EDULLINEN HOTELLIAAMIAINEN ILMAN MAJOITTUMISTA - VINKKEJÄ JA KOKEMUKSIA

torstai 31. elokuuta 2017


Paras tapa kiireettömän vapaa-aamun aloittamiseen on runsas ja maittava aamiainen, parhaimmillaan buffetista tarjoiltuna. Tämä ei tietenkään ole todellisuuttani kuin muutaman kerran vuodessa. Normaalisti syön nopeasti keitetyn kaurapuuron pakastemustikoilla. Onneksi olen löytänyt helpon ja vieläpä erittäin edullisen tavan lisätä buffet-aamiaisten määrää - käyn hotelliaamiaisella ilman, että majoitun kyseisessä hotellissa. Kätevää, eikö? Tässä muutamia vinkkejä ja kokemuksia. Jos et jaksa lukea kaikkea, lue ainakin Radisson Blu Plazasta. Tai jos et lue, niin mene edes aamiaiselle, sillä se on jotain mieletöntä.

Kuinka toimia?

Hanki CityShoppari-kortti. Kortti on maksullinen ja voimassa vuoden kerrallaan. Sen saa kuitenkin ilmaiseksi, jos lataa Pivo-sovelluksen puhelimeen. CityShoppari on edullisin tapa nauttia hotelliaamiaista, sillä sen kautta saa kaksi aamiaista yhden hinnalla tiettyihin hotelleihin Helsingissä ja muutamassa muussa isommassa kaupungissa. Mukana on muun muassa Radisson Blun ja Holiday Innin hotelleita. Aamiaisen hinnaksi jää noin 10-12 euroa per henkilö paikasta riippuen, mikä on todella vähän runsaasta buffetista. En ole varma, mutta aamupalan voi ehkä maksaa lounasseteleillä. Jos jollakin on tietoa asiasta, niin kerro ihmeessä, sillä silloinhan tarjous vain paranee.

Miksi mennä?

Rakastan hotelleja, mutta majoitun niissä harvoin, joten aamiaisen ansiosta pääsen nauttimaan hotellin tarjoamasta kansainvälisestä tunnelmasta ja lievittämään kaukokaipuutani. Tämä on loistava tapa päästä hetkelliseen lomatunnelmaan, vaikka viettäisi viikonloppua tutussa kotikaupungissa tai muualla Suomessa. Parin tunnin ruokailun ja keskustelun jälkeen on ihana jatkaa vapaapäivää, ja seuraavaa ruokailua voi harkita vasta alkuillasta. Myös aiemmin vieraat hotelliketjut ovat tulleet uudella tavalla tutuiksi ja kynnys majoittua niihin on madaltunut. Toivottavasti myös muut hotellit innostuvat vastaavanlaisesta tarjouksesta, sillä ainakin tämä aamupalaihminen tarttuu siihen välittömästi. 




Radisson Blu Plaza 

Olen käynyt aamiaisella neljässä eri hotellissa ja ehdoton suosikkini on Radisson Blu Plaza Mikonkatu 23:ssa Helsingissä. Täällä voit nauttia hetkellisestä hemmottelusta, pöytiin tarjoiltavasta kahvista ja vastapaistetuista vohveleista. Ymmärrän täysin, miksi hotellissa halutaan majoittua sen tunnelman ja ympäristön vuoksi. Onhan se ehdottomasti muita hienostuneempi ja elegantimpi. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa, vastaanottotiskiä vastapäätä sijaitsevassa aamiaissalissa on taivasta hipova huonekorkeus, vaaleita pylväskoristeita ja business-asiakkaille tarkoitettu parvi. Asiakaspalvelu on henkilökohtaista ja ensiluokkaista myös hotellin ulkopuolisille asiakkaille.

