin muutamaan otteeseen, mutta muuten olin omissa ajatuksissani. Mustikkamehu oli hyvää ja siitä tuli kotoisa olo. Sain matkatavarat ensimmäisten joukossa, joten olin todella nopeasti junassa matkalla kotiin. Hieman jännitti, miten matkatavarat tulevat perille molempiin suuntiin, mutta onneksi niiden kanssa ei ollut ongelmia. Myös uudehko matkalaukkuni pärjäsi hienosti toisella matkallaan, samoin ihana uusi viikonloppulaukku, jonka olin hankkinut reissua varten, jotta saisin sinne läppärin, eväät ja kaiken muun.



Mitä opin kokemuksesta?

Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Vaikka lennot menivät hyvin ja sain kauan kaipaamaani omaa aikaa, seuraavalla kaukomatkalla ainakin harkitsen parempia yhteyksiä. Tykkään kyllä matkustaa yksin ja viihdyn edelleen lentokentällä, mutta yksin matkustaessani tarkastan niin lentoaikataulun kuin oikean portin liian monta kertaa, varsinkin vaihtoyhteyksin kohdalla. Toisaalta moni asia riippuu omasta asenteesta ja ainakin itselläni toimii se, että pidän yksin matkustamista nimenomaan omana aikana, jolloin voin tehdä omia kivoja juttuja. Olen avoin uusille ja vieraille lentoyhtiöille, eivätkä vähemmän tunnetut yhtiöt pelota, elleivät ne löydy mustalta listalta. Oli hauska huomata, että pidin Comairia todella epäilyttävänä, mutta lopulta se oli kuin mikä tahansa (halpa)lentoyhtiö. Kaikki riippuu tietenkin omista prioriteeteista, mutta jos haluat säästää aikaa ja luontoa, niin kannattaa lentää Kapkaupunkiin yhdellä vaihdolla.

Miten sinä saat ajan kulumaan pitkällä lentomatkalla?

TAIDEMATKAILIJAN KAPKAUPUNKI - NYKYTAIDETTA VANHASSA VILJASIILOSSA

keskiviikko 14. helmikuuta 2018


Pidätkö nykytaiteesta? Hienoa, siinä tapauksessa syyskuussa 2017 avattu Zeitz Museum of Contemporary Art Africa (Zeitz-Mocaa) on sinun paikkasi Kapkaupungissa. V&A Waterfrontin Silo Districtillä sijaitseva nykytaiteen museo on Afrikan suurin omalla alallaan. Jos kuitenkin olet kuin minä, eikä nykytaide herätä suurta tai edes kovin pientä intohimoa, kannattaa käydä nauttimassa upeasta, aiemmin viljasiilona toimineesta rakennuksesta tai vaikka istua kahvilla tai drinkeillä sen viihtyisässä yläkerrassa. Pilvisen ja sateisen sään takia päädyin myös museoon, mutta viihdyin siellä vain pienen hetken.






Museon parasta antia on itse rakennus.

Museorakennus on valtavan kokoinen ja sen sata galleriaa sijoittuu yhdeksään kerrokseen. Ylhäältä on huikeat näkymät aina Pöytävuorelle asti. Museon lisäksi rakennuksessa on luksushotelli ja useampi paikka hyvästä ruoasta ja juomasta nauttimiseen. Yläkerran baari oli suosittu illanviettopaikka ja sieltä sai herkullisen näköisiä drinkkejä. Hotelli puolestaan näyttää kuvien perusteella upealta, joten jos budjetti antaa myöten, sitä kannattaa pitää varteenotettavana majoitusvaihtoehtona.

Jo pelkkä ajatus vanhan viljasiilon muuntamisesta museoksi on kutkuttava. Ihmisen osaaminen ja kädenjälki näkyvät niin isoissa linjoissa kuin pienissä yksityiskohdissa. Museon nettisivuilta voi käydä kurkistamassa mitä näyttelyjä siellä on kulloinkin menossa, mutta marraskuussa ihmettelimme niin valokuvataidetta kuin eläinten ruhoista tehtyä presentaatiota. Valitettavasti minusta ei tullut nykytaiteen ystävää, mutta rakennuksesta pidin todella paljon. Sinertävät lasi-ikkunat tekivät siitä persoonallisen ja mielenkiintoisen.




