MATKAVUOSI 2019 - LUONNOSSA LIIKKUMISTA JA TUTTUJA KOHTEITA

MATKAVUOSI 2019 - LUONNOSSA LIIKKUMISTA JA TUTTUJA KOHTEITA

torstai 13. helmikuuta 2020

Matkavuosi 2019 on kaukana takana ja sen voisi viimein summata yhteen yhdellä sanalla – suunnittelematon. Välillä suunnittelematon tarkoittaa samaa kuin ihanat ja spontaanit seikkailut, mutta viime vuonna se johti lähinnä siihen, etten tehnyt oikein mitään kovin ihmeellistä. Kun käyn läpi menneen vuoden matkoja, huomaan käyneeni samoissa paikoissa useita kertoja. Kolme kertaa Tallinnassa ja Tukholmassa, kaksi kertaa Ylläksellä ja Mosambikissa. Kertokaa ihmeessä, jos maailmassa on muitakin käymisenarvoisia paikkoja.

Vaikka viime vuosi ei ollut elämäni huikein matkavuosi, siihen mahtui kuitenkin useita yksittäisiä hetkiä, joita muistelen lämmöllä vielä pitkään. Hiihdin, vaelsin ja pyöräilin Ylläksellä. Ihastelin Puolan Tatravuorten jylhiä huippuja ja laaksoja. Tein elämäni toisen omatoimisen safarin Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa. Matkavuoden teemana oli selkeästi luonnossa liikkuminen ja rauhoittuminen. Valitettavasti suunnittelemattomuus näkyi myös blogin puolella pitkinä taukoina ja epäsäännöllisenä postaustahtina.

Onneksi matkavuosi sai uutta potkua syksyllä niin loman kuin opintovapaan muodossa. Tein kaksi viikonpituista matkaa ja loppuvuonna suuntasin pidemmäksi aikaa Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Tulevalta matkavuodelta toivon vähän enemmän kuin edeltäjältänsä, mutta sitä ennen kuukausikohtainen yhteenveto vuodesta 2019.

Maaliskuu - Nürnberg, Tukholma ja Ylläs

Matkavuosi käynnistyi virallisesti maaliskuussa, jolloin tein kaksi lyhyttä matkaa saman viikon aikana. Ensin olin työmatkalla Saksan Nürnbergissä ja sen jälkeen vapaa-ajan matkalla Tukholmassa. Nürnberg ei näyttänyt parhaita puoliaan, sillä sää oli sateinen ja vietin suurimman osan ajasta sisällä. Työmatkana matka oli kuitenkin oikein onnistunut ja sen lisäksi toin kotiin kilokaupalla saksalaista luonnonkosmetiikkaa. Vain viikko näiden matkojen jälkeen olin jo hiihtämässä Ylläksen lumisilla laduilla. Päivät kuluivat ulkona ja illat saunassa ja ruokapöydän ääressä.

Huhtikuu - Tallinna ja Tukholma

Suunnittelemattomuudesta kertoo hyvin se, että myös huhtikuussa oli kaksi matkaa samalla viikolla. Tällä kertaa olin pari yötä Tallinnassa ja pari yötä Tukholmassa. Keväinen Tallinna näytti parastaan, sillä lämpötila kohosi kahteenkymmeneen ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tutustuin kaupunkiin ensimmäisen kerran pyörällä ja se oli oikein näppärää lukuun ottamatta Vanhankaupungin mukulakivikatuja. Tallinna on myös siitä loistava lähikohde, että sieltä löytyy aina uusia kahviloita ja ravintoloita. Päivä Tukholmassa -risteily piti sisällään rentoa ajanviettoa, herkuttelua ja perusnähtävyyksiä Tukholmassa.

Kesäkuu - Tallinna

Kesän ensimmäinen matka vei jälleen Tallinnaan, tällä kertaa tosin vain päiväksi. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa Telliskiven alueella, päiväkahvit kaupungin vanhimmassa kahvilassa sekä muutamien tuttujen kauppojen kiertelyä.

Heinäkuu - Mosambik ja Etelä-Afrikka

Muutaman viikon kesäloma kului Mosambikin pääkaupungissa Maputossa sekä sen lähialueilla. Kävin kahdella tuulisella, mutta muutoin hyvin rauhallisella rannalla Macanetassa ja Ponta do Ourossa. Vietin myös päivän Etelä-Afrikan puolella Krugerin kansallispuistossa. Maputosta on rajalle matkaa vain pari tuntia, joten kirahvit, seeprat ja leijonat eivät ole kaukana. Kiersimme puistoa noin viisi tuntia omalla autolla ja näimme leijonaa lukuun ottamatta kaikki suosikkieläimeni. Lounastauko pidettiin Lower Sabie Rest Campissa, jonka ravintola tarjosi useita gluteenittomia vaihtoehtoja huikeissa maisemissa.

