Ruoka on tärkeä osa onnistunutta matkaa. Rakastan ruokaa siinä missä kauniita maisemia, turkoosia merta ja vehreitä palmuja. Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen on kiinnostavaa, mutta sen sijaan että maistaisin uusia ruokia paikallisuuden tai eksoottisen kokemuksen innoittamana, valitsen ruoan kahden erityisruokavalion ehdoilla. Miten matkailu onnistuu erityisruokavalioiden kanssa? Kuinka hyvin maailmalta löytyy gluteenitonta kasvisruokaa ja miltä paikallinen ruokakulttuuri näyttää niiden valossa? Tässä muutamia ajatuksia ja kokemuksia asiasta, lopussa myös muutamia vinkkejä erityisruokavalion kanssa matkustamiseen.
Taustani kahden erityisruokavalion kanssa
Olen ollut kasvissyöjä 17-vuotiaasta lähtien eli noin puolet elämästäni. Olen virallisen termin mukaan lakto-ovo-vegetaristi, mikä tarkoittaa sitä, etten syö punaista lihaa, kanaa tai kalaa, mutta syön kananmunia ja maitotuotteita. Olen ollut kasvissyöjä suurin piirtein yhtä kauan kuin olen harrastanut matkailua, joten mulla on hyvin vähän mielikuvia matkailusta kaikkiruokaisena. Taustalla ei ole vahvoja eettisiä arvoja tai tietynlaista terveysnäkökulmaa, en vain osaa kuvitella syöväni lihaa eikä sitä ole tehnyt kertaakaan näiden vuosien aikana mieli.
Siinä missä kasvissyönti on oma valintani, gluteeniton ruokavalio on keliakian toteamista seurannut välttämätön paha. Sain virallisen diagnoosin yhdeksän vuotta sitten tammikuussa. Odotin labrakokeista amebaa tai parasiittejä Nicaraguan matkani jälkeen, mutta sainkin seurakseni gluteenittoman ruokavalion. Ruokailutottumukset menivät uusiksi yhdessä päivässä ja olin hetken aika hämilläni. Tein kuitenkin jo alussa tärkeän periaatepäätöksen - ruoka ei tule estämään matkailua. Puoli vuotta diagnoosin jälkeen olin Euroopan keliakianuorten kesäleirillä Berliinissä, jossa nautimme hyvästä ohjelmasta, hauskasta seurasta ja gluteenittomasti ruoasta. Oli ihana huomata, että ainakaan Euroopassa ei jää ilman ruokaa.
Missä olen matkustanut erityisruokavalion kanssa?
Olen käynyt ilman erityisruokavaliota vain Tukholman ja Tallinnan risteilyllä sekä viikon pakettimatkalla Turkissa. Kaikissa muissa kohteissa olen ollut yhden tai kahden erityisruokavalion kanssa. Kasvissyöjänä olen matkustanut 40 maassa ja keliakian kanssa noin puolessa siitä. Suurin osa maista on Euroopassa, osa Väli-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Olen asunut keliakian kanssa useita kuukausia muun muassa Pohjois-Irlannissa, Etiopiassa, New Yorkissa ja Belgiassa sekä ollut pakettimatkalla Thaimaassa ja Kreikassa sekä interraililla Balkanilla. Monenlainen matkailu kyllä onnistuu, mutta jokaisessa on omat haasteensa ja helppoutensa.
Millaisia kokemuksia mulla on kasvissyönnistä maailmalla?
Kokemukset riippuvat paljon siitä mihin ja miten matkustaa ja kuinka hyvin porkkanan puputtaminen tunnetaan kohteessa. Omat kokemukseni ovat pääasiassa positiivisia. Kasvissyönti tunnetaan yleisesti ottaen melko hyvin, ainakin jos vertaa keliakiaan, mutta sen tarkka käytännön ymmärtäminen aiheuttaa joskus hankaluuksia ja hampaiden kiristymistä. Usein ymmärretään, että punainen liha on kiellettyjen listalla, mutta kana tai vähintään ainakin kala sopivat. Thaimaassa söin useita herkullisia kasvisruokia, joiden samankaltainen maku alkoi mietityttää muutaman päivän jälkeen. Tajusin, että niissä kaikissa oli käytetty osterikastiketta.