Jos olet kiinnostunut nykytaiteesta, osallistu opastetulle kierrokselle.

Pakko tunnustaa. Karkasin opastetulta kierrokselta jo museon toisessa kerroksessa - liian monta olisi ollut vielä jäljellä. Kiersin omatoimisesti hetken, mutta melko pian päädyin ihastelemaan rakennuksen korkeaa sisääntuloaulaa. Se oli hieno ja vaikuttava, tosin myös melko tummanpuhuva. Kattoterassillakin oli kiva käydä, mutta siellä ihailin enemmän maisemia kuin taidetta. Mulla on nykytaiteen kanssa vakavia haasteita ymmärryksessä - en näe hienoja merkityksiä ja ulottuvuuksia, vaan otan turhan konkreettisesti sen, mitä edessäni on.

Opastettu kierros ei ollut huono, päinvastoin. Oppaalla oli paljon tietoa ja hyvä ote hommaan, joten kierrokselle kannattaa osallistua, jos haluaa tietää lisää museosta, sen arkkitehtuurista ja näyttelyistä. Omalla kohdallani keskeyttämisen aiheutti yleinen kiinnostuksenpuute nykytaidetta kohtaan. Olin odottanut kivaa päivää Pöytävuoren huipulla, mutta päätynyt museoon vesisateen ja kovan tuulen vuoksi. Suomen marraskuusta paenneena mieltäni olisi lämmittänyt huomattavasti enemmän auringonpaiste kuin nykytaide.






Kannattaako maksaa 180 randin pääsymaksu?

Koin pienen järkytyksen sisäänkäynnillä, kun tajusin museon maksavan noin 12 euroa. Ei sillä, että se olisi suuri summa, mutta Kapkaupungissa sillä saa paljon muutakin. Olisin varmasti saanut rahoilleni enemmän vastinetta yläkerran ravintolassa tai kahvilassa, jossa kävinkin toisena päivänä nauttimassa cappuccinon upean näköalan saattelemana. Ulkona satoi vettä ja oli tuulista, joten päätin mennä museoon, kun en sillä hetkellä keksinyt muutakaan uutta paikkaa läheltä.

Vastauksena otsikon kysymykseen, kyllä, joidenkin kannattaa maksaa pääsymaksu. Suosittelen museota niille, jotka ovat kiinnostuneita nykytaiteesta ja haluavat nähdä sitä afrikkalaisessa kontekstissa. Museon yhdeksään kerrokseen mahtuu todella paljon kaikenlaista ja käsittääkseni sinne on pyritty kokoamaan mahdollisimman monipuolisesti niin afrikkalaisten kuin diasporassa elävien afrikkalaisten taidetta. Muille en osaa suositella paikkaa edes upean rakennuksen takia, sillä sisäänpääsymaksu on vähän liikaa yhdestä upeasta aulasta, etenkin Kapkaupungin kaltaisessa kiinnostavassa kaupungissa. Rakennuksesta saa riittävän hyvän kuvan ulkopuolelta tai vaikka tuolla yläkerran baarissa istuessa.

Käytkö museoissa matkoilla? Mikä on ollut suosikkisi tai mistä vähemmän kokeneen museokävijän kannattaisi aloittaa?

KOLME KERTAA MATKABLOGGAAJAN NÄKÖKULMASTA

sunnuntai 11. helmikuuta 2018



Ihanimmat kokemukset matkalla, pahimmat matkatavat ja kohteet, joissa en ole käynyt, mutta joihin haluaisin mennä - näistä ja monista muista aiheista lisää kolmen lyhyen yhteenvedon muodossa. Hauska haaste on kiertänyt matkablogeissa aikoja sitten ja olen bongannut sen ainakin blogeista Where to next? ja Unelmatrippi. Millainen olisi sinun kolmikkosi seuraavista aiheista?

3 X PAHA MATKATAPA

Päättämättömyys. Olen harvinaisen päättämätön ostosten kanssa. En haluaisi ostaa mitään turhaa, joten mietin pitkään kannattaako joku vaate tai paikallinen esine hankkia. Tai jos valikoimassa on useita erilaisia kreikkalaisia oliiviöljyjä, pähkäilen kahden maun välillä, vaikka todellisuudessa tykkäisin molemmista ihan yhtä paljon. Tästä saan joskus kuulla myös matkaseuraltani, joten olen yrittänyt opetella nopeaa päätöksentekoa.