Super Breakfast -aamiaisella kaikki on kohdallaan ja valikoimaa on enemmän kuin mitä kohtuudella jaksaa syödä. Leipää, jogurttia, hedelmiä, marjoja, puuroa, vihanneksia, leikkeleitä ja laaja valikoima lämpimiä vaihtoehtoja - tästä ei aamupala helposti parane. Vaihtelua hakevalle löytyy myös soijamaitoa, valmiita marjasmoothieta ja kurkulla maustettua vettä. Tyypillisen valikoiman lisäksi tarjolla on erilaisilla täytteillä valmistettuja herkullisia omeletteja ja rapeita vohveleita. Täytä lappu ja jätä se kokille, niin voit hakea muutaman minuutin kuluttua omasi. Kahville, teelle ja mehulle on omat saarekkensa. Lisäksi kuumia juomia tarjoillaan suoraan pyötään ja mikä parasta, viimeksi tuotiin myös terveellistä karpalomehua shottilasisssa. Gluteenittomat tuotteet on aseteltu omaan kaappiinsa ja sieltä löytyy herkkuja karjalanpiirakoista marjamysliin ja sitruunamuffinseihin.

Aamiaisessa oli vain kaksi huonoa puolta - valitettavasti se loppuu aikanaan ja sen jälkeen muut aamiaiset tuntuvat hieman latteilta.






Radisson Blu Royal 

Tunsin Radisson Blu -ketjun aikaisemmin ainoastaan mainoksista ja hotelleita vertailevilta nettisivuilta, mutta en ole koskaan majoittunut sen hotellissa, enkä muistaakseni edes käynyt sisällä. Helsingin Kampissa Runeberginkatu 2:ssa sijaitseva Radisson Blu Royal oli ensimmäinen kohteeni aamupalaturneella ja siksi sillä on etulyöntiasema. Olen käynyt hotellissa kaksi kertaa ja tunnelma oli erilainen johtuen pöytävalinnasta.

Super Breakfast -aamiainen tarjoillaan hotellin ensimmäisessä kerroksessa vastaanottoaulan vasemmalla puolella salissa, joka jakautuu kahteen erilaiseen tilaan. Ensimmäisellä kerralla istuin ystäväni kanssa salin etuosassa sijaitsevassa tunnelmallisessa pöytänurkkauksessa, toisella kerralla saimme pöydän isommasta ruokailuhuoneesta, josta oli tunnelma kaukana. Meiltä kysyttiin pöytävarausta, mutta sellainen ei ollut käynyt edes mielessä. Soita siis etukäteen ja tee pöytävaraus ainakin suostuimpina viikonloppuina, jotta pääset tunnelmalliselle puolelle.

Aamupala oli monipuolinen, maukas ja kauniisti aseteltu. Tarjolla on kaikkea, mitä oikealta buffetaamiaiselta voi odottaa tuoreesta leivästä laajaan vihannes- ja leikkelevalikoimaan, erilaisiin jugurtteihin, puuroon ja lämpimiin ruokiin. Munakkaita saa tilata erilaisilla täytteillä ja mikä parasta, marjaisa aamusmoothie löytyy myös. Gluteenittomat tuotteet on sijoitettu hyvin, eikä niiden kohdalla ole kontaminaatiovaaraa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista, kun kysyin onko gluteenitonta valmisleipää mahdollista lämmittää. Erittäin hyvä peruskokemus kaikin puolin.
 




Radisson Blu Aleksanteri 
 
Nettisivujen mukaan Helsingissä Albertinkatu 34:ssä sijaitseva Radisson Blu Aleksanteri on kotia rakastavan ihmisen unelmahotelli, sillä siinä yhdistyvät kotoisan boutique-hotellin ja kansainvälisen hotelliketjun parhaat puolet. Ensivaikutelma on juurikin kuvatun kaltainen. Ihastuin vastaanottoaulan design-tuotteisiin ja muihin skandinavisiin yksityiskohtiin. Minut ja ystäväni otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin Super Breakfast -aamiaiselle, joka tarjoillaan hotellin ensimmäisessä kerroksessa vastaanottotiskin oikealla puolella. Valitsimme itsellemme mieleisen pöydän ikkunan vierestä. Paikka oli todella rauhallinen, joten valinnanvaraa oli paljon. 

