TALLINNA - KOLME VIIHTYISÄÄ KAHVILAA KESKUSTASSA

tiistai 1. lokakuuta 2019


Tallinna on mielenkiintoisen ja monipuolisen kahvila- ja ravintolakulttuurin luvattumaa. Sen tarjonta on osoittautunut niin loistavaksi, että Päivä Tallinnassa -risteilyn seitsemän tuntia hurahtaa helposti pelkkiä kahviloita kiertäen. Olen asunut Helsingissä kolme ja puoli vuotta ja sinä aikana käynyt Tallinnassa säännöllisesti useita kertoja vuodessa. Siitä huolimatta löydän uusia ja ennen kaikkea mielenkiintoisia paikkoja joka kerta. Viime viikolla tein extempore matkan kaupunkiin; keskiviikko-iltana ostin lipun ja reilun 12 tunnin päästä istuin ensimmäisessä kahvilassa.

1. Kohvik Komeet - Viehättävä kahvila upealla näköalalla

Ikkunapöydän näköala on uskomaton! Kahvila Komeet löytyy Solaris-keskuksen neljännestä kerroksesta, pienen kävelymatkan päässä Vanhastakaupungista ja Viru-hotellista. Suurista lattiasta kattoon ylettyvistä ikkunoista avautuu mieletön maisema komean keltaiseen oopperataloon. Herkuttelin chiavanukkaalla ja jasminteellä, jotka tarjoiltiin viehkeissä sinisissä astioissa. Komeetista saa ainakin ruokaa, leivonnaisia ja drinkkejä. Myös gluteenittomuus ymmärrettiin ja varmistettiin vielä keittiössä. Tunnelma oli rento ja rauhallinen. Vaikea uskoa, että näin ihastuttava paikka on ostoskeskuksen yläkerrassa.




2. Caffe Carissimi - Sympaattinen kahvila muurin vieressä

Tämä pieni ja tunnelmallinen kahvila löytyy Muurivahe 52:sta, läheltä Vanhankaupungin sisäänkäyntiä, joka avautuu Viru-hotellille päin. Kahvila on ensimmäisellä oikealle kääntyvällä kadulla pienen kävelymatkan päässä. Tilasin cafe latten, jonka tulin nauttimaan lounaan jälkeen. Kahviin on kirjoitettu suklaakastikkeella tai vastaavalla smile - ihan hauska idea. Puolenpäivän jälkeen paikka on rauhallinen ja siellä on muutamia asiakkaita. Istun pienessä kahdenhengen pöydässä sohvalla, mutta myös yksittäiset tuolit näyttävät pehmeiltä.



3. Kohvik August - Loistava smoothie boheemissa ympäristössä

Lounaan ja kahvin jälkeen onkin jo aika suunnata välipalalle. Olin lukenut Kohvik Augustesta etukäteen ja päätin mennä sinne, koska siellä tarjoillaan smootheja. Tilaan kerrassaan ihanan kombon - punajuuri-mustikka-basilika! Itselleni harvinainen yhdistelmä, joka toimii todella, todella hyvin. August on selvästi nuorten ja boheemien aikuisten suosiossa ja siinä on sopivasti hipsterivibaa. Sisustusta silmäilee ihan mielellään pidemmänkin tovin. Naapuripöydän puuroannos näytti herkulliselta ja lounaskeitto maksoi muistaakseni alle 5 euroa.

RENTOUTTAVA RUSKALOMA YLLÄKSELLÄ

tiistai 24. syyskuuta 2019

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Takana on ensimmäinen, mutta toivon mukaan ei viimeinen ruskamatka. Vaikka Lapin luminen talvi on tuttu jo lapsuudesta, näin ruskan sävyttämän pohjoisen ensimmäisen kerran vasta viime viikolla. Viisi vuorokautta Ylläksen Äkäslompolossa toimi loistavana ensikosketuksena pohjoisen syksyyn ja samalla rentouttavana alkuna kahden viikon lomalle. Päivät alkoivat hitailla aamuilla, kaurapuurolla ja kahvilla, mistä ne jatkuivat tuntureiden ja kurujen kautta saunanlauteille ja läheisen lammen jääkylmään veteen. Hengitimme keuhkot täyteen raikasta syysilmaa ja ihastelimme poroja mökin sohvalta.