Tolkuton valokuvaus. Olen aina ottanut paljon kuvia, mutta blogin myötä musta on tullut rasittava matkakaveri kuvauksen suhteen. Otan yhdestä kohdasta sata eri kuvaa vähän eri kulmasta ja eri asetuksilla. En koe olevani perusvarma valokuvaaja, vaan hyvän kuvan ottaminen on usein tuuripeliä. Välillä olen todella tyytyväinen ottamaani kuvaan, välillä huomaan vasta jälkikäteen, että se on pahasti tärähtänyt.

Asioiden varmistaminen soolomatkalla. Olen matkustanut jonkun verran yksin ja huomannut olevani silloin huomattavasti tarkempi asioiden kanssa kuin muiden kanssa matkustaessani. Varmistan aikataulut ja osoitteet useita kertoja. Havahduin tähän matkalla Kapkaupunkiin, kun varmistin kuuden lennon lähtöportin ja tarkan ajan viiden minuutin välein. Ja kyllä, joka kerta olin ihan oikealla portilla ja oikeaan aikaan. 

3 X OUTO MATKATAPA

Matkalaukkuni painaa enemmän meno- kuin paluumatkalla. Tästä mainitsin lyhyesti pari viikkoa sitten, kun kirjoitin matkailusta kahden erityisruokavalion kanssa. Syynä painavampaan laukkuun menomatkalla on se, että otan mukaani ison kasan gluteenitonta ruokaa. Näin on tapahtunut monilla lyhyillä lomilla ja myös asuessani lähes vuoden Etiopiassa, tosin silloin jätin suurimman osan vaatteistani Etiopiaan, minkä vuoksi laukku painoi vähemmän paluulennolla.

Pesen hedelmät ja kasvikset saippualla. Ehkä joku muukin tekee näin, mutta kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä kaukomatkallani lämpimään ja heikon hygieniatason kohteeseen mua neuvottiin pesemään kaikki hedelmät ja kasvikset saippualla ennen kuorimista ja syömistä. Olen noudattanut tätä ohjetta siitä lähtien. Pesemineen käy mikä tahansa pesuaine tiskiaineesta käsisaippuaan. 

Levitän aurinkorasvan aina varjossa. Olen oppinut vuosien yrityksen ja erehdyksen kautta levittämään aurinkorasvan oikein. Olen palanut joitakin kertoja todella pahasti, en siksi, etten olisi käyttänyt aurinkorasvaa ja korkeaa suojakerrointa, vaan siksi, että olen levittänyt sen väärin ja liian märälle iholle. Nykyisin levitän aurinkorasvan kuivalle iholle ja varjossa, minkä ansiosta olen pärjännyt yllättävän pienillä suojakertoimilla.


3 X PARAS PAIKKA, JOSSA OLEN KÄYNYT

Kapkaupunki. Viimeinen kaukomatkakohde oli nappivalinta. Rakastuin Etelä-Afrikan aurinkoiseen ja luonnonkauniiseen pääkaupunkiin tai tarkemmin sanottuna yhteen niistä kolmesta ja voisin kuvitella palaavani Kapkaupunkiin  milloin tahansa tulevaisuudessa. Kaupungissa oli kaikkea mitä hyvältä kaupunkilomalta kaipaan - kiinnostavia nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja luonto lähellä.

Belize. Kymmenen vuotta sitten jouluna luin Anne-Mari Raaskan Belizessä kaikki on paremmin -kirjan. Ajattelin heti, että tuonne maahan minun on päästävä käymään. Kuinkas sattuikaan, olin lähdössä vuodenvaihteen jälkeen työharjoitteluun Nicaraguaan ja hoksasin Belizen sijaitsevan riittävän lähellä. Rakastuin palmuihin, turkoosiin mereen ja vaaleaan hiekkaan, vaikka olinkin puolet matkapäivistä sairaana.

Slovenia. Pieni ja idyllinen maa, jota arvostetaan aivan liian vähän ja jonne tehdään aivan liian vähän matkoja Suomesta. Ihastuin pääkaupungin sympaattiseen tunnelmaan ja ennen kaikkea junamatkan päässä olevaan Lake Bohinjiin ja Julian Alppeihin. Siellä odotti raikas vuoristoilma ja hyvät yöunet paikallisessa majatalossa.

