SÄRKITUNTURI - HELPOSTI SAAVUTETTAVA TUNTURIMAISEMA
lauantai 5. lokakuuta 2019
Särkitunturi on loistava esimerkki siitä, että parhaat maisemat eivät aina ole pitkän ja vaikeakulkuisen reitin päässä. Helposta kävelymatkasta ja suhteellisen matalasta huipusta (492 m) huolimatta tunturin päällä odottavat huikeat maisemat, jotka jatkuvat hyvällä säällä Ruotsin puolelle. Se on myös sopiva retkikohde Ylläkseltä, josta välimatkaa tulee nelisenkymmentä kilometriä. Lähdimme ajamaan heti aamiaisen jälkeen, mutta siitä huolimatta saimme huomata, että emme olleet paikalla ensimmäisenä. Aloituspaikka oli helppo tunnistaa, sillä sen parkkipaikalla oli jo runsaasti autoja ja busseja. En ihmettele Särkitunturin suosiota suosituimpaan ruska-aikaan, sillä siellä pieni vaiva korvataan upealla näköalalla.
Helppokulkuinen hiekkatie huipulle
Rovaniementien varrella olevalta parkkipaikalta lähtee noin 3 km pitkä hiekkatie, joka on erinomaisessa kunnossa lähes loppuun asti. Joitakin kymmeniä metrejä ennen huippua maasto muuttuu kivikkoisemmaksi ja huipulla se on vaihtelevaa. Hiekkatie on nousujohteinen, mutta siihen mahtuu myös joitakin alamäkiä menomatkalla. Maisemat avautuvat vasta ylhäällä, joten aluksi tuntuu kuin kävelisi tavallisessa metsässä, jossa keltaiseksi värjäytyneet puut reunustavat tietä. Näimme muutaman liikkuvan läskipyörillä ja ainakin yhdellä perheellä oli lastenrattaat. Me kannoimme porukan nuorimmaista, noin puolitoistavuotiasta kummityttöäni kantorinkassa.
Pienet lammet tunturin päällä ihastuttavat!
Päivä Särkitunturilla oli siskoni suunnittelema, joten en ollut perehtynyt siihen erityisen hyvin, enkä tiennyt, mitä odottaa kauniiden maisemien lisäksi. Yllätyimme siitä, miten avara ja laaja alue tunturin päällä odotti. Siellä ei ollut vain yhtä näköalapaikkaa, vaan kokonainen leikkikenttä, jonka laidoilta avautui hulppea maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Jossain oli Pallas, toisaalla Ylläs ja Levi. Olimme bongaavinamme myös Suomen ja Ruotsin välisen rajajoen.
Mielenkiintoinen erityispiirre olivat myös pienet lammet. Niitä oli useita eri puolilla ja edellisen yön pakkasesta johtuen niiden pinta oli kevyesti jäätynyt. Oli hauska seurata värikkäisiin tuulipukuihin pukeutuneita retkeilijöitä, jotka kuvasivat lampia ja maisemia. Pirteät värit erottuivat ruskan värjäämästä luonnosta. Suomalaisetko pukeutuvat vain mustaan ja harmaaseen? Ei ainakaan täällä!
Paluumatkalla evästellään kodalla
Noin puolivälissä hiekkatietä on taukopaikka, jossa on kota ja wc. Vieressä on myös tunturin huipun lampia isompi lampi. Olipa ihana lämmitellä kodassa aivan avoimen tulen ääressä! Paikalla oli paljon muitakin, jotka keskittyivät paistamaan makkaraa, mutta onnistuimme saamaan hetkeksi istumapaikan. Se oli tärkeää etenkin porukan nuorimmalle. Mulla on ollut keliakia kymmenisen vuotta, joten herkuttelin tällä kertaa gluteenittomalla leivällä, jonka välissä on ihanaa port salut -juustoa. Mukana oli myös perusvarma retkisetti - rusinoita, pähkinöitä ja suklaata.
Varaudu siihen, että Särkitunturilla on muitakin!
Kuten alussa jo mainitsin, syyskuun puolivälissä suosituimpaan ruska-aikaan Särkitunturilla ei tarvitse patikoida ilman seuraa. Parkkipaikalla oli kunnon kuhina, samoin puolimatkan kodalla. Kolmen kilometrin matkalla ja huipulla porukka onneksi hajautuu mukavasti, joten jonossa ei tarvitse kulkea eikä kylkikyljessä seisoa. Hienoa, että syksyinen Pohjois-Suomi vetää porukkaa puoleensa. Keski-ikä on jossain eläkeiän tietämillä, mutta onneksi mukaan mahtuu myös meitä nuorempia. Tästä syntyi kipinä lähteä uudestaan - ehkä seuraavalla kerralla vielä pohjoisempaan. Syksyisen luonnon arvostus on kyllä kasvanut vuosien saatossa.
* * *
Lisää ruskakuvia Instan kohokohdissa.
Klikkaa @elinamarjaana !