Aamiainen oli kattava ja maukas, tosin melko tavanomainen. Sen asettelu ja erityisesti ihastuttavat tarjoiluvadit hivelivät esteettistä silmääni. Yksityiskohtiin oli todella kiinnitetty huomiota. Keräsin lautaselle vihanneksia ja juustoja, tein annoksen maustamattomasta jogurtista ja marjoista sekä kokosin päivän proteiinit raejuustosta ja munakokkelista. Ainut harmittava asia oli, kun otin gluteenitonta leipää muovipussista ja se oli homeessa. Vein paketin tarjoilijalle ja sain hetken kuluttua uutta leipää, tosin en ollut täysin vakuuttunut senkään tuoreudesta. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen ikävä tapaus ja gluteenittomat tuotteet säilytetään jatkossa oikein. Parasta aamiaisessa oli hotellin raikas sisustus, rauhallinen tunnelma ja keskeinen sijainti kantakaupungissa. Myös vastaanotto hotellin ulkopuolelta tuleville asiakkaille oli erittäin ystävällinen.

* * *
Kirjoituksen kuvat ovat Radisson Blu Plazasta. Kirjoitusta ei ole tehty yhteistyössä siinä mainittujen tahojen kanssa.




KOHVIK MUST PUUDEL - TALLINNAN KIEHTOVIN KAHVILA

tiistai 29. elokuuta 2017


Jos haluat nauttia kahvisi mielenkiintoisessa ympäristössä, Kohvik Must Puudel on takuulla sinun juttusi. Vaarana tosin on, että ympäristö vie kaiken huomiosi, etkä muista nauttia tilaamastasi juomasta. Tallinna on mielenkiintoisten kahviloiden luvattumaa, enkä ole käynyt kertaakaan tylsässä paikassa. Kohvik Must Puudel on takuulla yksi kiehtovimmista, sillä sen sisustuksessa, pohjaratkaisussa ja sisäpihalla riittää ihmettelemistä pidemmäksi aikaa.




Vanhankaupungin kapealla kadulla, Muurivahe 20:ssä sijaitseva kahvila on kaikkea mahdollista ja vielä enemmän. Se muodostuu useista erikokoisista ja eri tavalla sisustetuista huoneista sekä jännittävästä puutarhasta. Yksi huone on värikäs ja iloinen, toinen vaalea ja minimalistinen. Kolmannessa on pieniä pöytäryhmiä ja kirjahylly, neljännessä roikkuu polkupyörä yhdellä ja valotaulu toisella seinällä. Pöydät ja tuolit ovat keskenään erilaisia myös puutarhassa. Marimekon kankaat koristavat pöytiä sulassa sovussa, vaikka värit ja kuosit loistavat levottomuuttaan. Kaikki on sopivasti mautonta.





Palvelu oli ystävällistä ja tilaa oli hyvin lauantaipäivänä. Paikalla oli muutamia turisteja ja paikallisia, mutta suurin osa pöydistä oli tyhjiä tai varattuja. Join pelkän cappuccinon, mutta lasivitriinissä on makeita ja suolaisia herkkuja sekä käsittääkseni kahvilasta saa myös ruokaisampia vaihtoehtoja. Vaikeinta ei ole kuitenkaan valita, mitä tilaat, vaan missä istut. Tykkäsin erityisesti kahvilan sisätilojen sisustuksesta, jonka monivivahteisuus saa tuntemaan vähän kuin eri huoneet olisivat eri kahviloita. Hyvä syy palata uudelleen ja uudelleen.