3 X PAIKKA, JOHON HALUAISIN (MUTTA JOSSA EN OLE VIELÄ KÄYNYT)

Islanti. Olen kuullut niin paljon hyvää Islannista ja nähnyt niin monia upeita valokuvia, etten voi olla haaveilematta lyhyestä lomasta tässä kylmässä, mutta kauniissa maassa. Olen katsonut matkapaketteja ja halpoja lentoja, mutta en ole vielä osannut päättää, milloin olisi hyvä lähteä. Jotenkin Islanti tuntuu kuitenkin huomattavasti läheisemmältä nyt kuin joitakin vuosia sitten.

Sveitsi. Maa on toivelistalla samasta syystä kuin Islanti, vaikka sijaitseekin eri puolella Eurooppaa. Luonto on aina hyvä syy matkustaa. Yhdistän Sveitsiin korkean hintatason lisäksi uskomattoman luonnonkauneuden, korkeahuippuiset vuoret ja herkullisen maitosuklaan. Melko kliseistä, eikö, mutta matkan jälkeen mielikuvani on toivottavasti monipuolisempi. 

Portugal. Haaveilen viikonmittaisesta kevätreissusta vähintään kahteen kohteeseen Portugalissa. Toinen on luonnollisesti Lissabon, mutta toinen voisi olla joku muu pieni ja kiva kaupunki merenrannalla. En tiedä Portugalista yhtään enempää kuin edellisistäkään kohteista, mutta kuvittelen itseni kapeilla kaduilla kameran ja puhelimen kanssa ottamassa kuvia sympaattisista yksityiskohdista.



3 X INHOKKIPAIKKA, JOSSA OLEN KÄYNYT

Belgrad. Olen viettänyt kaupungissa kolme yksittäistä päivää. Keksin loistavan idean interreilata Balkanilla. Idea toimi aina Belgradiin asti, mutta sen jälkeen jouduin käymään kaikissa lopuissa kohteissa Belgradin kautta. Niinpä palasin useista paikoista yöjunalla Belgradiin, vietin päivän kaupungissa ja jatkoin illalla seuraavaan kohteeseen. Viime aikoina monet ovat kehuneet kaupunkia, joten voi olla, että tietojen päivittämiselle olisi aihetta. Mun Belgrad on synkkä, ankea ja ennen kaikkea tylsä.

Skopje. Toinen inhokkipaikka osuu hyvin lähelle, naapurimaan Makedonian pääkaupunkiin. Olen viettänyt Skopjessa vain muutaman tunnin ja nekin olivat liikaa. Saapuessani kaupunkiin paikallinen pariskunta tuli juttelemaan juna-asemalla ja käski olemaan varovainen. Kiersin muutaman tunnin keskustassa, enkä löytänyt mitään kiinnostavaa, mutta sen sijaan tykkäsin Euroopan vanhimmasta järvestä, Lake Ohridista, jossa vietin kolme rentoa vuorokautta.

Napoli. Olin kaupungissa juuri silloin, kun siellä oli pahin mahdollinen jätekatastrofi. Roskia oli ihan joka paikassa ja joka kadulla. Kuvasin isoja kasoja ja ylitsepursuavia jäteastioita, todella loistavaa kuvamateriaalia matka-albumiin. Ymmärrettävästi kaupungista jäi hyvin sotkuinen kuva, enkä ole suunnitellut sinne uutta reissua ainakaan vielä.

3 X ENITEN MATKALLA ÄRSYTTÄÄ

Ravintolan etsiminen nälkäisenä. Inhoan sitä tunnetta, kun nälkä on edennyt liian pitkälle, eikä lähellä tunnu olevan yhtään hyvää ravintolaa tai ei osaa päättää, mihin haluaisi mennä. Yleensä ongelmalta vältytään niin, että ravintolaan mennään ennen pahinta nälkää tai mukana on lista etukäteen katsotuista kivoista paikoista. Näin on käynyt myös ihan lähellä Helsingissä.

