KAHDEN VUODEN REISSUTAUKO - MITEN MUUTUIN MATKAILIJANA?

KAHDEN VUODEN REISSUTAUKO - MITEN MUUTUIN MATKAILIJANA?

• sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mulla oli lähes täydellinen parin vuoden reissutauko ennen heinäkuista aurinkolomaa Kreikan Karpathokselle. Olin ollut edellisen kerran kaukomatkalla lokakuussa 2015. Sen jälkeen olin toki käynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja viettänyt pari viikonloppua ystäväni luona Tukholmassa sekä tehnyt päiväristeilyjä Tallinnaan. Olin matkustanut aikaisemmin noin 40 maassa, yleensä useissa uusissa maissa joka vuosi, joten tuntui, että oikeasta ulkomaanmatkasta oli ikuisuus. Tauko ei ollut tietoinen valinta, eikä siihen ollut erityistä syytä, mutta huomasin, että se teki todella hyvää ja sen aikana päivitin matkahaaveitani.

Millainen matkailija olin aiemmin?

Halusin nähdä kaiken, koko maailman. Tartuin jokaiseen mahdollisuuteen lähteä ulkomaille. Päädyin Nicaraguaan ja Etiopiaan, koska niihin oli hyvät verkostot opintojen kautta. Matkustin Intiaan ja Mosambikiin, koska olin vapaaehtoisena niihin liittyvissä hankkeissa. Usein maa valitsi minut. Se oli hienoa, sillä näin paikkoja, joihin en olisi osannut itse lähteä. Turistina kolusin ison osan Länsi-Euroopan pääkaupungeista, reppureissasin Väli-Amerikassa, olin rantalomalla Thaimaassa ja interreilasin Balkanilla. Määrä korvasi usein laadun. Metsästin seikkailuja, tutustuin paikallisiin ja yövyin kaupungin halvimmassa hostellissa. Mitä pidemmäksi reissutauko venyi, sitä enemmän mietin millaisia reissuja olin tehnyt ja minne haluaisin seuraavaksi.

Karpathoksen matkaa varatessa huomasin pitäväni siisteistä hotelleista ja helpoista ratkaisuista. Olin valmis maksamaan etukäteen varatusta lentokenttäkuljetuksesta. Tutustuin kohdetietoihin huolellisesti ja valitsin niin maan, kaupungin kuin hotellin aiempaa tarkemmin. Tajusin, että elämäntilanne vaikuttaa yllättävän paljon siihen mihin ja millä tavalla haluan matkustaa. Muutokset eivät välttämättä johtuneet parin vuoden reissutauosta tai iän tuomasta mukavuudenhalusta, vaan olin siirtynyt opinnoista työelämään ja kaipasin rentoutta ja helppoutta kuormittavan arjen vastapainoksi. Tässä hieman pohdintaa siitä, millaisia muutoksia huomasin. 

Rinkka vaihtui matkalaukkuun.

Kaikista konkreettisin muutos oli se, että ostin elämäni ensimmäisen ison matkalaukun. Toki olin käyttänyt matkalaukkua aiemminkin, yleensä silloin, kun olin muuttanut pidemmäksi aikaa ulkomaille, mutta suurimman osan reissuistani tein rakkaan rinkkani kanssa. Olen käyttänyt pientä perässävedettävää lentolaukkua lyhyillä reissuilla jo vuosia, joten muutos ei lopulta tuntunut suurelta, lähinnä vain luonnolliselta. Oli hauska huomata, että matkalaukun myötä aloin puhua reissujen sijaan matkoista.

Matkailu on muutakin kuin seikkailua.

Opiskeluaikana matkustin seikkailujen vuoksi. Halusin nähdä, kokea ja parhaan kykyni mukaan ymmärtää maailmaa. En matkustanut niin sanotusti itseni vuoksi, vaan tärkeintä oli tutustua paikalliseen elämään, tapoihin ja ajatuksiin. Toki tein myös lomamatkoja ja vietin aikaa perinteisissä turistikohteissa, mutta tätä enemmän halusin asua ulkomailla, sopeutua erilaiseen ympäristöön ja saada uusia kokemuksia. Matkailu on edelleen seikkailua, mutta sen lisäksi se on paljon muuta - itsensä hemmottelua ja palkitsemista sekä elämästä, hyvästä ruoasta ja vapaa-ajasta nauttimista.

Aina ei tarvitse mennä kauas. 

Mitä kauemmas lentolippu näytti, sen parempi. Kun lähdin lukioikäisenä vaihto-oppilaaksi, halusin mahdollisimman pitkälle, eikä Eurooppa ollut vaihtoehto. Kun yliopistossa jouduin Erasmus-vaihtoon Pohjois-Irlantiin, olin todella pettynyt. Sehän oli vain muutaman tunnin lentomatkan päässä. Lopulta nautin suunnattomasti saaren kauniista luonnosta ja nähtävyyksistä ja vietin siellä elämäni hauskimmat kuukaudet. Kahden vuoden reissutauko päättyi Kreikkaan, missä vesi oli turkoosimpaa kuin Goalla tai Etelä-Thaimaassa. Nyt tiedän, että mielenkiintoisia kohteita on myös lähellä, eikä aina tarvitse lentää kymmentä tuntia. 