Syyskuu - Ylläs ja Tallinna

Elämäni ensimmäinen ruskamatka suuntautui syyskuussa Ylläkselle. Patikoin ja pyöräilin viisi erilaista reittiä keltaisen ja punaisen sävyttämässä ympäristössä. Särkitunturille oli helppo kävellä ja sieltä avautui upea maisema aina Ruotsin puolelle. Pirunkuru puolestaan haastoi kapuamaan kivikkoisessa ylämäessä. Yhden kokemuksen perusteella uskallan suositella ruska-ajan matkailua kaikille, joille se on työn ja muun arjen puolesta mahdollista. Syyskuuhun mahtui vielä päivän pyrähdys Tallinnaan, jossa herkuttelin neljässä kahvilassa ja valokuvasin. Tämä oli vuoden ainoa soolomatka, vaikka blogista ja Instagramista saanee helposti sen kuvan, että olen aina yksin. Vaikka ihmiset puuttuvat kuvistani, en yleensä kuitenkaan matkusta yksin.

Lokakuu - Tatravuoret ja Krakova

Yksi vuoden parhaimmista matkoista oli lokakuussa. Puolan Tatravuorille vievä tapahtumaketju sai alkunsa, kun hoksasimme siskojeni kanssa, että meillä on yhteinen lomaviikko. Syyslomaviikon hinnat olivat karanneet käsistä, mutta onneksi löysimme kohtuuhintaiset lennot Krakovaan. Kohde yllätti meidät todella positiivisesti. Patikoimme päivät vuoristossa tai laaksossa ja tähyilimme reiluun pariin kilometriin kohoavia vuorenhuippuja. Raskain vaelluspäivä vei pitkän nousun jälkeen kauniiseen laaksoon ja järvelle. Viimeisen vuorokauden vietimme historiallisessa Krakovassa. Söimme muun muassa todella hyvää puolalaista ruokaa viihtyisässä ravintolassa.

Joulukuu - Tukholma ja Maputo

Vuoden viimeinen kuukausi vei pikaisesti tärkeälle matkalla Tukholmaan. Varasin lennot Mosambikiin vain pari viikkoa ennen lähtöä, joten jouduin hakemaan viisumin henkilökohtaisesti Mosambikin Tukholman suurlähetystöstä. Maputon lentokentältä saa 30 päivän on arrival -viisumin, mutta pidempi viisumi täytyy hakea etukäteen. Postin lakon ja pikaisen aikataulun vuoksi passin lähettäminen postin kautta ei onnistunut. Lensin aamulennolla Tukholmaan, otin junan kentältä lähetystöön ja puolenpäivän aikaan viisumi oli jo passissa. Samalla reissulla näin kaupungissa asuvaa ystävääni ja tulin hänen kanssaan laivalla takaisin. Joulukuun kaksi viimeistä viikkoa olinkin jo Mosambikissa.

* * *

Käy katsomassa lisää kuvia Instassa.

Klikkaa @elinamarjaana !

Read more »

VAELLUSPÄIVÄ TATRAVUORILLA: DOLINA GASIENICOWA JA CZARNY STAW GASIENICOWY

VAELLUSPÄIVÄ TATRAVUORILLA: DOLINA GASIENICOWA JA CZARNY STAW GASIENICOWY

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Yksi vaelluspäivistämme Puolan Tatravuorilla kulki Dolina Gasienicowan (laakso), Hala Gasienicowan (maja) ja Czarny Staw Gasienicowyn (lampi) kautta. Vieraiden ja vaikeiden sanojen ei kannata antaa hämätä, sillä tämä kuutisen tuntia kestänyt patikointi oli ehdottomasti koko matkan kohokohta. Uskallan melkein sanoa, että reitin nimen muistaminen, lausumisesta puhumattakaan, oli haastavampaa kuin sen valloittaminen. Matkalla näimme upeita laaksoja, lumen peittämiä vuoria ja ihastuttavan vuoristolammen. En vieläkään muista ulkoa kaikkien paikkojen nimiä, mutta maisemat ovat pysyneet mielessä todella hyvin.