Väsymys. Rakastan nukkumista ja tarvitsen pitkän ja hyvin nukutun yön jaksaakseni koko päivän. Matkalla tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, kun lennot ja retkipäivät ajoittuvat milloin mihinkin aikaan. Parikymppisenä sopeuduin huomattavasti paremmin vähäisiin yöuniin ja aikaeroon, mutta nyt päälle kolmekymppisenä huomaan olevani huomattavasti herkempi molempien kanssa.

Huono sää. Pakko myöntää, auringonpaiste ja pilvetön taivas saavat keskinkertaisenkin kohteen näyttämään hienolta. Sen sijaan sateella ja kovalla tuulella kaupungilla tai luonnossa liikkuminen ei ole erityisen mukavaa ja yleensä vaihtoehtoinen tekeminen sisällä ei houkuttele yhtä paljon kuin alkuperäiset suunnitelmat ulkona.


3 X MATKATAVARA ELI NÄITÄ ILMAN EN MATKUSTA

Hiustensuoristin. Luonnonkiharat hiukseni eivät asetu järkevästi ilman pientä käsittelyä ja siksi otan hiustensuoristimisen mukaan joka paikkaan. Pärjään vallan hyvin ilman hiustenkuivaajaa tai muita välineitä enkä välttämättä kanna mukana suurta valikoimaa hiustenhoitotuotteita, mutta suoristin on takuulla mukana.

Vesipullo. Juon vettä paljon ja kaikkialla, joten en voi kuvitella lähteväni kotiovesta ulos ilman vesipulloa. Varsinkin lämpimissä matkakohteissa se on paras kaverini yhdessä aurinkorasvan kanssa. Olen matkustanut kerran Tukholmaan ilman vesipulloa ja huomasin heti lentokentällä tehneeni todella suuren virheen. Oli jatkuvasti jano ja pohdin koko ajan, mistä saan seuraavaksi vettä.

After sun -rasva. Jos matkustan lämpimään kohteeseen, jossa tarvitaan aurinkorasvaa, siellä tarvitaan suurella todennäköisyydellä myös after sunia tai aloe veraa. On sinänsä hassua, että pidän hyvää huolta auringon lämmittämästä ihosta, mutta kotimaassa unohdan aina rasvata kylmän kuivattaman ihoni. 

3 X TURHIN MATKATAVARA

Korkokengät. Käytän korkokenkiä hyvin vähän Suomessa ja vielä vähemmän ulkomailla. Olenkohan koskaan edes pitänyt korkkareita ulkomailla? No, joitakin kertoja on varmasti ollut toimistotyyppisissä työharjoitteluissa ja illanvietossa Etiopiassa. Joillekin reissuille olen ottanut korkkarit ja vähän parempaa vaatetta mukaan vain huomatakseni, että olen illalla liian mukavuudenhaluinen käyttämään niitä.

Vääränlaiset vaatteet. Joskus matkustaessani uuteen kohteeseen huomaan vasta paikan päällä millaisista vaatteista pidän siellä ja mitkä sopivat parhaiten paikalliseen ilmastoon. Karpathoksella käytin samoja mekkoja, enkä juurikaan koskenut mukana olleisiin shortseihin, kun taas Kapkaupunkiin olin pakannut liian kesäisiä vaatteita. Kieltämättä se harmittaa, jos sopivat vaatteet ovat jääneet kotiin ja sitten tulee pukeuduttua samoihin lemppareihin päivästä toiseen.

Hiustensuoristin kosteassa ilmastossa. Vaikka suoristusrauta on aina mukana, ei siitä ole mitään hyötyä Thaimaan kaltaisessa trooppisessa ilmastossa. Luonnonkiharat hiukseni menevät ainoastaan siihen suuntaan, mihin itse haluavat, vaikka niitä suoristaisi kuinka paljon ilmastoidussa hotellihuoneessa. 



3 X IHANIMMAT KOKEMUKSET MATKALLA

Venematka Hondurasista Belizeen. Muistan varmasti loppuelämäni sen tunteen, kun matkustin pikaveneellä Hondurasista Belizeen. Se oli elämäni ensimmäinen kerta, kun näin turkoosia vettä ja Karibian risteilijöitä. Oli ihana huomata olevansa matkalla paikkaan, joka tuntui ensin niin kaukaiselta, mutta olikin sitten täysin toteutettavissa.

