SYKSYINEN PUOLA - TATRAVUORET JA KRAKOVA
tiistai 22. lokakuuta 2019
Kaupunki- ja luontoloman yhdistelmä Puolassa ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen syyslomaa suunniteltaessa. Krakova ja Tatravuoret muodostavat kuitenkin toimivan kombon, jota on helppo suositella muillekin. Yhdistelmässä on lukuisia hyviä puolia - lyhyet lento- ja bussimatkat, edullinen hintataso, monipuolinen hotellivalikoima, runsaat palvelut sekä upean vuoriston ja historiallisen kaupungin tarjoamat elämykset. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jos matkalle lähtee lokakuussa, kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sää voi olla melkein mitä tahansa. Edellisinä vuosina lämpötilat ovat vaihdelleet muutaman pakkasasteen ja +20 asteen välillä. Tästä johtuen en uskaltanut katsoa sääennusteita ennen kuin vähän ennen lähtöä. Mielessäni olin pakannut matkalaukkuun välikerraston ja paksun pipon, joten voitte uskoa, mikä riemu siitä syntyi, kun koko viikolle luvattiin aurinkoa ja pariakymmentä astetta lämmintä.
Bussilla Krakovasta Zakopaneen parissa tunnissa
Lensimme Norwegianin aamulennolla Krakovaan, josta jatkoimme bussilla Zakopaneen aivan Tatravuorten juurelle. Vaihto sujui hyvin, sillä lentokentältä lähtevä bussi vei suoraan yhdistetylle juna- ja bussiasemalle. Keskustaan pääsee myös junalla, mutta korjaustöiden vuoksi osa vuoroista oli korvattu bussilla, joka tällä kertaa sopi paremmin aikatauluumme. Matka maksoi 9 slotia eli hieman päälle pari euroa.
Myös bussimatka Krakovasta Zakopaneen on edullinen, tosin hinnat vaihtelevat jonkin verran vuorosta riippuen. Me maksoimme kahden tunnin ja kymmenen minuutin matkasta noin viisi euroa per henkilö. Matka taittui joutuisasti täydessä bussissa. Krakovan ja Zakopanen välillä kulkee runsaasti busseja, mutta ainakin sunnuntaina ne olivat melko täynnä. Ostimme lipun asemalta, mutta sen voi hankkia myös etukäteen netistä. Vaihtoehtoisesti Zakopaneen pääsee junalla, mutta matka-aika tuplautuu noin neljään tuntiin.
Kolme päivää Zakopanessa
Saavuimme majoitukseen viiden jälkeen ja hyvän ravintolan löytäminen oli illan ainoa suunnitelma. Majoituimme Willa Malinovassa, vajaan parin kilometrin päässä keskustasta. Viidentoista huoneen alppihenkinen villa oli loistava valinta. Paikka oli todella puhdas, viihtyisä ja minimalistisesti sisustettu. Meillä oli ylimmän kerroksen kolmio, jonka ikkunoista avautui näkymä Tatravuorille. Tämän lisäksi parasta oli monipuolinen aamiainen, jossa oli panostettu pieniin yksityiskohtiin.
Maanantaiaamu alkoi aamiaisella, minkä jälkeen jäin lepäämään olohuoneen sohvalle. Edellisellä viikolla saamani flunssa ei ollut vielä täysin parantunut, joten päätin levätä sen verran, että jaksaisin kavuta seuraavana päivänä ylös vuorille. Iltapäivällä uskaltauduin kuitenkin ulos ja kävimme ihastelemassa maisemia Gubalowkan huipulta. Sinne pääsee kätevästi funikulaarilla. Vähän päälle tonnissa oleva rinne tarjoaa hienot näköalat alas kaupunkiin ja vuorille. Muilta osin paikassa ei ole kovin paljon nähtävää, sillä se on täynnä pieniä turistikojuja.
Tiistaina aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja teimme matkan pisimmän patikointipäivän. Valitettavasti hissi Kasprowy Wierchin huipulle oli kiinni huoltotöiden vuoksi. Alun perin suunnittelimme menevämme hissillä ylös ja patikoivamme sieltä käsin laaksoihin, mutta nyt muutimme suunnitelmaa niin, että kapusimme itse ylös. Lähdimme matkaan hissin juurelta Kosnicesta, saavuimme Dolina Gasienikovan laaksoon ja jatkoimme sieltä vielä Czarny Staw Gasienicowyn järvelle. Tulimme eri reittiä takaisin samaan lähtöpisteeseen. Tämä oli ehdottomasti koko reissun paras päivä ja kokemus! Upeita maisemia ja itsensä haastamista keskivaikeassa maastossa (tai siltä se ainakin tuntui).
