SLIDER

KURKISTUS BLOGIKULISSIN TAAKSE


Viherjuuria-blogin Heidi haastoi bloggaajakollegansa kertomaan, missä ja millaisessa ympäristössä he kirjoittavat blogiaan. Ajattelin heti, että tässäpä mielenkiintoinen haaste, mutta oikea ajankohta omalla kohdallani olisi ehkä vuoden säännöllisen kirjoittamisen, parempien valokuvien ja virallisen bannerin jälkeen. Hetken pohdittuani päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen, koska oma lempipaikkani löytyi heti alussa, eikä enää etsi itseään. Tässä siis kurkistus tuoreen kirjoittajan kulissien taakse paikkaan, josta löytyy koivupuinen Ikean ruokapöytä, elämänsä ehtoopuolella oleva läppäri ja mukillinen aamukahvia kolmasosan maitovaralla.





Olen kirjoittanut jokaisen postauksen saman pöydän ääressä istuen tismalleen samalla tuolilla. Kirjoitan blogiani ns. avoimessa ruokailutilassa, joka on varsinaisen keittiön ja olohuoneen puolivälissä. Saman pöydän ääressä olen kirjoitannut myös kandini, graduni ja kaikki muut läppäriä vaativat juttuni viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Itse asiassa istun samalla tuolilla kuin, missä istuin tehdessäni suurimman osan opiskeluaikojeni kirjoitushommista. En tietäisi tätä muuten, mutta selkänojan lyttyyn painunut pehmuste erottaa tämän tuolin muista, lähinnä ruokailutarkoitukseen käytetyistä tuoleista. Työpisteeni ja -asentoni eivät varmasti ole ergonomisesti oppikirjan mukaisia, mutta kyseessä on asunnon avoimin kohta, josta näkee kylpyhuonetta lukuunottamatta joka huoneeseen ja parvekkeelle. Makuuhuoneessani on kirjoituspöytä, mutta sen vastapäätä olevaa tyhjää valkoista seinää tuijottaessa ei mielessä yleensä liiku yhtään kirjoittamisenarvoista ajatusta. Tästä syystä keittiönpöydästä tuli suosikkipaikkani.

Työpisteenäni on neljän hengen puinen ruokailuryhmä, jossa on kangaspäälysteiset valkeat tuolit. Ostin pöydän ja tuolit erikseen Ikeasta ja kokosin ne linkkarin ja paketin mukana tulleen kuusiokoloavaimen avulla. Homma oli hidasta ja turhauttavaa, mutta jostain syystä en omistanut tuohon aikaan kunnollisia työvälineitä. Pöydällä on yleensä kukkia ja lasinalusia, joista ainakin kaksi on yhtä aikaa käytössä, toinen vesilasille ja toinen kahvi- tai teemukille riippuen vuorokaudenajasta ja omasta fiiliksestä. Lähellä on myös ainakin yksi vihko, kynä ja post it -lappuja mahdollisia muistiinpanoja varten. Kirjoitan kuusi vuotta vanhalla Acerin läppärillä, jonka avaaminen kestää ikuisuuden ja kuvien lataaminen vielä pidemmän ikuisuuden. Katselin uusia koneita ja tajusin, että ne avautuvat 12 minuutin sijaan 12 sekunnissa ja kaikki näppäimet ovat paikallaan, omastani kun on hävinnyt ykkönen ja ylöspäin osoittava nuoli.






Kirjoitan pääasiassa silloin, kun olen yksin kotona, yleensä viikonloppuaamuisin ja arkena töiden jälkeen. Kaipaan ympärilleni rauhaa, enkä kuuntele musiikkia tai pidä televisiota auki samaan aikaan. Jostain syystä ikkuna tai parvekkeenovi on aina auki ja jos ei ole, niin käyn avaamassa toisen niistä. Välillä saatan syödä tai hengailla parvekkeella. En osannut opiskeluaikoina kirjoittaa yliopiston kirjastossa, koska keskityin kirjoittamisen sijaan ympärillä oleviin ihmisiin ja seurasin heidän tyylejään ja tekemisiään. Tästä johtuen luulen, että olisin yhtä tehoton kirjoittaja myös kahvilassa tai muilla julkisilla paikoilla. Sen sijaan kotona pystyn saavuttamaan tehokkaan flow-tilan, koska ympärilläni ei tapahtu mitään häiritsevää. Yleensä työskentelen parhaiten aamulla tai hyvän treenin jälkeen myöhemmin päivällä ja huonoiten silloin, kun on liian kiire.

Ympärilläni on vain muutama matkakuumetta nostattava asia. Olohuoneen seinällä on kaksi isoa taulua, joista toisessa ikävöidään New Yorkia ja toisessa on mustavalkoinen maailmankartta, jonka alapuolella lukee "and I think to myself what a wonderful world". Ruokailutilan nurkassa on kaksi matkalaukkua, jotka oli tarkoitus viedä alakerran varastoon, mutta unohtuivat kuin vahingossa nykyiselle paikalleen. Pian on kuitenkin aika pakata isompi laukku ja suunnata Kreikkaan, jossa toivottavasti löydän oman paikkani kirjoittaa, jos en läppärillä, niin ainakin muistivihkoon.

Heidin haaste oli hauska ja sai pohtimaan omaa suhtautumistani aikaan, paikkaan ja kirjoittamiseen. Liitän kirjoittamiseen hyvin vahvasti luovuuden ja vapauden, joten lopulta kyse on minun ja sanojen välisestä suhteesta, jonka pyrin konkretisoimaan ruudulle. Entä missä ja millaisessa ympäristössä sinä kirjoitat ja miksi olet päätynyt juuri siihen?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Elina Marjaana • Theme by Maira G.