SLIDER

HÄMEENLINNA - RENTOUTTAVA PÄIVÄKÄVELY AULANGONJÄRVEN YMPÄRI


Viiden kuukauden suunnittelematon, mutta kaikin puolin niin tarpeellinen blogitauko, saa vihdoin ja viimein arvoisensa päätöksen. Aurinko hellii Suomea seuraavien päivien aikana ja silloin on parasta suunnata kotimaiseen luontoon. Kesäkuu oli siitä hauska, että kävin pari kertaa Hämeenlinnassa ja kiersin molemmilla kerroilla Aulangonjärven. Olin aiemmin katsellut järveä vain näkötornista. Noin 7 km  pitkä, vaihtelevassa maastossa kulkeva polku oli sen verran ihastuttava, että siitä kannatti tulla kertomaan tänne ja samalla (toivon mukaan) jatkaa rakasta, mutta viime aikoina täysin unohdettua blogiharrastusta.

Upea Aulangonjärvi

Aulanko on varmasti Hämeenlinnan tunnetuin ulkoilualue. Yksi sen parhaista kohdista on keskellä vehreää metsää kimmeltävä sininen järvi, jonka ympäri kulkee kävelyyn sopiva polku. Maasto on melko vaihtelevaa aina leveistä hiekkateistä kapeisiin pitkospuihin ja portaisiin. Matkaa kertyy noin 7 km, tosin jos et tule paikalle autolla ja innostut kävelemään vähän ylimääräistä, yhteispituus voi helposti hipoa 14 km, kuten meille kävi ensimmäisellä kerralla. Vaikka maasto on vaihteleva, se on kuitenkin pääosin helppokulkuinen, eikä matkalla ole montaa kiperää kohtaa. Portaat voi kulkea ylös tai alas kiertosuunnasta riippuen.



Maisemat näkötornista

Aulangonjärven kiertämisen voi aloittaa esimerkiksi näkötornilta, jonka läheisyydessä on parkkipaikkoja. Itse torni komeilee Aulangonvuoren päällä, joten sen huipulle kapumainen vaatii hieman työtä - ensin maastossa ja sitten portaissa rakennuksen sisällä. Kiipeäminen kuitenkin kannattaa, sillä näköala on upea. Täällä suomalainen luonto on parhaimmillaan. Jos Aulangonjärven polku oli rauhallinen ja vastaan käveli vain muutama muu, niin torni oli huomattavasti suositumpi ja kapeissa portaissa kannatti mennä varovasti.



Sibeliuksen Metsä

Aulangonjärven paras osuus ainakin omasta mielestäni on järven toisella puolella suurin piirtein näkötornia vastapäätä. Vajaan sadan hehtaarin kokoinen Sibeliuksen Metsä on vuonna 2018 perustettu luonnonsuojelualue. Sen parhaalla osuudella kapeat pitkospuut kiemurtelevat järviveden tuntumassa. Pitkospuut loppuvat (tai alkavat riippuen kumminpäin järven kiertää) laiturin ja nuotiopaikan kohdalle, josta alkaa kapuaminen ylös Kärmeskalliolle. Teräsportaiden ansiosta nousu tai lasku onnistuu helposti. Nuotio ja laituri vaikuttivat hyvältä eväspaikalta, kun taas kallion päältä on upea näköala muun muassa näkötornille.

Loistavat puitteet rauhalliselle kävelylle vai mitä?



* * *

Seuraathan jo Elina Marjaanaa Instagramissa? Siellä on paljon lisää matkailuinspiraatiota. Klikkaa @elinamarjaana - nähdään Instassa!

2 kommenttia

  1. Oi mitkä maisemat. Aulangolla on tullut usein käytyä ja on siellä patikoitu mutta ei järven ympäri. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kannattaa ehdottomasti kiertää järvi, on tosi kiva kävelyreitti. 😍

      Poista

© Elina Marjaana • Theme by Maira G.