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Yöjunalla Helsingistä Kolariin

Noin tuhannen kilometrin matka taittui suhteellisen mukavasti yöjunalla. Olen aiemmin yöpynyt makuuvaunuissa eri puolilla Etelä-Eurooppaa yli kymmenen vuotta sitten, mutta tämä oli ensimmäinen kertani suomalaisessa yöjunassa. Alun perin suunnittelin lentäväni Kittilään samalla tavalla kuin viime talven hiihtolomalla, mutta päätös lähdöstä syntyi sen verran myöhään, että juna oli järkevin ratkaisu. Säästin siitä, mistä kannattaa - eli yöunista.

Täytyy sanoa, että matka ilman makuupaikkaa oli mielenkiintoinen, mutta ei ollenkaan niin paha kuin odotin. Valmistauduin huolellisesti ottamalla mukaan unimaskin, korvatulpat, oikean tyynyn ja ison huivin, jota käytin peittona. Menomatkalla "nukuin" kahdeksan tuntia ja paluumatkalla vähän enemmän, tosin heräsin melkein joka asemalla. Aamukahvi teki tehtävänsä ja katkonaisesta yöstä huolimatta olin yllättävän pirteä. Pientä seikkailumieltä on selvästi jäljellä vielä kolmenkympin puolivälissä.

Kolarista lopulliseen kohteeseen, niin Äkäslompoloon, Ylläsjärvelle kuin Levillekin, pääsee helposti bussilla, joka lähtee rautatieaseman pihasta ja odottaa myös myöhässä olevia junia. Mekin olimme jonkin verran myöhässä. Matka Äkäslompoloon kestää puolisen tuntia ja kustantaa 12,60 euroa. Voit hypätä kyydistä pois useimpien hotellien ja muiden majoituspaikkojen kohdalla. Itse kävelin lähimmältä hotellilta vielä kilometrin verran mökille.

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Upeita kuruja, tuntureita ja saivoja

Ylläksellä on paljon nähtävää ja erilaista maastoa helposta vaativaan. Alkuviikon sateesta huolimatta pääsimme kiertämään yhden ennalta suunnitellun reitin joka päivä. Ihastelimme komeaa rotkojärveä, haastoimme fyysistä kuntoa tunturissa ja nautimme eväitä laavulla tai kodassa. Kirjoitan kohteista myöhemmin lisää, mutta tässä makupaloja parhaista:

Pakasaivo - komea rotkojärvi helpon kulkumatkan päässä. Ajoimme autolla noin 20 km Äkäslompolosta ja kävelimme parkkipaikalta 200 metriä järvelle. Hyviä näköalapaikkoja löytyy eri puolilta, joten kannattaa kiertää rauhassa.

Varkaankuru ja Kellostapulinkuru - kaksi täysin erilaista kurua, jotka on helppo yhdistää samalle päivälle. Varkaankuru on vehreä ja ilmanalaltaan kostea, Kellostapulinkuru puolestaan karu ja kivinen. 

Kukastunturi - noin 3 km pitkä nousu haastaa etenkin pyöräilijän, mutta ylhäällä maisemat palkitsevat. Oma kunto loppui vähän ennen huippua, minkä jälkeen matka jatkui pyörää taluttaen. Alastulo oli huomattavasti iisimpi. Iso suositus.

Särkitunturi - viikon suosituin turistikohde, jonka parkkipaikalla oli useita busseja. Ajoimme autolla noin 40 km Äkäslompolosta Muonion suuntaan ja kävelimme reilut kolme kilometriä helppokulkuista ylämäkeä. Polku muuttui loppumatkasta kivikkoiseksi. Reissun parhaita maisemia ehdottomasti!

Pirunkuru - komea 8 km lenkki, jonka vaativin osuus on noin puolisen kilometriä pitkä Pirunkuru. Jyrkkä ylämäki on täynnä pieniä ja vähän suurempia kiviä. Kipuaminen on lopulta huomattavasti helpompaa kuin miltä maasto näyttää, kunhan tahti pysyy rauhallisena ja keskittyminen on seuraavassa askeleessa.