Kasvisruokaa löytyy yleensä aina, mutta valikoima on joskus harmittavan yksipuolinen. Yksipuolisuuteen vaikuttaa myös kohdemaan hygieniataso. Jos ei uskalla syödä salaattia tai muuta tuoretta, valikoima supistuu entisestään. Joissakin ruokakulttuureissa, kuten intialaisessa, on
luonnostaan paljon kasvisruokia ja -ravintoloita. Olen tottunut siihen, että lukiosta lähtien olen ollut ryhmän harvoja kasvissyöjiä ja varsinkin nuorempana se herätti paljon kysymyksiä ja ihmettelyä. Olin ollut 10 vuotta ilman lihaa, kun matkustin Intiaan ja vietin kasvissyönnin vuosipäivää tavallisessa paikallisessa ravintolassa. Listalla oli pelkkiä kasvisruokia ja sain syödä mitä halusin. Nyt oli mun vuoro ihmetellä, sillä olin päätynyt ruokataivaaseen.
Entäpä ne ikävät yllätykset keliaakikkona?
Keliakia on huomattavasti hankalampi ja monimutkaisempi matkaseuralainen kuin kasvissyönti. Osterikastikkeen syöminen vahingossa ärsyttää, mutta se ei aiheuta gluteenin tavoin vaurioita elimistössä. Asiasta pääsee huomattavasti nopeammin yli kuin mitä ohutsuolen suolinukka kasvaa takaisin. Keliakian kanssa on kiinnitettävä huomiota myös kontaminaatioon. Se, että tuote itsessään sisältää vain gluteenittomia raaka-aineita ei riitä, vaan aivan yhtä tärkeää on käsitellä ruokaa puhtaassa ympäristössä, jossa edes jauhopöly ei päädy annokseen. Haastavaa, eikö?
Maailmalla on sattunut yhtä ja toista keliakian kanssa, mutta onneksi ei kuitenkaan kovin usein. Ekan kerran mokasin heti ekalla Thaimaan matkalla pari kuukautta diagnoosin jälkeen tilatessani friteerattuja banaaneja. Enkö tosiaan huomannut, että niissä on banaanien lisäksi myös jotain muuta? Toisella kerralla olin tuolla mainitsemallani kesäleirillä Berliinissä, jossa meidät oli kutsuttu suurlähetystöön lounaalle. Ruoka oli hyvää, mutta kuka oli keksinyt tarjota gluteenia sisältävää spelttipastaa? Seuraukset olivat moninaisia ja löytyivät muun muassa seuraavan päivän Iltalehdestä.
Vasta viimeisen viiden vuoden aikana olen ymmärtänyt, mitä kontaminaatioriskillä todella tarkoitetaan. Opin sen kantapään kautta Etiopiassa. Rakastin paikallista gluteenittomista teff-jauhoista tehtyä hieman hapanta injeraa, jonka kanssa syötiin erilaisia kastikkeita tai hunajaa ja banaania, kuten me suomalaiset keksimme. Kärsin erilaisista vatsaoireista ja laihduin useita kiloja ennen kuin tajusin paikallisen myllyvierailun yhteydessä, miten pahasti teff oli kontaminoitunut vehnän ja muiden viljojen kanssa. Tämän jälkeen olen ollut
varovainen kaikkien viljatuotteiden kanssa ulkomailla, erityisesti vähemmän kehittyneissä maissa, joissa viljoja käsitellään samoissa tiloissa ja samoilla työvälineillä. Toisaalta gluteeniton ruokatrendi on vaikuttanut siihen, että gluteenittomia vaihtoehtoja on monissa maissa pilvin pimein, mutta kaikki eivät ole keliaakikolle sopivia, kuten New Yorkissa huomasin.
Miten koen matkailun erityisruokavalioiden kanssa?