Keltainen reitti: Vaellus alkaa Kuźnicesta

Muutaman kilometrin päässä Zakopanen keskustasta on Kuźnice-niminen paikka, joka toimii loistavana aloituksena useille vaellusreiteille. Sieltä lähtee myös suosittu hissi Kasprowy Wierchin huipulle, joka tosin oli kiinni parisen kuukautta sesongin ulkopuolella tehtävien huoltotöiden vuoksi. Menimme Kuźniceen taksilla ja tulimme takaisin minibussilla. Minibussilla liikkuminen on kätevää ja edullista etenkin jos majoittuu keskustassa tai muualla matkan varrella.

Katselimme reittikarttaa Kuźnicessa ja päätimme mennä ylös keltaista reittiä pitkin. Se kulki avoimessa maastossa, kun taas sininen vaihtoehto kiemurteli keskellä metsää. Kartan mukaan valitsemallemme taukopaikalle oli vähän alle kahden tunnin kävelymatka. Alussa kävelimme tasaista hiekkatietä, kunnes melko pian se muuttui ylämäeksi, jota etenimme astumalla kiveltä toiselle. Meno oli edelleen suhteellisen helppoa, koska isot kivet toimivat rappusina, mutta välillä täytyi katsoa tarkasti, mihin seuraavaksi astuu. Reitti oli hyvin merkitty, eikä siinä ollut montaakaan risteystä, joten eteneminen oli siinäkin suhteessa joutuisaa.

Tauko Hala Gasienicowan majalla

Matkan varrella oli muutama loistava näköalapaikka, joissa pysähdyimme juomaan ja hengähtämään. Eri-ikäistä porukkaa aina lapsiperheistä eläkeläisiin oli yllättävän paljon ottaen huomioon, että lokakuun puoliväli ei ole vilkkainta sesonkia. Kun olimme nousseet keltaisen reitin korkeimmalle kohdalle, aloimme laskeutua pikkuhiljaa alas laaksoon, jossa ensin odotti ihania pikkumökkejä ja sen jälkeen Hala Gasienicowan taukopaikka. Niin kauniita maisemia joka puolella!

Taukopaikan pihalla oli paljon porukkaa, mutta onneksi löysimme vapaan pöydän auringosta. Meillä oli ihan mieletön tuuri sään kanssa, sillä aurinko paistoi koko päivän ja lämpötila oli parhaimmillaan kahdessakymmenessä. Nautimme omista eväistä ja talon juomista sekä omenapiirakasta, joka muiden kertoman mukaan oli todella herkullinen. Näissä maisemissa ja parin tunnin ponnistelun jälkeen myös latte maistui tavallista paremmalta.

Puolen tunnin kävely vuoristolammelle

Taukopaikalla pohdimme hetken käännymmekö takaisin vai jatkammeko pienelle lammelle, joka kartan mukaan oli noin puolentunnin kävelymatkan päässä. Päätimme jatkaa eteenpäin, sillä meillä oli riittävästi aikaa ennen illallista ja porukkamme nuorinkin oli tyytyväinen kantorinkassa. Onneksi jatkoimme matkaa, sillä melko pian kävelimme upeassa paikassa rinteenreunalla, josta oli huikeat maisemat korkeiden vuorien suuntaan. Välillä polku kulki todella lähellä reunaa, mutta onneksi kivien päällä kävely tuntui turvalliselta.

Saavuimme Czarny Staw Gasienicowyn lammelle aika tarkkaan puolentunnin kävelyn jälkeen. Rannalla oli melko paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja lepotauosta. Korkeat vuoret kehystivät lampea ja korkeuserot hivelivät silmää. Yritimme paikallistaa mustan reitin, joka kulki keskellä korkeimpia vuoria. Välillä onnistuimme bongaamaan muutaman pienen ja hitaasti liikkuvan ihmisen. Jos keltainen tai sininen reitti tuntuu liian helpolta, Czarny Staw Gasienicowyn rannalle pääsee myös haastavammin.

Sininen reitti: Paluumatka upealla harjanteella

Palasimme lammelta samaa polkua pitkin taukopaikan ohi keltaisen ja sinisen polun risteykseen. Sininen polku kulki kapean harjanteen päällä ja valitsimme sen vaihtelun vuoksi. Alussa polku oli kivikkoinen ja siinä oli paljon pieniä irtokiviä, minkä vuoksi askelsimme harkitsevasti ja etenimme hitaasti. Kun välillä uskalsin irrottaa katseen maasta, nautiskelin ympärille avautuvasta upeasta maisemasta. Olimme niin avaralla paikalla, että tuntui kuin olisimme nähneet koko maailman edessämme. Mikä vapaudentunne!

