PATIKOINTIA JA UPEITA MAISEMIA HOLMENKOLLENIN HUIPULLA
Holmenkollen tunnetaan talviurheilukisoista ja mäkihyppytornista, mutta matkailijalle Oslon Vestre Akerin kaupunginosassa sijaitseva ulkoilualue tarjoaa paljon muutakin, myös talvikauden ulkopuolella. Jos kaipaat taukoa pääkaupungin vilinästä tai raikasta happihyppelyä luonnon keskellä, Holmenkollen on sinun valintasi. Alueen korkein kohta on 371 metriä merenpinnan yläpuolella ja mäkihyppytornin huipulla olet vielä huomattavasti korkeammalla. Huipulta näkyvä sinivihreä maisema rauhoittaa, vaikka ympärillä pyörii lukuisia muita matkailijoita.
Metrolla keskustasta
Holmenkollenille pääsee kätevästi ja edullisesti metrolla noin puolessa tunnissa Oslon keskustasta. En ole ennen nähnyt metrossa yhtä paljon ihmisiä ulkoiluvaatteissa, rinkka selässä tai pyörän kanssa. Jo itse matka on kokemisen arvoinen, sillä metro kiertää vanhoista, kauniista puutaloista muodostuvien asuinalueiden läpi ja viimein, vain vähän ennen Holmenkollenin pysäkkiä tarjoilee upeita näkymiä Oslon yli. Kannattaa istua vasemmalla puolella menosuuntaan katsottuna.
Halutessasi voit jatkaa matkaa metron päätepysäkille Frognersetereniin ja kävellä hyppytornille valitsemalla sopivan reitin eripituisista vaihtoehdoista. Me kävelimme alas noin 1,5 kilometrin mittaisen metsäpolun, jonka varrella maisemat eivät olleet ihmeelliset, mutta raikas ulkoilma teki muilla tavoin terää. Ilmeisesti pidempi reitti kulkee ainakin osittain maantietä pitkin ja se saattaa olla maisemien kannalta parempi valinta.
Holmenkollenin kappeli
Mäkihyppytornin tuntumassa on Holmenkollenin kappeli, jonka alkuperäinen 1900-luvun alussa rakennettu rakennus paloi noin 25 vuotta sitten. Alun perin kappeli rakennettiin innokkaita ulkoilijoita varten, jotka halusivat osallistua sunnuntaipalvelukseen, mutta eivät halunneet jättää ulkoilua väliin. Jos haluat mennä kappelissa naimisiin, sinne on tällä hetkellä ainakin vuoden mittainen jono. Me emme käyneet rakennuksen sisätiloissa, mutta myöhemmin luin, että myös ne ovat näkemisenarvoiset.
Mäkihyppytornin tuntumassa on Holmenkollenin kappeli, jonka alkuperäinen 1900-luvun alussa rakennettu rakennus paloi noin 25 vuotta sitten. Alun perin kappeli rakennettiin innokkaita ulkoilijoita varten, jotka halusivat osallistua sunnuntaipalvelukseen, mutta eivät halunneet jättää ulkoilua väliin. Jos haluat mennä kappelissa naimisiin, sinne on tällä hetkellä ainakin vuoden mittainen jono. Me emme käyneet rakennuksen sisätiloissa, mutta myöhemmin luin, että myös ne ovat näkemisenarvoiset.
Peikkopatsas
Kun näin ensimmäisen kerran kuvan tästä isosta, tummasta peikosta, ajattelin, että tuon haluan nähdä. En olisi jaksanut matkustaa sen takia vartta vasten, mutta pienen tiedonhankinnan tuloksena selvisi, että peikko asuu Holmenkollenin metsässä, aivan mäkihyppytornin vastapäätä. 6,7 metriä korkea ilmestys tuijottaa mäkihyppytornia ja kiinnostaa varmasti ainakin perheen pienimpiä. Jostain syystä emme huomanneet virallista kävelyreittiä peikon luo, joten menimme omatoimisesti jyrkkää, mutta lyhyttä mäkeä pitkin ylös.
Mäkihyppytorni
Holmenkollen tunnetaan talviurheilusta, etenkin vuosittain järjestettävistä Holmenkollenin hiihtofestivaaleista, jonka perinteikkäät juuret yltävät vuoteen 1892 asti. Vanha mäkihyppytorni purettiin ja sen tilalle rakennettu uusi mäki valmistui vuonna 2011. Tämän enempää en perehtynyt historiaan, mutta paikan päällä käynti vahvisti sen, että mäkihyppy on ollut ja varmasti tulee aina olemaan yksi niistä asioista, joita en tässä elämässä uskaltaisi kokeilla. Ihailen kyllä todella paljon hyppääjien rohkeutta.