Vikana Zakopanen päivänä päätimme tehdä helpomman kävelyretken alhaalla laaksossa. Arvoimme kohdetta vielä aamiaisen jälkeen ja lopulta päädyimme yhteen Zakopanen suosituimmista kohteista Dolina Koscieliskaan. Aloituspiste oli noin viiden kilometrin päässä majoituksesta, joten menimme sinne taksilla. Laakso oli todella suosittu ja siellä oli turistien lisäksi myös koululaisryhmiä. Kävelimme ensin Hali Ornakin taukopaikalle ja sieltä jatkoimme Smerczynski Stawin järvelle. Matka taittui helppokulkuista hiekkatietä pitkin lukuun ottamatta vaativampaa osuutta järvelle. Järvi oli ihan hienossa paikassa, mutta valitettavasti sumu peitti parhaimmat vuoristonäkymät.
Krakova hurmasi jo puolessa päivässä
Torstaina aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin Krakovaan. Parin tunnin bussimatkan jälkeen menimme lounaalle Cakester-nimiseen kahvilaan. Alun perin olimme suunnitelleet syövämme aasialaista, mutta valitettavasti paikka oli lopettanut toimintansa. Olin lukenut samalla kadulla olevasta Cakesterista, sillä se oli Puolan Keliakialiiton suosittelema. Gluteeniton vihersmoothie ja mozzarellacrepe olivat herkullisia ja vain pieni osa gluteenittomasta tarjonnasta. Lähes kaikki annokset isosta kakkuvalikoimasta puhumattakaan oli mahdollista saada gluteenittomana.
Lounaan jälkeen haimme avaimen ja veimme tavarat pääkadun varrella olevaan huoneistoomme. Huoneisto oli siisti ja viihtyisä, mutta valitettavasti yöllä liian meluisa. Äänet kadulta kantautuivat sisään ja häiritsivät unta. Korvatulpat olisivat saattaneet auttaa, mutta niitä meillä ei ollut. Iltapäivällä kiersimme Krakovan perinteiset nähtävyydet eli vanhan kaupungin ja Wawelan linnan. Muutaman tunnin perusteella kaupunki vaikutti kiinnostavalta ja sinne olisi kiva palata myöhemmin ajan kanssa.
Illallista söimme ensimmäisen kerran koko reissun aikana puolalaisessa ravintolassa. Zakopanen paikallisten ravintoloiden lihapainotteiset menut eivät houkutelleet, mutta Krakovassa löysimme todellisen helmen. Pod Baranemissa on valkeat pöytäliinat, mielettömän hyvä palvelu, edullinen hintataso ja mikä parasta keliaakikon näkökulmasta, gluteenittomia vaihtoehtoja sivu toisensa jälkeen. Tämä oli paras mahdollinen päätös meidän ensimmäiselle siskomatkalle.
Puola yllätti monipuolisuudellaan
Puola ei ole koskaan ollut must see -listallani, joten sen valikoituminen syyslomakohteeksi oli pienoinen yllätys myös minulle. Kun valitsimme kohdetta yhdessä siskojeni kanssa, heitimme todennäköisesti puoliksi vitsillä, että Krakovaan saa edullisia lentoja. Halusimme luontoon, emme kaupunkiin, joten mieleeni juolahti Tatravuoret. Sen jälkeen päätöksentekoon ei tarvittu kuin muutama kuva vuoristosta ja olimme yhtä mieltä kohteesta.
Kaupunkina Zakopane ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta Tatravuoret, jonka korkein huippu Puolassa yltää noin 2500 metriin, ylitti odotukseni. Karuja huippuja lukuun ottamatta yleisilme on vehreä. Hyvää sanottavaa on myös monipuolisesta, kattavasta ja hyvin merkitystä reittiverkostosta. Valitettavasti sesongin ulkopuolella osa reiteistä ja hissi olivat kiinni. Myös Krakova oli kiinnostavan oloinen historiallinen kaupunki, vaikka tutustuinkin siihen vain muutaman tunnin ajan. Parin tunnin lento tekee siitä oikein varteenotettavan vaihtoehdon muiden kohteiden rinnalle, joihin on suurin piirtein sama lentoaika.