Myöhemmin kivinen polku muuttui tavalliseksi metsätieksi (kuva yllä), joka ei enää ollut niin ihmeellinen. Olimme takaisin alhaalla neljän aikaan ja hyppäsimme suoraan minibussiin, joka vei meidät keskustaan ja siellä  olevaan amerikkalaistyyliseen ravintolaan, jossa valtavat annoskoot vastasivat juuri sopivasti päivän energiankulutukseen. Ilta menikin sitten sohvalla ja sängyllä levätessä. Takana oli kaikin puolin onnistunut päivä vuoristossa. Upeiden maisemien lisäksi Tatravuorista jäi päällimmäisenä mieleen hyvin merkitty ja monipuolinen reittiverkosto, josta löytyy varmasti jokaiselle vaeltajalle jotakin.

* * *

Käy katsomassa lisää kuvia Instassa.

Klikkaa @elinamarjaana !

Read more »

VIIHTYISÄ WILLA MALINOWA ZAKOPANESSA

VIIHTYISÄ WILLA MALINOWA ZAKOPANESSA

perjantai 25. lokakuuta 2019

Kaunis, kotoisa ja siisti. Nämä kolme sanaa toistuvat Willa Malinowan arvosteluissa, eikä oma kokemukseni poikkea niistä lainkaan. Olimme todella tyytyväisiä valintaan, vaikka Zakopanen runsaslukuisessa majoitusvalikoimassa on takuulla paljon loistavia vaihtoehtoja. Meille Willa Malinowa tarjosi kaiken sen, mitä hyvältä luontoloman tukikohdalta odotimme. Aamiaisella tankkasimme energiaa monipuolisesta buffetista ja illalla nukahdimme pehmeiden lakanoiden väliin lähes täydellisessä hiljaisuudessa ja pimeydessä. Keitimme teetä puupölkyn päällä olevalla vedenkeittimellä ja ihastelimme vuoristomaisemaa suoraan olohuoneen sohvalta.

Luonnonkaunis ja rauhallinen lokaatio

Willa Malinowa sijaitsee rauhallisella paikalla vajaan parin kilometrin päässä Zakopanen keskustasta. Hiljaisen kadun varrella on lähinnä muita villoja ja isoja omakotitaloja. Tunnelma alueella on levollinen, jopa aavistuksen unenomainen. Näemme muita ihmisiä vain harvakseltaan. Ihan kuin olisi maaseudulla, vaikka keskustaan vievä ja vilkkaammin liikennöity autotie on vain 600 metrin päässä.

Willa Malinowa sopii hyvin niille, jotka liikkuvat omalla autolla, mutta myös ilman autoa pärjää. Automatka keskustan suosituimmalle kadulle Krupowki Streetille kestää viitisen minuuttia ja kävelymatka vähintään 20 min. Valitettavasti matkaa useita satoja metrejä lyhentävä oikopolku oli suljettu. Kävelimme keskustaan lopulta vain muutaman kerran, sillä menimme vaellusreittien aloituspisteille taksilla tai paikallisbussilla. Zakopane on levittäytynyt laajalle, joten siihen nähden ja huomioiden, että vuorten ja laaksojen aloitukset eivät ala keskustasta, sijainti oli loistava.

Tilava kolmio vuoristomaisemalla

Majoituimme tilavassa ylimmän kerroksen kolmiossa, jossa oli kahden makuuhuoneen lisäksi olohuone, kylpyhuone ja pieni keittiönurkkaus. Keittiössä oli kaikki tarvittava kuten vedenkeitin, mikro, viileäkaappi sekä laseja ja mukeja. Huoneisto oli sisustettu kauniisti ja yksinkertaisesti, jopa aavistuksen skandinaavisesti. Jyrkän harjakaton ansiosta siinä oli pieniä soppia ja koloja, jotka olivat pienimmän mieleen. Hänelle oli myös oma matkasänky ja pesuaine.