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Mökkielämää, lomarutiineja ja ihastuttavia poroja

Puuteri ja ripsiväri unohtuivat meikkipussiin, raikas ulkoilma ja kuuma sauna saivat posket punoittamaan vuorotellen. Ruskaloma Lapissa on mainio tapa irrottautua arjen velvoitteista ja kaupunkielämän kiireistä. Aikakin menee sopivalla tavalla hitaasti. Vajaassa viikossa ulkoilusta, ruokailusta ja saunasta muodostuu sopivan rentouttava ja hyvällä tavalla vaihtoehtoinen lomarutiini. Alkuviikon pienet sadekuurot pakottivat viettämään aikaa mökissä tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

Ja entä ne porot? Niitä tuli vastaan joka päivä, yleensä useita kertoja. Osaa katselimme suoraan mökin sohvalta, toiset tulivat vastaan automatkalla tai kauppareissulla. Myös oravia, jäniksiä ja kuukkeleita oli liikkeellä mukavasti. 

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

Ylläs, kotimaanmatkailu, Lappi,

* * *
Nähdäänhän myös Instagramissa? 

RAVINTOLAVINKKI MAPUTOON - SYMPAATTINEN BOTANICA

sunnuntai 11. elokuuta 2019


Puutarhaa muistuttava avoin tila, joka on täynnä erilaisia pöytäryhmiä, pehmeitä sohvia ja kasveja, joiden erimuotoiset ja -sävyiset lehdet tekevät tunnelmasta maanläheisen. Puitteidensa puolesta ravintola Botanica on lähes täydellinen. Ravintola on kokonaan ulkona, mutta osa siitä on katettu. Hyvällä säällä se on loistava paikka syödä lounasta tai istua iltaa.

Botanicaan pitäisi olla helppo löytää Google Mapsin avulla, mutta näin ei välttämättä ole. Ulkopuolella ei ole kylttiä tai muuta mainintaa ravintolasta. Olin mielestäni oikeassa kohdassa Sommershieldin klinikan vastapäätä. Kysyin varmuuden vuoksi neuvoa muovituolissa yksin istuvalta vartijalta. Hän osoitti avointa porttia. Astuin sisään ja eteeni avautui aivan toisenlainen maailma. Mikä vihreys ja hiljaisuus!

Iltapäivän viinihetki

Vietin Botanicassa yhden iltapäivän aina auringonlaskuun saakka. Paikalla oli minun lisäkseni vain muutama muu asiakas. Tunnelma oli niin levollinen kuin se vain suurkaupungissa voi olla. Keskityin lukemaan kirjaa ja nauttimaan kuivasta valkkarista. Välillä avasin päiväkirjan ja kirjoitin lauseen tai pari. Aloitin säännöllisen kirjoittamisen noin vuosi sitten ja se on osoittautunut mahtavaksi keinoksi jäsennellä ajatuksia. En kirjoita joka päivä, mutta kuitenkin useana aamuna tai iltana - ja näin lomalla vaikka keskellä päivää.



Tunnelmallinen sisutus

Parasta Botanicassa on tunnelmallinen ja miellyttävä sisustus. Värimaailma on luonnonläheinen ja yksityiskohdat yhteensopivia. Viherkasveja on paljon ja osa niistä minulle täysin vieraita. Puuta ja metallia on hyödynnetty sisustuksessa runsaasti. Ravintola voisi olla sellaisenaan melkein missä päin maailmaa tahansa. Sisäänkäynnin vieressä on muutama vaaterekki, joissa on myynnissä hameita, mekkoja ja paitoja. Kauniita vaaleita sävyjä ja kevyitä materiaaleja - juuri sopivaa kesäpukeutumista.



Monipuolinen ruoka- ja viinilista

Maputo on siitä erikoinen kaupunki, että ruoan hinta ja laatu eivät useinkaan kohtaa. Suurin piirtein samalla summalla voi saada mitä tahansa laadukkaan ja todella ala-arvoisen annoksen välillä. Myöskään paikan ulkoasu ei aina kerro hintatasosta. Osa kaupungin viihtyisimmistä ravintoloista on samanhintaisia kuin huomattavasti epäsiistimmät  paikat.