EX TEMPORE RISTEILY TALLINNAAN

sunnuntai 27. elokuuta 2017


Kun sääennuste näyttää puolipilvistä ja päiväristeily maksaa kymmenen euroa, on vain yksi järkevä vaihtoehto - varata matka Tallinnaan. Innostuin lähtemään päiväksi yhteen suosikkikaupungeistani ja vieläpä yksin, koska kaipasin rentoa ja rauhallista tekemistä viikonlopuksi. Olen käynyt Tallinnassa vasta pari kertaa tänä vuonna, joten kolmas reissu mahtui loistavasti samalle vuodelle. Päivän suunnitelma oli selkeä - hyvää kahvia, loistavaa ruokaa ja jotain uutta, mitä en ole ennen nähnyt.





Päivä ei alkanut hyvin. Kun laiva saapui satamaan, taivaalta satoi kissoja ja koiria ja olin jättänyt sateenvarjon kotiin. Sadekuuro kesti onneksi vain hetken ja lyhyen katoksen alla hengailun ja vesilammikoiden väistelyn jälkeen päivästä tuli todella hyvä, jopa aurinkoinen. Kiersin vanhoissa tutuissa paikoissa ja tutustuin muutamaan uuteen ja mielenkiintoiseen. Aloitin päivän Rottermannin alueelta kiertämällä sen ihastuttavia kortteleita ja käymällä parissa vaatekaupassa. Seuraavaksi tarkoituksenani oli mennä aamukahville hyvästä kahvistaan tunnettuun espresso-paikkaan, mutta perillä huomasin, että se on kiinni viikonloppuisin. Olin nälkäinen ja kahvin tarpeessa, joten menin viereiseen Reval Cafehen, joka oli kerrassaan ihastuttava. Jostain syystä tämän ketjun kahvilat ihastuttavat joka kerta, vaikka yleensä ketjukahvilat ovat ennalta-arvattavia ja toistavat samaa kaavaa. 



Yhdestä kahvilasta on hyvä suunnata, noh, tietenkin viinilasilliselle ja sitten toiseen kahvilaan. Menin viereisen hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan loungeen, josta oli varmasti kaupungin komeimmat ja sillä hetkellä tuulisimmat maisemat. Puolen tunnin istuskelun ja wifi-yhteyden jälkeen otin suunnaksi vanhankaupungin ja siellä sijaitsevan Kohvik Must Puudelin. Olin nähnyt kahvilasta muutamia mielenkiintoisia kuvia ja sen nimi kuulosti hauskalta lausua. Lyhyt kävelymatka kesti ikuisuuden, kun ihastelin vanhoja rakennuksia, nautin pilvenraosta pilkottavasta auringosta ja väistelin muita turisteja. Perillä kahvilassa en malttanut nauttia cappuccinoa rauhassa, kun olin niin innoissani sen sisustuksesta. Joka puolella oli mielenkiintoisia yksityiskohtia, uutta ja vanhaa, minimalistista ja täysin överikirjavaa. Kirjoitan Tallinnan kahviloista vielä lisää, sillä ne ovat ihan omaa luokkaansa ja usein täysin toisesta maailmasta.




Täysin toisesta maailmasta on myös Linnahall, vanha neuvostoaikainen kulttuuri- ja urheilukeskus, josta pari yläpuolella olevaa kuvaa on. Miten on mahdollista, että en ole tiennyt näin ison, jännittävän ja graffitintäyteisen maamerkin olemassaolosta ennen viime viikkoa, jolloin ystäväni kertoi käyneensä siellä? Jos tykkäät rumista, mutta vaikuttavan näköisistä paikoista, niin tykkäät myös tästä. Linnahallissa mietin, mitä teen seuraavaksi. Suuntaanko läheiselle Kalamajan alueelle syömään vai kävelenkö kaupungin toisella laidalla olevalle Kadriorgin ulkoilualueelle? Jälkimmäinen vaihtoehto houkutteli enemmän, vaikka aikaa ei ollut paljon. Kävelin muutaman kilometrin matkan puolijuoksua. Ihastelin suihkulähteitä, värikkäitä kukkia ja punaista palatsia paikan päällä ja sitten palasin ruokakaupan ja Sadama Turgin kautta takaisin satamaan. Olin kävellyt noin 27 000 askelta, niistä pari tuhatta Suomen puolella. Jalat huusivat lepoa, mutta mieli olisi halunnut kiertää vielä pari kivaa paikkaa. Tuntuu, että Tallinnassa on joka kerta jotain uutta nähtävää.