Näköala olohuoneen ja makuuhuoneiden ikkunoista on upea. Toisella puolella huoneistoa näkyivät Tatravuorte ja Giewontin huippu, jossa on 15 m korkea metallinen risti ja toisella Gubalowka ja Zakopanen keskusta. Sohvalla maatessa pystyi näkemään kauniin silhuetin vuortenhuipuista, mikä näytti erityisen kauniilta aamuauringossa. Willa Malinowassa on kooltaan ja malliltaan erilaisia huoneistoja. Pohdimme pitkään valitsemamme kolmion ja  pienemmän kaksion, jossa olisi ollut keittiö ja parveke, välillä. Lopulta kaksi makuuhuonetta voitti parvekkeen, jolla olisi voinut olla parempi neuvotteluasema kesällä.

Monipuolinen ja huolellisesti valmistettu aamiainen

Aamiainen on minulle yksi tärkeimmistä kriteereistä hotellivalinnassa. Sen ei välttämättä tarvitse olla valtavan runsas tai monipuolinen, mutta gluteenittomana kasvissyöjänä arvostan enemmän mannermaista kuin pelkkää pekonia ja croissanteja. Willa Malinowan aamiaista oli kehuttu arvosteluissa erinomaiseksi, joten odotuksemme olivat korkealla. Mikä ihanuus meitä odottikaan! Olimme paikalla ennen muita ja saimme aloittaa herkkuja notkuvasta koskemattomasta pöydästä.

Aamiainen oli todella monipuolinen ja huolellisesti valmistettu. Se tarjoili tavanomaisten juttujen, kuten kasvisten, vihannesten, juustojen, leikkeleiden ja leipien, lisäksi myös paikallisia erikoisuuksia ja muita ihanuuksia. Osa tarjoiluista pysyi samana, mutta osa, kuten smoothie ja jälkiruoka vaihtuivat joka aamu. Välillä oli suklaakakkua, välillä smoothie oli tehty marjoista tai suklaasta. Ruoat oli aseteltu lautasille ja kulhoihin huolellisesti. Vastaan ei tullut puoliksi raakoja vihanneksia tai siemeniä paprikassa, kuten joskus ketjuhotellien kiireisillä aamiaisilla. 

Gluteenitonta leipää tai edes riisikakkuja ei ollut valikoimassa, enkä ollut tajunnut ottaa niitä mukaan niin kuin yleensä. Kävin ostamassa leipää keskustasta ja toisesta aamusta lähtien sain nauttia siitä kunnon päällisillä. Aamiaisen kanssa samassa huoneessa on pieni, mutta monipuolinen leikkinurkkaus. Sieltä löytyi kaikki perinteiset lelut Ikean keittiöstä keinuhevoseen ja kassakoneeseen. Parasta oli pieni pastellinsävyinen espresso-kone ja tuo kuvan oikeassa laidassa oleva levy, jossa pystyi harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja. Istuimme leikkinurkkauksen vieressä, joten pienimmän oli helppo siirtyä siihen, kun me aikuiset jatkoimme vielä syömistä.

Heikko englannintaito, upea arkkitehtuuri

Willa Malinowa sopii omatoimisille matkailijoille. Sunnuntaina viiden jälkeen respassa ei ollut ketään. Saimme tekstiviestillä ovikoodin ja ohjeet siihen, mistä löydämme avainkortin. Asioimme respan kanssa oikeastaan vain silloin, kun tarvitsimme taksia. Parilla ensimmäisellä kerralla meitä palvellut henkilö ei puhunut englantia, joten hoidimme keskustelun Googlen avulla, kun taas viimeisenä aamuna paikalla oli todella hyvää englantia puhuva. Ongelmia ei ollut, joten emme kaivanneet enempää vuorovaikutusta.

Willa Malinowan arkkitehtuuri on mainitsemin arvoinen asia, sillä ylämaahenkinen nelikerroksinen rakennus on hieno niin sisältä kuin ulkoa. Myös sisustuksessa on kiinnitetty huomiota pieniin yksityiskohtiin. Käytävien laidoilla ja ikkunalaudoilla on viherkasveja sekä Halloween-koristeita, kuten oransseja lehtiä ja kurpitsoja. Huoneet ja yhteiset tilat ovat siistejä ja yleistunnelma on rauhallinen. Alakerrassa on myös sauna, joka on kiva bonus esimerkiksi laskettelureissulla.

Kannattaa tsekata Willa Malinowa myös Instagramissa. Aivan ihania kuvia, jotka bongasimme vasta matkan jälkeen!

* * *

Lisää matkainspistä Instassa: 

Klikkaa @elinamarjaana !

Read more »