Kesä New Yorkissa. Ei varsinainen ihana kokemus matkalla, vaan kokonainen kesä ihanassa New Yorkissa. Oli kiinnostavaa asua ja elää vilkkaassa miljoonakaupungissa, matkustaa metrolla työharjoitteluun ja tutustua nähtävyyksiin, jotka olivat tuttuja televisiosta ja elokuvista. Sain useita vieraita Suomesta kesän aikana, minkä vuoksi kaupunki oli myös hyvä paikka hetkelliseen asumiseen.

Roadtrip Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa. Yksi parhaista roadtripeistä ajoittuu aurinkoiseen marraskuun viikonloppuun, jolloin olimme pienellä porukalla kolme päivää kestävällä automatkalla Irlannin pohjoisosassa. Ajoimme Galwayhin, josta hyppäsimme viime minuutilla Aran Islandille menevälle lautalle. Vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme pienen, mutta upean saaren. Paluumatkalla ihastelimme Cliffs of Moheria. Parasta oli harvinaisen upea ja aurinkoinen sää.


Kuvat ovat Tukholman Bergianska Trädgårdenista ja Helsingin Talvipuutarhasta.

TALVEN KAUNEIN PÄIVÄ LAUTTASAAREN ULKOILUPUISTOSSA HELSINGISSÄ

keskiviikko 7. helmikuuta 2018






Viime sunnuntaina Helsinki näytti miltä kaunis ja aurinkoinen talvipäivä näyttää parhaimmillaan Etelä-Suomessa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta tai ainakin siltä se tuntui pitkään jatkuneen pimeyden jälkeen. Luonto oli puhjennut kukkaan, jos niin voisi kuvailla kimmeltävää talvimaisemaa. Olin rauhallisella lähes kolmetuntia kestäneellä päiväkävelyllä Lauttasaaren ulkoilupuistossa Vattuniemessä ja ihastelin merenrannalle syntyneitä hauskoja lumen, veden ja jään muodostelmia, jotka ovat pääosassa myös näissä puhelimella räpsityissä kuvissa.






Mulla on ollut kokeilussa äänikirjasovellus viimeiset pari viikkoa, joten kävelin verkkaisesti kuulokkeet korvilla näissä ihanan aurinkoisissa maisemissa. Olen kuunnellut äänikirjaa niin työmatkalla, kuntosalilla kuin kauppareissuilla. Todella kätevä ja toimii sellaisissa tilanteissa, joissa perinteisen kirjan lukeminen ei olisi mahdollista. Aluksi kesti vähän aikaa tottua lukijan ääneen ja tapaan lukea sekä siihen, että aina ei voinut pysähtyä fiilistelemään mielenkiintoista kohtaa, mutta toisen kirjan kohdalla tykkäsin jo hommasta. Olenkin tainnut kuunnella enemmän kirjoja kuin mitä luin koko viime vuonna.







Lauttasaaren ulkoilupuisto on Vattuniemessä, aivan Lauttasaaren kärjessä. Sinne on helppo kävellä vaikka Lauttasaaren uudelta metroasemalta. Rantaviiva jatkuu Särkiniemen puistoon, jonne en tällä kertaa kuitenkaan jaksanut kävellä. Merelle päin katsottaessa eteen avautuu muutama saari, joita ennen on valtavasti erikokoisia kiviä, joissa oli mielenkiintoisia muodostelmia lumesta ja jäästä. Näkymä oli osin epätodellinen ja eriskummallinen. Ihan kuin olisin ollut jollain toisella planeetalla. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa näyttääkö siellä vielä samalta.





Paikalla oli jonkin verran myös muita ulkoilijoita lapsien, koirien ja puhelimien kanssa. Tänä vuonna en mene nauttimaan pohjoisen lumista, joten ihanaa, että pohjoisen talvi tuli käymään täällä etelässä. Tämä oli myös hyvä muistutus siitä, että vaikka olen käynyt samalla merenrannalla kesällä, oli se aivan erilainen nyt talvella. Ihanaa, että näin kauniita paikkoja löytyy myös läheltä ja niissä voi viettää aikaa isompia reissuja odotellessa. Mukavaa helmikuun ensimmäistä kokonaista viikkoa kaikille!



© Elina Marjaana • Theme by Maira G.