PÄIVÄRETKI OLYMPOKSEN JA DIAFANIN KYLIIN

torstai 24. elokuuta 2017


Mikä ihmeen Olympoksen kylä?

Karpathoksen saaren tunnetuin vuoristokylä, Olympos, sijaitsee saaren pohjoisrannikolla ja siitä on kehittynyt merkittävä nähtävyys saaren mittakaavassa. Kylässä on alle 300 asukasta, joten puhumme todella pienestä ja intiimistä kylästä. Kylä tunnetaan melko perinteisestä karpathoslaisesta elämänmenosta, perinneasuihin pukeutuvista asukkaistaan ja upeista maisemista merelle. Olympoksessa on vietetty eristäytynyttä elämää ilman kylään johtavaa tietä, sähköjä tai matkailijoita aina 1980-luvulle asti. Jos matkustat Karpathokselle, tätä ei kannata missään nimessä jättää väliin.







Järjestetty kokopäiväretki

Menimme Olympoksen kylään Apollomatkojen päiväretkellä, joka oli samalla ainut tekemämme valmis retki. Päädyimme tähän vaihtoehtoon siksi, että se tuntui helpolta tavalta tutustua syrjäiseen kylään, sen historiaan ja nykyelämään. Olympokselle pääsee myös omatoimisesti esimerkiksi autolla, bussilla tai paikallisten matkanjärjestäjien kautta laivalla. Päiväretkemme alkoi aamukahdeksalta, kun bussi tuli hakemaan viereisestä hotellista satamaan. Menimme laivalla Karpathoksen itärannikkoa pitkin pari tuntia ja saavuimme Diafanin pieneen kylään, josta ajoimme puolen tunnin bussimatkan Olympokselle. Paikan päällä meillä oli noin tunnin opastettu kierros, jonka aikana tutustuimme muun muassa Neitsyt Marian kirkkoon, papin asuntoon, oliiviöljyn valmistamiseen ja upeisiin merimaisemiin. Kierroksen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä omatoimisesti, minkä jälkeen bussi vei takaisin Diafaniin. Diafanissa omatoimista aikaa oli vähän yli tunti ja sen jälkeen palasimme laivalla Pigadiaan. 

Olen osallistunut vain kerran aikaisemmin matkanjärjestäjän valmisretkelle ja siitä on aikaa noin 15 vuotta. Olin positiivisesti yllättänyt, miten helppoa ja vaivatonta kahteen kylään tutustuminen oli ja miten oppaan johdolla paikoista sai enemmän tietoa kuin omatoimisesti kiertelemällä ja opaskirjaa lukemalla. Päivän aikataulu oli suunniteltu hyvin ja opastettujen kierrosten ja omatoimisen ajan suhde oli toimiva. Oli mielenkiintoista kuulla Olympoksen historiasta, oliiviöljyn valmistuksesta ja tavata paikallisia yrittäjiä. Samalla, kun kävelimme oppaan johdolla kylässä, siitä sai hyvän kokonaiskuvan ja mieleen oli helppo painaa paikkoja, joihin halusi palata kierroksen jälkeen. Voisin kuvitella, että järjestetty retki sopii hyvin tämänkaltaisiin kohteisiin, joilla on kiehtova historia ja kiinnostavia paikkoja piilossa, kuten vierailemamme paikallinen koti, mutta esimerkiksi Karpathoksen rannoille pääsee yhtä helposti ja paljon edullisemmin omatoimisesti.





