SLIDER

PÄIVÄRETKI OLYMPOKSEN JA DIAFANIN KYLIIN


Mikä ihmeen Olympoksen kylä?

Karpathoksen saaren tunnetuin vuoristokylä, Olympos, sijaitsee saaren pohjoisrannikolla ja siitä on kehittynyt merkittävä nähtävyys saaren mittakaavassa. Kylässä on alle 300 asukasta, joten puhumme todella pienestä ja intiimistä kylästä. Kylä tunnetaan melko perinteisestä karpathoslaisesta elämänmenosta, perinneasuihin pukeutuvista asukkaistaan ja upeista maisemista merelle. Olympoksessa on vietetty eristäytynyttä elämää ilman kylään johtavaa tietä, sähköjä tai matkailijoita aina 1980-luvulle asti. Jos matkustat Karpathokselle, tätä ei kannata missään nimessä jättää väliin.







Järjestetty kokopäiväretki

Menimme Olympoksen kylään Apollomatkojen päiväretkellä, joka oli samalla ainut tekemämme valmis retki. Päädyimme tähän vaihtoehtoon siksi, että se tuntui helpolta tavalta tutustua syrjäiseen kylään, sen historiaan ja nykyelämään. Olympokselle pääsee myös omatoimisesti esimerkiksi autolla, bussilla tai paikallisten matkanjärjestäjien kautta laivalla. Päiväretkemme alkoi aamukahdeksalta, kun bussi tuli hakemaan viereisestä hotellista satamaan. Menimme laivalla Karpathoksen itärannikkoa pitkin pari tuntia ja saavuimme Diafanin pieneen kylään, josta ajoimme puolen tunnin bussimatkan Olympokselle. Paikan päällä meillä oli noin tunnin opastettu kierros, jonka aikana tutustuimme muun muassa Neitsyt Marian kirkkoon, papin asuntoon, oliiviöljyn valmistamiseen ja upeisiin merimaisemiin. Kierroksen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä omatoimisesti, minkä jälkeen bussi vei takaisin Diafaniin. Diafanissa omatoimista aikaa oli vähän yli tunti ja sen jälkeen palasimme laivalla Pigadiaan. 

Olen osallistunut vain kerran aikaisemmin matkanjärjestäjän valmisretkelle ja siitä on aikaa noin 15 vuotta. Olin positiivisesti yllättänyt, miten helppoa ja vaivatonta kahteen kylään tutustuminen oli ja miten oppaan johdolla paikoista sai enemmän tietoa kuin omatoimisesti kiertelemällä ja opaskirjaa lukemalla. Päivän aikataulu oli suunniteltu hyvin ja opastettujen kierrosten ja omatoimisen ajan suhde oli toimiva. Oli mielenkiintoista kuulla Olympoksen historiasta, oliiviöljyn valmistuksesta ja tavata paikallisia yrittäjiä. Samalla, kun kävelimme oppaan johdolla kylässä, siitä sai hyvän kokonaiskuvan ja mieleen oli helppo painaa paikkoja, joihin halusi palata kierroksen jälkeen. Voisin kuvitella, että järjestetty retki sopii hyvin tämänkaltaisiin kohteisiin, joilla on kiehtova historia ja kiinnostavia paikkoja piilossa, kuten vierailemamme paikallinen koti, mutta esimerkiksi Karpathoksen rannoille pääsee yhtä helposti ja paljon edullisemmin omatoimisesti.





 

Komeita maisemia ja kirkko rinteen reunalla

Kun opastettu kierros oli ohi, minulla ja ystävälläni oli yksi tavoite - tutustua hulppeisiin maisemiin, joista olimme nähneet vilahduksia ja tallentaa ne kameran muistikortille. Kävimme ensin kahvilla ja sen jälkeen suuntasimme Olympoksen merenpuoleiselle rinteelle kohti valkoista kirkkoa, joka sijaitsi aivan kylän vasemmassa laidassa. Mitkä maisemat! Kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle voimakkaan tuulen ja aidattomien portaiden yhdistelmä meinasi olla liikaa, mutta lopulta uskalsin kävellä kirkonportaita alas, tosin en aivan kirkon pihaan asti. Kävelymatka Olympoksen keskustasta kirkkoon oli muutamia kymmeniä tai korkeintaan satoja metrejä. Kävelimme kapeaa polkumaista tietä, kiersimme paikallisten talojen ympäri ja ihmettelimme uusien ja vanhojen rakennuksen yhteiseloa. Matkalla näimme vain muutaman paikallisen, emmekä yhtään turistia. Todellakin käymisenarvoinen paikka, jos ei ole liikuntarajoitteita.

Parasta Olympoksessa oli maisemien ihailu, niin merimaisemien kuin vaaleiden, mäenrinteessä lepäävien rakennusten. Kylän laidalle kulkee hyväkuntoinen autotie, mutta keskustassa ei liikuta autolla, lähinnä vain kävellen. Vastaan tulee paikalliseen asuun pukeutuneita naisia ja enemmän iäkkäitä kuin nuoria ihmisiä. Jos muistan oikein, opas kertoi, että kylään tuli sähköt vuonna 1979. Toki turistiryhmät ovat vallanneet kylän muutaman tunnin kierroksillaan ja paikalliset osaavat markkinoida omia tuotteitaan, mutta itse en näe tätä pelkästään huonona asiana. Kun katselin ympärilleni, näin haastavaa, melko kuivaa maastoa, enkä monia mahdollisuuksia elinkeinonharjoittamiseen. On pelkästään reilua maksaa muutama euro kahvista, ruoasta tai paikallisesta oliiviöljystä, kun samalla pääsee ihailemaan maisemia ja melko perinteisenä säilyneen kylän tunnelmaa. Ihastuin Olympokseen kovasti ja menisin sinne mielelläni uudestaan. Kylä on niin pieni, että sen kaikki kadut on kävelty päästä päähän puolessa päivässä, mutta siihen kannattaa varautua, että matkalla on satoja ellei tuhansia portaita.
 




Diafanin pienen pieni kylä

Diafanin kylä jäi itselleni melko vieraaksi, sillä olimme siellä reilun tunnin ja suurimman osan ajasta istuimme ravintolassa myöhäisellä lounaalla. Kylässä on kiva rantakatu, jonka varrella on kahviloita, ravintoloita, hotelleita ja muutama kauppa sekä pitkä uimaranta. En mennyt uimaan, sillä aikaa oli vähän ja olimme lounaan tarpeessa. Valitsimme ensimmäisen tai toiseen vastaan tulevan ravintolan, jossa oli hyvää ruokaa, mutta liian innokas sisäänheittäjä. Hänen menoaan oli hauska seurata vieressä, kun keskittyminen oli kokonaan siinä, miten ravintolaan saa uusia asiakkaita, eikä ollenkaan siinä, kuka on tilannut mitä ja milloin. Kasvismunakas oli kuitenkin hyvä, joten ruoasta ei voi valittaa, vaikka palvelu olikin melkoisen levotonta. Valitettavasti en osaa sanoa kylästä juuri muuta, mutta reilun tunnin kokemuksella voisin sanoa, että se sopii hyvin osaksi muuta retkeä, mutta ei itsessään tarjoa kovin erikoisia kokemuksia.





 


* * *
Kirjoitusta ei ole tehty yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Kirjoittaja on maksanut retken itse ja kertoo siitä osana matkakokemustaan.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Elina Marjaana • Theme by Maira G.