Suhtaudun matkailuun erityisruokavalion kanssa positiivisesti, mutta ymmärrän myös, että onnistunut matka vaatii ennakointia, erityisjärjestelyjä ja roppakaupalla joustavaa asennetta. Matkalla oloa helpottaa huomattavasti, jos on tutustunut kohdemaan keittiöön etukäteen. Keliaakikkona on hyvä selvittää mitkä raaka-aineet ovat paikallisen keittiön perusta, mitä kaikkea paikallisiin erikoisuuksiin laitetaan ja millä kastikkeet suurustetaan. Monissa keittiössä on muutamia luontaisesti gluteenittomia vaihtoehtoja, joita jaksaa kyllä syödä viikon tai kaksi vaikka joka päivä. Hankalissa tilanteissa ja nälkäisenä hypin onnesta, jos näen yhdenkin syötävän annoksen.
Pakkaan matkalaukkuun eväitä ja välipalaa erityisesti lyhyitä lomamatkoja varten. Mukaan lähtee yleensä gluteenitonta leipää ja puurohiutaleita sekä heraproteiinia eri muodoissa. Kasviruoat ovat usein kevyitä eikä niissä välttämättä ole proteiinia nimeksikään. Lisäproteiini on loistava juttu etenkin aktiivilomalla. Mulla on usein painavampi matkalaukku meno- kuin paluumatkalla ja ruoka on siihen syynä. Silloin kun olen asunut pidempään ulkomailla, olen pyrkinyt löytämään vaihtoehtoja paikallisesta valikoimasta. Monissa maissa se on onnistunut hyvin, mutta Etiopia oli harvinaisen haastava ja söin varmaan alle kymmentä raaka-ainetta loppuajasta.
On tärkeää olla kärsivällinen itsensä ja muiden kanssa. Kohteessa, jossa omaa erityisruokavaliota ei tunneta, on välttämätöntä keskustella asiasta kerta toisensa jälkeen ravintolahenkilökunnan kanssa. Kyllä, päivästä toiseen ja yleensä useita kertoja samana päivänä. Aluksi en ottanut asiasta turhaa stressiä, mutta vuosien saatossa olen huomannut haaveilevani ravintolakäynnistä ilman turhaa säätämistä. Myös matkakumppaneilta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä usein jos haluamme mennä samaan ravintolaan, tärkein valintakriteeri on se löytyykö sieltä mulle sopivaa ruokaa. Tämä on ehkä se kaikista harmittavin juttu, mutta onneksi olen matkustanut rennossa ja joustavassa seurassa.
Käytän satunnaisesti paikalliselle kielelle käännettyjä ravintolakortteja. Niissä selitetään gluteenittoman ruokavalion
perusteet ja ne on helppo tapa kertoa asiasta lukutaitoiselle työntekijälle kielimuurista huolimatta. Käännöksistä on ollut paljon hyötyä ja joskus myös yllättävää hupia. Intialainen tuttavani oli kirjoittanut sen verran ärhäkän lapun, että parissa ravintolassa en ollut saada ruokaa, kun olivat varmoja, että kuukahdan heti ensimmäisestä suupalasta. Ravintolakortteja voi tulostaa ilmaiseksi netistä ja niitä löytyy keliakiasta erilaisiin allergioihin. Thaimaassa pyysin hotellin respaa kirjoittamaan sopivan lapun.
Rakastan ruokamatkailua. Nautin suunnattomasti hitaista aamupaloista, kevyistä lounaista ja pitkään kestävistä illallisista ulkomailla. En kuitenkaan koskaan valitse ruokaani paikallisuuden vaan valitsen sen sopivuuden mukaan. Joku kysyi Kapkaupungin matkan jälkeen millaista paikallinen ruoka oli. Olin hetken hiljaa, kunnes tajusin - ei mulla ole aavistustakaan. Söin thaimaalaista, intialaista ja paljon salaatteja. Joissakin maissa on helpompi saada paikallista ruokaa, joissakin se on yleismaailmallista riisiä ja kasviksia. Koenko jääväni jostain paitsi? En yleensä. Vaikka ruoka on itselleni todella tärkeää ja syön mielelläni hyvin ja terveellisesti, pääasia on kuitenkin, että se täyttää mahan ja pysyn terveenä koko reissun.