Botanicaa voisi sanoa kohtuuhintaiseksi ravintolaksi. Hinnalla saa ruoan lisäksi myös rauhallisen tunnelman, siistin ympäristön ja kauniin sisustuksen, jotka joinakin päivinä merkitsevät Maputon kaltaisessa suurkaupungissa aivan yhtä paljon kuin varsinainen ruoka. Ruokalistalla on paljon kreikkalaisia ja välimerellisiä makuja; myös kasvissyöjille on useita vaihtoehtoja, unohtamatta kattavaa viinilistaa. 




* * *

Seuraathan jo Elina Marjaanaa Instagramissa? Siellä on paljon lisää matkailuinspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana - nähdään Instassa!

MOSAMBIK - TUULINEN PONTA DO OURON RANTA

lauantai 27. heinäkuuta 2019


Mosambikin eteläosassa lähellä Etelä-Afrikan rajaa on pienehkö rantakaupunki Ponta do Ouro. Se tunnetaan ennen kaikkea pitkästä rantaviivastaan ja delfiineistä. Valitettavasti en nähnyt delfiinejä, mutta kävely tuulisella rannalla teki hyvää Maputossa vietetyn kaupunkielämän jälkeen. Vaikka Ponta ei ole maailman kaunein ranta tai tarjoa parhaita palveluja, hiekka varpaiden välissä tuntuu aina yhtä hyvältä. Tai itse asiassa vielä paremmalta, kun ympärillä ei ole juuri ketään ja voimakkain ääni lähtee rantahiekkaan lyövistä aalloista.




Helppo päiväretki Maputosta

Ponta do Ouro on noin 130 km päässä Mosambikin pääkaupungista Maputosta. Viime syksynä Maputon ja Katemben välille valmistuneen sillan ja asfaltoidun tien ansiosta matka sujuu aiempaa paremmin. Aivan loppumatkaa lukuun ottamatta maantie on rauhallinen ja loistavassa kunnossa. Matka taittuu kevyesti noin puolessatoista tunnissa, eikä vaadi nelivetoa. Matkalla ajetaan Maputo Elephant Reservin läpi, jossa voi hyvällä tuurilla nähdä norsuja. 

Pontan sijainti on myös siinä mielessä hyvä, että siitä on helppo jatkaa matkaa Etelä-Afrikan puolelle esimerkiksi Kosi Bayhin tai Durbaniin. Roadtrip Etelä-Afrikan itärannikolla olisi kyllä huikea - ehkä vielä joku päivä.




Kahviloita, ravintoloita ja muutama lodge

Ponta do Ouron rannan läheisyydestä löytyy kahviloita, ravintoloita, erilaisia majoitusvaihtoehtoja ja joitakin peruspalveluja, kuten kauppa, pankki, automaatti ja bensa-asema. Osa kahviloista ja ravintoloista on niin lähellä rantaa, että niistä voi kävellä suoraan hiekalle. Kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat kuulemani mukaan ainakin Love Café ja Mango Tropical Café.

Päiväretken sijaan Ponta do Ourossa voi viettää myös yön tai useamman. Sieltä löytyy muutamia erilaisia vaihtoehtoja, joista osa on tasokkaampia ja osa sitten ei. Rinteessä olevat talot vaikuttivat kivoilta ja sopivilta isommalle porukalle. Maputon ja Pontan välillä on myös White Pearl -niminen resort, joka sopii loistavasti niille, jotka haluavat maksaa eksklusiivisesta yöpymisestä lähes 1000 euroa per yö. Insta-kuvien perusteella paikka on aikamoinen unelma! Täällä, kuten varmaan kaikkialla maailmassa, rahalla saa muun muassa rauhaa (ja oman uima-altaan).




Tuulinen, mutta rauhallinen sesongin ulkopuolella

Ponta do Ouron ranta ei ole uimaranta. Se on tuulinen, ja korkeat aallot lyövät vaahtopäitä rantahiekkaan. Ranta sopii loistavasti surffaamiseen tai ihan vain hiekalla hengailuun, jos ei häiriinny tuulen mukana kasvoille lentävästä hiekasta. Muutamilla nettisivuilla paikkaa kutsutaan a noisy party place, mutta näin sesongin ulkopuolella se oli kyllä lähempänä rauhallista keidasta. Lauantai-iltapäivänä bileistä ei ollut tietoakaan, vaan rannalla oli lähinnä muutamia lapsiperheitä ja pariskuntia. Muutama ohikulkeva kauppias pysäytti silloin tällöin, mutta muuten rannalla sai olla omissa oloissaan. Oikein mukavaa vastapainoa täysille turistirannoille. 




