EX TEMPORE RISTEILY TALLINNAAN

EX TEMPORE RISTEILY TALLINNAAN

• sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kun sääennuste näyttää puolipilvistä ja päiväristeily maksaa kymmenen euroa, on vain yksi järkevä vaihtoehto - varata matka Tallinnaan. Innostuin lähtemään päiväksi yhteen suosikkikaupungeistani ja vieläpä yksin, koska kaipasin rentoa ja rauhallista tekemistä viikonlopuksi. Olen käynyt Tallinnassa vasta pari kertaa tänä vuonna, joten kolmas reissu mahtui loistavasti samalle vuodelle. Päivän suunnitelma oli selkeä - hyvää kahvia, loistavaa ruokaa ja jotain uutta, mitä en ole ennen nähnyt.

Päivä ei alkanut hyvin. Kun laiva saapui satamaan, taivaalta satoi kissoja ja koiria ja olin jättänyt sateenvarjon kotiin. Sadekuuro kesti onneksi vain hetken ja lyhyen katoksen alla hengailun ja vesilammikoiden väistelyn jälkeen päivästä tuli todella hyvä, jopa aurinkoinen. Kiersin vanhoissa tutuissa paikoissa ja tutustuin muutamaan uuteen ja mielenkiintoiseen. Aloitin päivän Rottermannin alueelta kiertämällä sen ihastuttavia kortteleita ja käymällä parissa vaatekaupassa. Seuraavaksi tarkoituksenani oli mennä aamukahville hyvästä kahvistaan tunnettuun espresso-paikkaan, mutta perillä huomasin, että se on kiinni viikonloppuisin. Olin nälkäinen ja kahvin tarpeessa, joten menin viereiseen Reval Cafehen, joka oli kerrassaan ihastuttava. Jostain syystä tämän ketjun kahvilat ihastuttavat joka kerta, vaikka yleensä ketjukahvilat ovat ennalta-arvattavia ja toistavat samaa kaavaa. 

Yhdestä kahvilasta on hyvä suunnata, noh, tietenkin viinilasilliselle ja sitten toiseen kahvilaan. Menin viereisen hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan loungeen, josta oli varmasti kaupungin komeimmat ja sillä hetkellä tuulisimmat maisemat. Puolen tunnin istuskelun ja wifi-yhteyden jälkeen otin suunnaksi vanhankaupungin ja siellä sijaitsevan Kohvik Must Puudelin. Olin nähnyt kahvilasta muutamia mielenkiintoisia kuvia ja sen nimi kuulosti hauskalta lausua. Lyhyt kävelymatka kesti ikuisuuden, kun ihastelin vanhoja rakennuksia, nautin pilvenraosta pilkottavasta auringosta ja väistelin muita turisteja. Perillä kahvilassa en malttanut nauttia cappuccinoa rauhassa, kun olin niin innoissani sen sisustuksesta. Joka puolella oli mielenkiintoisia yksityiskohtia, uutta ja vanhaa, minimalistista ja täysin överikirjavaa. Kirjoitan Tallinnan kahviloista vielä lisää, sillä ne ovat ihan omaa luokkaansa ja usein täysin toisesta maailmasta.

Täysin toisesta maailmasta on myös Linnahall, vanha neuvostoaikainen kulttuuri- ja urheilukeskus, josta pari yläpuolella olevaa kuvaa on. Miten on mahdollista, että en ole tiennyt näin ison, jännittävän ja graffitintäyteisen maamerkin olemassaolosta ennen viime viikkoa, jolloin ystäväni kertoi käyneensä siellä? Jos tykkäät rumista, mutta vaikuttavan näköisistä paikoista, niin tykkäät myös tästä. Linnahallissa mietin, mitä teen seuraavaksi. Suuntaanko läheiselle Kalamajan alueelle syömään vai kävelenkö kaupungin toisella laidalla olevalle Kadriorgin ulkoilualueelle? Jälkimmäinen vaihtoehto houkutteli enemmän, vaikka aikaa ei ollut paljon. Kävelin muutaman kilometrin matkan puolijuoksua. Ihastelin suihkulähteitä, värikkäitä kukkia ja punaista palatsia paikan päällä ja sitten palasin ruokakaupan ja Sadama Turgin kautta takaisin satamaan. Olin kävellyt noin 27 000 askelta, niistä pari tuhatta Suomen puolella. Jalat huusivat lepoa, mutta mieli olisi halunnut kiertää vielä pari kivaa paikkaa. Tuntuu, että Tallinnassa on joka kerta jotain uutta nähtävää.