KALKA-SHIMLAN VUORISTOJUNA ON ELÄMYS POHJOIS-INTIASSA

KALKA-SHIMLAN VUORISTOJUNA ON ELÄMYS POHJOIS-INTIASSA

• sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pala kauneinta Intiaa löytyy maan pohjoisosasta ja siihen kannattaa tutustua junalla. Himalajan uskomattomissa maisemissa kulkeva Kalka-Shimla-vuoristorautatie tarjoaa visuaalisesti upean elämyksen vehreiden rinteiden ja satunnaisten pikkukaupunkien läpi. Tavallista kapeammilla kiskoilla eteenpäin puksuttava toy train on jo itsessään nähtävyys, sillä sen tunnelma henkii menneiden vuosikymmenien nostalgiaa. Verkkaisen tahdin ansiosta maisemat ikään kuin lipuvat ohi ja aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Täällä Intia on kaikkea muuta kuin ruuhkainen, levoton, äänekäs tai pelottava.

Vuoristojuna otettiin käyttöön 1903.

Miksi ihmeessä rosoiseen ja rakentamisen kannalta haastavaan ympäristöön on tehty junarata? Tästä on syytä kiittää brittiläisiä, sillä he rakennuttivat rataosuuden yhdistääkseen kesäpääkaupunkina toimivan Shimlan maan muuhun rautatieverkostoon. Tänä päivänä Shimla on Himachal Pradeshin osavaltion pääkaupunki ja se sijaitsee yli 2000 metriä meren pinnan yläpuolella. Kalka on puolestaan kaupunki Harayanan osavaltiossa ja sieltä on suora junayhteys maanpääkaupunkiin Delhiin. Kaupunkien korkeusero on noin 1400 metriä. Vuonna 2008 rataosuudesta tehtiin YK:n maailmanperintökohde yhdessä kolmen muun vuoristoreitin kanssa. 

Noin 96 kilometrin matka kestää lähes kuusi tuntia.

Vauhti ei tässä junassa päätä huimaa! Junista käytetäänkin leikkisästi nimeä toy train. Päivittäisiä junavuoroja on viisi ja ne kuljetaan viidellä eri junalla. Niiden varustelutaso vaihtelee toisistaan, joissakin on tavallisia istumapaikkoja ilman ruokatarjoilua, kun taas toisissa on ykkösluokan paikkoja ruokailuineen.

Hinta-laatusuhde on melkoisen hyvä, sillä esimerkiksi päiväsaikaan kulkevan Himalayan Queen -junan istumapaikka maksaa nelisen euroa. Chandigarhin juna-asemalta on mahdollista varata erillinen kahdeksan hengen vaunu, joka yhdistetään tavalliseen junaan. Vaunussa on elegantti sisustus ja vessa sekä tietenkin oma rauha. Tässäpä VR:lle uusi palvelukonsepti.

Juna pysähtyy kahdeksallatoista pienellä asemalla, kuten  Dharampur, Solan, Kandaghat, Taradevi, Barog, Salogra, Totu ja Summerhill. Asemilla myydään erilaisia paikallisia herkkuja ja välipaloja, joten nälkä ei matkan aikana ehdi yllättää, vaikka eväät olisivatkin unohtuneet kotiin.

Matkalla on 102 tunnelia ja 864 siltaa. 

Kyllä, ihan oikeasti! Hurjilta kuulostavat luvut tarkoittavat käytännössä sitä, että yhden sillan jälkeen seuraava häämöttää jo edessä. Tosin täytyy myöntää, että sillat ovat usein niin pieniä, ettei niitä välttämättä edes huomaa. Suurimmat niistä ovat kuitenkin todella massiivisia, näyttäviä ja kuuluvat matkan huippuhetkiin.

Pisin tunneli puolestaan sijaitsee Barogissa ja on yli kilometrin mittainen. Sen rakentamiseen liittyi dramatiikkaa, sillä alun perin tunnelin suunnitellut insinööri, Colonel Barog, ei onnistunut saattamaan työtään loppuun. Hän alkoi rakennuttaa tunnelia sen molemmista päistä, mutta ei koskaan onnistunut yhdistämään niitä. Hän sai muodollisen yhden rupian sakon, mutta tunsi epäonnistumisestaan niin suurta häpeää, että päätyi tekemään itsemurhan keskeneräisessä tunnelissa. Lopulta insinööri H.S. Herlington viimeisteli tunnelin paikallisen hindulaisen pyhänmiehen avulla.

Rinteitä, laaksoja ja kyliä

Korkeimmat rinteet löytyvät Shimlan puolelta ja maisema tasaantuu, mitä lähemmäksi Kalkaa tullaan. Vuoristokylien rakennukset hurmaavat, mutta samalla niiden rakentamiseen tarvittavat taidot ihmetyttävät. Rinteen kupeessa tasapainoilevat kodit eivät ole valinneet helppoa alustaa, vaan monet niistä on rakennettu jyrkkään kohtaan, josta on pitkä pudotus alas.

Maisemat sinänsä toistavat itseään kuuden tunnin ajan. Joidenkin paikallisten haukottelu kertonee omaa kieltään niiden yksitoikkoisuudesta, mutta minulle riitti ihmeteltävää viimeisille metreille saakka. En ehkä koskaan kyllästy ihastelemaan kaukaisia vuoria, laaksoihin kasvaneita pikkukaupunkeja ja korkeuseroja, jotka saavat luonnon näyttämään uljaalta. Kun maisema jatkuu kymmenien kilometrien päähän, sitä tuntee itsensä väkisinkin vain pieneksi osaksi tätä suurta ja mahtavaa maailmaa.

Intiassa on muitakin vuoristojunia.

Länsi-Bengalin vuoristossa kulkeva vuonna 1881 rakennettu Darjeeling Himalayan Railway on vanhin vuoristojuna ja se taittaa 88 kilometrin mittaisen matkan.  Nilgiri Mountain Railway kulkee Nilgiri-vuorilla Tamil Nadussa.  Vuonna 1908 rakennetulla reitillä on pituutta 46 km. Mumbain välittömässä läheisyydessä kulkeva Matheran Hill Railway valmistui vuonna 1907 ja sillä on pituutta vain noin 20 km. Vuonna 1929 valmistunut 164 km pitkä Kangra Valley Railway tarjoaa puolestaan lähes kymmenen tuntia kestävän matkan Kangran-laaksossa Himachal Pradeshissa.

Kannattaako kokea?

Todellakin! Matka sopii kaikenlaisille reissaajille, sillä se on edullinen, hyvin järjestetty ja junaluokasta riippuen myös miellyttävä. Junassa on paljon muita turisteja, niin nuoria kaveriporukoita kuin vanhempia pariskuntia. Kalkasta on hyvät yhteydet maan pääkaupunkiin Delhiin muun muassa nopealla Shatabdi Express -junalla, jonka kaikissa vaunuissa on ilmastointi ja kolmenruokalajin illallinen. Teetäkään ei pihistellä, sillä jokainen matkustaja saa yhden kupin sijaan kokonaisen termarin. Hintaa tällä huvittelulla on alle kymmenen euroa. Matkan varaaminen onnistuu paikallisen matkatoimiston kautta tai edullisesti suoraan Indian Railwaysin sivuilta. Jos haluat kokea Intian, joka on aivan liian vähän esillä, tässä siihen hyvä vaihtoehto.

Hyppäisitkö sinä junaan ja näihin maisemiin? Oletko käynyt Intiassa?