Haluan matkustaa luontokohteisiin.

Ymmärrän hyvin, miksi kiersin Euroopan suurkaupunkeja. Rooma, Barcelona ja Lontoo ovat hienoja ja rakastuin niihin kaikkiin. Nyt kaipaan kuitenkin luontoon. Haaveilen merinäköalasta hotellihuoneesta, päivävaelluksesta Alpeilla ja uusien eläinten bongaamisesta Etelä-Afrikassa. Nautin myös pikkukaupungeista ja niiden tunnelmasta, vaikka niissä ei olisi mitään erityistä nähtävää. Tulen varmasti matkustamaan suurkaupunkeihin, sillä pidän edelleen hyvinhoidetusta, vehreästä ja urbaanista ympäristöstä sekä kiinnostavasta arkkitehtuurista. Rakastan näköalapaikkoja, sillä kaupungit ovat kauniita lintuperspektiivistä.

Nautin rauhallisesta tekemisestä.

Nuorena kiersin kaupungin jokaisen kirkon ja kävin kuolettavan tylsissä, karttaan merkityissä museoissa. Matka oli sitä onnistuneempi, mitä enemmän olin nähnyt. Neljän viikon interraililla kävin lähes kymmenessä maassa ja vielä useammassa kaupungissa. Keskittymisen sijaan matkustin tukkaputkella paikasta toiseen, enkä jälkikäteen voi sanoa muistavani kohteista juuri mitään. Nykyisin haluan nähdä vähemmän, mutta kokea enemmän. Tylsän nähtävyyden sijaan vietän aikaa mielummin kahvilassa tai kaupunginosia kierrellen. Nautin suunnattomasti tavallisten asioiden tekemisestä uudessa ympäristössä, kuten kirjoittamisesta tai lukemisesta.

Valmistaudun matkaan paremmin.

Kun muutin Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan, luin ulkoasiainministeriön matkustustiedotteen, totesin kohteen turvalliseksi ja lähdin matkaan. En tiennyt kaupungista tai maasta juuri mitään. Samoin olen toiminut monien muidenkin matkojen kanssa. Olen matkustanut mielikuvien perusteella ja ottanut asioista selvää paikan päällä. Nyt huomaan olevani suunnitelmallisempi. Tutustun kohteeseen etukäteen, vertailen hotelleja ja googlaan ravintoloita. Etsin tietoa, jotta en missaa mitään. Tämä taktiikka sopii hyvin suuriin kaupunkeihin tai lyhyille reissuille, mutta suunnittelemattomuus toimii edelleen hyvin pikkukaupungeissa, joissa välimatkat ovat lyhyitä ja pakolliset nähtävyydet puuttuvat.

Nukun mielelläni valkeissa lakanoissa.

Majoituksella ei ollut aiemmin väliä. Valintaan saattoi vaikuttaa sijainti ja viihtyisyys, mutta sen ratkaisi aina halpa hinta. Olen yöpynyt parin euron hostellihuoneessa, tunkkaisissa kerrossängyissä ja liskojen keskellä. Majoituksella ei ollut väliä, koska en viettänyt siellä aikaa. En tiedä, onko tämä iän mukanaan tuoma asia, mutta niin kuin kodin merkitys elämässä on kasvanut, samoin on käynyt majoituksen kanssa. Nautin runsaasta aamupalasta, valkeista lakanoista ja yleisestä puhtaudesta. Kauneus on yksi tärkeä kriteeri majoitusta varatessa. Toki tähän vaikuttaa paljon matkan tarkoitus ja kesto - mitä enemmän vietän aikaa hotellissa, sitä enemmän sen laadulla on merkitystä.

Pakkaan liikaa tavaraa.

Opin jossain vaiheessa tehokkaaksi pakkaajaksi. Osasin valita mukaan vaatteita ja tavaroita, joille oli oikeasti käyttöä. Olen edelleen tehokas pakkaaja lyhyille viikonloppureissuille kotimaassa, mutta ulkomaan matkojen suhteen taitoni ovat ruostuneet. Karpathoksen matkalla innostuin kesävaatteista niin paljon, että pakkasin useita vaatteita mukaan ihan vain varmuuden vuoksi. Pakkaamisesta on tulossa oma kirjoituksensa ja siinä on juttua muun muassa siitä, miten on mahdollista ottaa kilo aurinkorasvaa mukaan.

Kaikki asiat eivät muuttuneet.

Rakastan edelleen lentokenttiä, niiden kansainvälistä ilmapiiriä ja sitä, kun voin katsoa maisemia lentokoneen ikkunasta. Haaveissani käyn maailman jokaisessa maassa ja todellisuudessa tutustun ainakin yhteen uuteen maahan joka vuosi. Matkakuume ja kaukokaipuu eivät ole hellittäneet, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan. Olen monipuolisempi matkailija ja viehätyn vastakohdista. Haluan nähdä maailman sellaisena kuin se on ja siihen kuuluu niin kauneutta, kurjuutta kuin kivoja kahviloita.

Oletko sinä huomannut muutoksia matkailutottumuksissasi? Mikä on muuttunut tai mikä on pysynyt samana vuodesta toiseen?

Kuvat ovat yllättäen eri puolilta Karpathoksen saarta.