* * *

Seuraathan jo Elina Marjaanaa Instagramissa? Siellä on paljon lisää matkailuinspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana - nähdään Instassa!

HÄMEENLINNA - RENTOUTTAVA PÄIVÄKÄVELY AULANGONJÄRVEN YMPÄRI

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019


Viiden kuukauden suunnittelematon, mutta kaikin puolin niin tarpeellinen blogitauko, saa vihdoin ja viimein arvoisensa päätöksen. Aurinko hellii Suomea seuraavien päivien aikana ja silloin on parasta suunnata kotimaiseen luontoon. Kesäkuu oli siitä hauska, että kävin pari kertaa Hämeenlinnassa ja kiersin molemmilla kerroilla Aulangonjärven. Olin aiemmin katsellut järveä vain näkötornista. Noin 7 km  pitkä, vaihtelevassa maastossa kulkeva polku oli sen verran ihastuttava, että siitä kannatti tulla kertomaan tänne ja samalla (toivon mukaan) jatkaa rakasta, mutta viime aikoina täysin unohdettua blogiharrastusta.

Upea Aulangonjärvi

Aulanko on varmasti Hämeenlinnan tunnetuin ulkoilualue. Yksi sen parhaista kohdista on keskellä vehreää metsää kimmeltävä sininen järvi, jonka ympäri kulkee kävelyyn sopiva polku. Maasto on melko vaihtelevaa aina leveistä hiekkateistä kapeisiin pitkospuihin ja portaisiin. Matkaa kertyy noin 7 km, tosin jos et tule paikalle autolla ja innostut kävelemään vähän ylimääräistä, yhteispituus voi helposti hipoa 14 km, kuten meille kävi ensimmäisellä kerralla. Vaikka maasto on vaihteleva, se on kuitenkin pääosin helppokulkuinen, eikä matkalla ole montaa kiperää kohtaa. Portaat voi kulkea ylös tai alas kiertosuunnasta riippuen.



Maisemat näkötornista

Aulangonjärven kiertämisen voi aloittaa esimerkiksi näkötornilta, jonka läheisyydessä on parkkipaikkoja. Itse torni komeilee Aulangonvuoren päällä, joten sen huipulle kapumainen vaatii hieman työtä - ensin maastossa ja sitten portaissa rakennuksen sisällä. Kiipeäminen kuitenkin kannattaa, sillä näköala on upea. Täällä suomalainen luonto on parhaimmillaan. Jos Aulangonjärven polku oli rauhallinen ja vastaan käveli vain muutama muu, niin torni oli huomattavasti suositumpi ja kapeissa portaissa kannatti mennä varovasti.



Sibeliuksen Metsä

Aulangonjärven paras osuus ainakin omasta mielestäni on järven toisella puolella suurin piirtein näkötornia vastapäätä. Vajaan sadan hehtaarin kokoinen Sibeliuksen Metsä on vuonna 2018 perustettu luonnonsuojelualue. Sen parhaalla osuudella kapeat pitkospuut kiemurtelevat järviveden tuntumassa. Pitkospuut loppuvat (tai alkavat riippuen kumminpäin järven kiertää) laiturin ja nuotiopaikan kohdalle, josta alkaa kapuaminen ylös Kärmeskalliolle. Teräsportaiden ansiosta nousu tai lasku onnistuu helposti. Nuotio ja laituri vaikuttivat hyvältä eväspaikalta, kun taas kallion päältä on upea näköala muun muassa näkötornille.

Loistavat puitteet rauhalliselle kävelylle vai mitä?



* * *

Seuraathan jo Elina Marjaanaa Instagramissa? Siellä on paljon lisää matkailuinspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana - nähdään Instassa!

© Elina Marjaana Travel Blog • Theme by Maira G.