Joidenkin kohdalla erityisruokavalio voi vaikuttaa matkailuhalukkuuteen, enkä ihmettele sitä. Jos on lähdössä rentouttavalle lomalle, usein olisi huomattavasti rentouttavampaa jäädä kotiin ja kokata itse. Joskus harvoin tekisi mieli maistaa kaikkia (kasvis)ruokalistan herkkuja ja maistella paikallisia erikoisuuksia pilaamatta tunnelmaa kysymyksillä. Toisaalta sitten on niitä ihania ruokahetkiä, jotka muistuttavat miksi matkalle kannattaa lähteä ja miksi se on kaiken vaivan arvoista. Ja mikä parasta, erityisruokavalio toimii luontevana keskustelunavauksena yllättävän monissa tilanteissa.
Olen todennut, että usein asenne ratkaisee, etenkin kasvissyönnin kohdalla. Aina ei ole kivaa, helposta puhumattakaan, mutta vielä en ole käynyt maassa, jossa ei tunneta riisiä,
kasviksia, hedelmiä, sipsejä tai edes yhtä näistä. Täytän vatsani mieluummin kymmenellä banaanilla kuin istun kotona haaveilemassa matkoista. Omalla kohdallani on se hyvä puoli, että olen kaikkiruokainen erityisruokavalioni sisällä. Jos tarjoat gluteenitonta kasvisruokaa, erittäin suurella todennäköisyydellä tykkään siitä. Päänvaivaa aiheuttavat hieman yllättäen lentomatkat, sillä en ole vielä törmännyt lentoyhtiöön, joka tarjoaisi gluteenitonta kasvisruokaa. Yleensä arvon gluteenittoman ja kasvisruoan välillä ja hyvällä tuurilla syön puolet annoksesta.
Vinkkejä erityisruokavalion kanssa matkustamiseen
1. Tutustu kohdemaan keittiöön ennen matkaa. Selvitä missä paikallisissa ruoka-annoksissa on sinulle kiellettyjä aineita. Kirjoita ylös tai opettele niiden nimet. Opettele myös ne annokset, joita voit syödä.
2. Pakkaa mukaan sopivaa kuivaruokaa ja välipaloja. Olen havainnut leivän ja puurohiutaleiden monipuolistavan esimerkiksi huoneistohotellin aamupalaa, eivätkä ne paina tolkuttomasti matkalaukussa. Proteiinipatukat toimivat hyvinä välipaloina päiväretkillä.
3. Hanki tietoa sopivista ravintoloista. Lue ravintoloiden omien sivujen lisäksi ihmisten kokemuksia eri palstoilta. Selvitä onko kohdemaassa toimivaa järjestöä, joka edistää tietoutta erityisruokavaliostasi tai löydätkö asiaan vihkiytynyttä Facebook-ryhmää. Kokeile Instagramin hashtageja.
4. Keskustele aina ravintolahenkilökunnan kanssa. Kysy, kysy, kysy. Käy vaikka katsomassa keittiössä, jos et ole varma uskallatko syödä. Kannattaa kysyä avoimia kysymyksiä. Kysymykseen onko tämä gluteeniton saa usein vastaukseksi kyllä, mutta pyydettäessä tarkentamaan henkilöllä ei ole tietoakaan mitä se tarkoittaa.
5. Ota mukaan ravintolakortteja, joissa kerrotaan paikallisella kielellä erityisruokavaliostasi. Voit tulostaa valmiita kortteja netistä ilmaiseksi tai maksusta. Voit myös pyytää paikallista kieltä osaavaa henkilöä kirjoittamaan lapun. Olen ollut tilanteessa, jossa tarjoilija oli lukutaidoton, mutta viereisen pöydän asiakas tuli auttamaan.
6. Valitse sopiva matkakohde. Joskus on helpompi valita kohde sen mukaan, että tietää voivansa syödä hyvin ja terveellisesti. Itse en ole vielä valinnut kohdetta ruokavalion perusteella, mutta jos haluaisin lähteä tulevaisuudessa nimenomaan rennolle makumatkalle, tutustuin kyllä tavallista paremmin paikalliseen tarjontaan.
Onko sinulla joku erityisruokavalio tai allergia ja miten matkailu on sujunut sen kanssa?
Tämä
postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä
Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda
ja Travellover.
Lue tempauksesta lisää täältä.
Minut löydät Instagramista nimellä @elinamarjaana.