 

Komeita maisemia ja kirkko rinteen reunalla

Kun opastettu kierros oli ohi, minulla ja ystävälläni oli yksi tavoite - tutustua hulppeisiin maisemiin, joista olimme nähneet vilahduksia ja tallentaa ne kameran muistikortille. Kävimme ensin kahvilla ja sen jälkeen suuntasimme Olympoksen merenpuoleiselle rinteelle kohti valkoista kirkkoa, joka sijaitsi aivan kylän vasemmassa laidassa. Mitkä maisemat! Kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle voimakkaan tuulen ja aidattomien portaiden yhdistelmä meinasi olla liikaa, mutta lopulta uskalsin kävellä kirkonportaita alas, tosin en aivan kirkon pihaan asti. Kävelymatka Olympoksen keskustasta kirkkoon oli muutamia kymmeniä tai korkeintaan satoja metrejä. Kävelimme kapeaa polkumaista tietä, kiersimme paikallisten talojen ympäri ja ihmettelimme uusien ja vanhojen rakennuksen yhteiseloa. Matkalla näimme vain muutaman paikallisen, emmekä yhtään turistia. Todellakin käymisenarvoinen paikka, jos ei ole liikuntarajoitteita.

Parasta Olympoksessa oli maisemien ihailu, niin merimaisemien kuin vaaleiden, mäenrinteessä lepäävien rakennusten. Kylän laidalle kulkee hyväkuntoinen autotie, mutta keskustassa ei liikuta autolla, lähinnä vain kävellen. Vastaan tulee paikalliseen asuun pukeutuneita naisia ja enemmän iäkkäitä kuin nuoria ihmisiä. Jos muistan oikein, opas kertoi, että kylään tuli sähköt vuonna 1979. Toki turistiryhmät ovat vallanneet kylän muutaman tunnin kierroksillaan ja paikalliset osaavat markkinoida omia tuotteitaan, mutta itse en näe tätä pelkästään huonona asiana. Kun katselin ympärilleni, näin haastavaa, melko kuivaa maastoa, enkä monia mahdollisuuksia elinkeinonharjoittamiseen. On pelkästään reilua maksaa muutama euro kahvista, ruoasta tai paikallisesta oliiviöljystä, kun samalla pääsee ihailemaan maisemia ja melko perinteisenä säilyneen kylän tunnelmaa. Ihastuin Olympokseen kovasti ja menisin sinne mielelläni uudestaan. Kylä on niin pieni, että sen kaikki kadut on kävelty päästä päähän puolessa päivässä, mutta siihen kannattaa varautua, että matkalla on satoja ellei tuhansia portaita.
 




Diafanin pienen pieni kylä

Diafanin kylä jäi itselleni melko vieraaksi, sillä olimme siellä reilun tunnin ja suurimman osan ajasta istuimme ravintolassa myöhäisellä lounaalla. Kylässä on kiva rantakatu, jonka varrella on kahviloita, ravintoloita, hotelleita ja muutama kauppa sekä pitkä uimaranta. En mennyt uimaan, sillä aikaa oli vähän ja olimme lounaan tarpeessa. Valitsimme ensimmäisen tai toiseen vastaan tulevan ravintolan, jossa oli hyvää ruokaa, mutta liian innokas sisäänheittäjä. Hänen menoaan oli hauska seurata vieressä, kun keskittyminen oli kokonaan siinä, miten ravintolaan saa uusia asiakkaita, eikä ollenkaan siinä, kuka on tilannut mitä ja milloin. Kasvismunakas oli kuitenkin hyvä, joten ruoasta ei voi valittaa, vaikka palvelu olikin melkoisen levotonta. Valitettavasti en osaa sanoa kylästä juuri muuta, mutta reilun tunnin kokemuksella voisin sanoa, että se sopii hyvin osaksi muuta retkeä, mutta ei itsessään tarjoa kovin erikoisia kokemuksia.





 


* * *
Kirjoitusta ei ole tehty yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Kirjoittaja on maksanut retken itse ja kertoo siitä osana matkakokemustaan.
© Elina Marjaana Travel Blog • Theme by Maira G.