Hyppytornin alueella ja sen portaissa voi kierrellä vapaasti. Me ostimme noin 14 euroa maksavan pääsylipun, joka oikeuttaa niin mäkihyppymuseoon kuin hyppytornin huipulla olevalle näköalatasanteelle. Juoksimme museon läpi ja näimme vain vilauksen vanhoista puusuksista, sillä halusimme kiirehtiä ylös vievälle hissille. Kiirehtiminen ei tosin kannattanut, sillä vastassa oli pitkä, mutta melko nopeasti etenevä jono. Ylhäällä odotus palkittiin, sillä sää oli pilvetön ja maisema upea. Luonto on tietenkin hyvin samanlainen kuin Suomessa, joten mitään eksoottista huipulta ei näy vaihtelevampia pinnanmuotoja lukuun ottamatta.
Holmenkollen tunnetaan talviurheilusta, etenkin vuosittain järjestettävistä Holmenkollenin hiihtofestivaaleista, jonka perinteikkäät juuret yltävät vuoteen 1892 asti. Vanha mäkihyppytorni purettiin ja sen tilalle rakennettu uusi mäki valmistui vuonna 2011. Tämän enempää en perehtynyt historiaan, mutta paikan päällä käynti vahvisti sen, että mäkihyppy on ollut ja varmasti tulee aina olemaan yksi niistä asioista, joita en tässä elämässä uskaltaisi kokeilla. Ihailen kyllä todella paljon hyppääjien rohkeutta.
Hyppytornin alueella ja sen portaissa voi kierrellä vapaasti. Me ostimme noin 14 euroa maksavan pääsylipun, joka oikeuttaa niin mäkihyppymuseoon kuin hyppytornin huipulla olevalle näköalatasanteelle. Juoksimme museon läpi ja näimme vain vilauksen vanhoista puusuksista, sillä halusimme kiirehtiä ylös vievälle hissille. Kiirehtiminen ei tosin kannattanut, sillä vastassa oli pitkä, mutta melko nopeasti etenevä jono. Ylhäällä odotus palkittiin, sillä sää oli pilvetön ja maisema upea. Luonto on tietenkin hyvin samanlainen kuin Suomessa, joten mitään eksoottista huipulta ei näy vaihtelevampia pinnanmuotoja lukuun ottamatta.
Ravintola, simulaattori ja patikointia
Holmenkollenin alueella on paljon kaikkea, mitä en ehtinyt nähdä. Kävelymatkalla metron päätepysäkiltä Holmenkollenille on muun muassa ihastuttava ravintola, jonka terassilta on upeat näköalat niin Oslon keskustaan kuin Oslovuonolle. Hyppytornin kupeessa on mäkihyppysimulaattori, ylhäältä tornista voi laskeutua vaijereiden varassa alas ja alamäkipyöräilylle on omat reittinsä. Alueella on paljon kävelyreittejä, joten myös pidempi patikointi onnistuu. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni kävellyt enemmän, mutta tällä kertaa lounasaika ja muut suunnitelmat veivät voiton.
Holmenkollenin alueella on paljon kaikkea, mitä en ehtinyt nähdä. Kävelymatkalla metron päätepysäkiltä Holmenkollenille on muun muassa ihastuttava ravintola, jonka terassilta on upeat näköalat niin Oslon keskustaan kuin Oslovuonolle. Hyppytornin kupeessa on mäkihyppysimulaattori, ylhäältä tornista voi laskeutua vaijereiden varassa alas ja alamäkipyöräilylle on omat reittinsä. Alueella on paljon kävelyreittejä, joten myös pidempi patikointi onnistuu. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni kävellyt enemmän, mutta tällä kertaa lounasaika ja muut suunnitelmat veivät voiton.
Kannattiko käydä Holmenkollenilla?
Ja tykkäsinkö siitä? No ehdottomasti kyllä! Tykkään yhdistää ainakin lyhyen luontovisiitin kaupunkiloman yhteyteen ja Oslossa se onnistuu helposti ja halvalla. Vaihtoehtoja on valtavasti, mutta ensimmäiselle Oslon reissulle Holmenkollen on oikein sopiva, onhan se tunnetuin ja nimekkäin kollen. Myöskään hyppytornin näköalaa ei ole muualla. Varaudu kuitenkin jonottamaan ja ottamaan kuvia vierivieressä muiden kanssa, sillä pari muutakin matkailijaa on päätynyt samaan ratkaisuun kanssasi.
Mäkihyppytornin keskivaiheilla olevalle tasanteelle kiipeäminen oli myös täynnä itsensävoittamisen tunnetta. Lievähkö korkeanpaikankammo ei yleensä estä asioiden tekemistä, mutta joissain tapauksissa se vaikuttaa niihin - kuten tällä kertaa pidin kaksin käsin kiinni kaiteesta ja annoin kaikki ylimääräiset tavarat ystäväni kannettavaksi. Pelko iskee yleensä ulkotiloissa ja tilanteissa, jotka vaativat ylöspäin kiipeämistä. Tornin huipulla, hissimatkan jälkeen maisemat palkitsivat rohkeuden.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti